Joulu takana ja elämä edessä

Joulusta selvitty saariston karusissa olosuhteissa. Kovin alkaa sitä ihminen minimoimaan tarpeillaankin käyntiä, kun tiedossa on keikka pihan perälle rapeassa 25 asteen pakkasessa. Myöskin saunomisesta tulee melko ripeää, jos släbärit meinaa jäätyä pesuhuoneen lattiaan kiinni. Mutta toisaalta se hiljaisuus ja rauha, mikä on noissa oloissa tarjolla, peittoaa nuo pienet haasteet. Sekä tietysti seura ja yhdessä laitetut eväät.

Mielenkiinnolla odotan jo tammikuuta ja silloin starttaavaa ruokaremonttia ja sitä mitä siitä sitten seuraa. Katsotaan ja raportoidaan tästä lisää tuonnempana.

Jänteen suhteen ei ole kovin paljoa enää ollut raportoitavaa. Jalka toimii niin kuin pitääkin eikä arjessa mitenkään ilmoittele itsestään. Tai no, ehkä vähän aina silloin tällöin. Loppuvuodesta havaittavissa oli jäykkyyttä ja lonkan kuormittumista. Venyttelyissä kuitenkin lupaan parantaa tapani ensi vuonna. Tämän vuoden uutena lajivaltauksena oli zumba ja sitä jatketaan jatkossakin. Toki jotain uutta lajia pitää päästä kokeilemaan ensi vuonnakin. Näistähän voisi vaikka tehdä ihan uuden vuoden lupauslistan:

1. Lihashuollon suhteen pitää olla aktiivisempi. Enemmän venyttelyä ja hierontaa.
2. Uuden lajin kokeilu. Oliskohan jo 2011 tankotanssin vuoro ?
3. Golfiinkin pitää asettaa jotain tavoitteita. Ensin pitää alittaa uudelleen 100 lyöntiä ja sen jälkeen sitten koitetaan päästä seuraavaksi 95. Taidan myös askarrella itselleni birkkupuun ja toivottavasti siinä ei jäädä alaoksille huutelemaan.
4. Kai sählyynkin pitää jotain tavoitteita asettaa. Josko sitä maalin saisi tehtyä. Tällä hetkellä taitaa olla vaan merkintöinä jäähyminuutteja. (Onneksi kuitenkin ydinosaamisalue taitaa olla pallojen pääsyn estossa omaan maaliin, joten tää ei nyt kriittinen asia ole).
5. Kai sitä vois välillä sanoa myös itelleen vaikkei kaikki mene ihan putkeen, niin loppupeleissä oon kuitenkin ihan hyvä tyyppi.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Menestyksekästä vuotta 2011!

Matkailu avartaa

Otsikosta huolimatta, en ole matkaillut minnekään. Loviisaan piti mennä, mutta sekin sitten kilpistyi käyntiin Leppävaaran Diacorissa.

Mutta päivän polttava kysymys on se, että miksi niin usea kertoo menevänsä Thaimaaseen ?

Jos sitä nyt ihan järjellä ajattelee, niin tuohan on yhdyssana, joka koostuu "Thai"- ja "maa"-osasista. Eikä siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä taivuttaa niitä. Yksi teoria on toki se, että osa ihmisistä ei erota näitä osasia vaan tuo Thaimaa on vaan yksi klöntti, jota sitten taivutellaan miten sattuu.

Mutta tässä nyt sitten vinkki kaikille Kotimaisten kielten tutkimuslaitokselta miten tämä asia pitäisi hoitaa:

Thaimaahan vai Thaimaaseen?

Thaimaa-nimeä taivutetaan kuten muitakin maa-loppuisia nimiä: Thaimaahan, Koillismaahan, Tulimaahan, Baskimaahan, eikä niin kuin taivutetaan Saimaa-nimeä tai taivas-sanaa. Kaikista maa-loppuisista nimistä ei tosin ole Thaimaan paikallissijataivutuksen malliksi sen vuoksi, että niiden paikallissijat ovat lla-, lle- ja lta-päätteisiä, esim. Saarenmaalle ja Ahvenanmaalle. Vaikka lomalle lähdetään Ahvenanmaalle, tarvitaan silti sisäpaikallissijojakin, esim. ”Ahvenanmaahan kuuluvat Eckerö, Hammarland, Jomala...” Tämän mallin mukaan myös: ”Thaimaahan kuuluu osa Malakan niemimaata”, ja ”Suomesta lennetään Thaimaahan” .

Voihan tässä olla sekin, että lomalle lähtö tuntuu niin taivaalta, että pitää lähteä ihan Thaimaaseen.

Jep. Ehkä täälläkin tarvittaisiin pala taivasta, kun pitää ruveta pilkkua hinkkaamaan tässäkin asiassa.

Teippiallergiaa ja jotain ihan muuta

No siis ensinnäkin viime sunnuntaina uhrasin itseni joukkueeni puolesta ja kun laastaria ei löytynyt hiertymään, teipattiin se urheiluteipillä kun muutakaan ei ollut käsillä. Uhrautuminen tämä oli sikäli, että se nyt on vaan niin tiedossa, että meikäläisen iho kehittää tohon teippiin sellaset reaktiot, että ei pahempaa syyhyä voisi olla kellään missään. Teippiallergia on viheliäinen ja tämänkin kertainen reaktio antoi odottaa itseään tiistaiaamuun asti. Sitten alkoikin näppylöiden muodostuminen ja hillitön kutka. Ei auta muu kuin syödä allergialääkkeitä ja rasvailla, kai se siitä jonain päivänä ohi menee. Eikä se päivä ollut vielä tänäänkään.(Uhrautumisella ei muuten sitten ollutkaan oikein toivottua vaikutusta, kun matsista tuli kuitenkin turpiin. Pöh.).

Eli tästä lähtien meikkis sitten kantaa mukanaan niitä lasten Hello Kitty-laastareita, jotka tälle herkälle iholle sopivat.

Sitten se jotain ihan muuta-osio:
Sanamuunnokset ovat viime aikoina olleet suosiossa ainakin työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa. Tässä myös toisen blogistin huomaama muunnos sekä siihen liittyvää problematiikkaa.

Samassa blogissa oli myös linkki vuoden blogiin, joka on jokseenkin erikoinen. Hienoja kuvia. Eipä tosin ole tullut mieleen, että omista homekasvustoistaan ottaisi kuvia. Kaipa niissäkin olisi ainesta taidekuviksi.

Huikeeta menoa!

on nimittäin tässä videossa.

Kaverilla on melkoinen tasapaino ja taito käsitellä pyöräänsä. Ehkä myös ripaus rohkeuttakin..

Jänteen kuulumisia ja miten ihmiset päätyy tänne

Jänteen kuulumisia ei olekaan kirjoitettu vähään aikaan. Pääosin tämä johtuu toki siitä, ettei tuota kinttua tule enää murehdittua eikä oikeastaan edes huomattuakaan sen kummemmin. Jänne itsessään siis ihan kunnossa, joskin sen johdannaisena toinen lonkka onkin kireänä. Tähän auttaa jooga ja venyttely. Harmi vaan, että molempia tulee tehtyä aivan liian vähän, jotta tilanteessa tapahtuisi jotain edistymistä. Pääasia kuitenkin, että arkipäiväisissä asioissa ei näistä ole vaivaa.

Jos taas analysoi sitä miten ihmiset päätyvät tähän blogiin, niin ehdotonta kärkeä avainhakusanoina ovat seuraavat:

1. Napapiikki. Tulihan siitäkin silloin höpistyä ja jopa manattuakin välillä, mutta loppujen lopuksi nopeasti niidenkin tuikkaaminen meni ohi.
2. Akillesjänne eri muodoissa tulee hyvänä kakkosena. Jänteelle etsitään kuntoutusohjeita, leikkaus vai pärjäisikö walkerilla, leikkaushaavan umpeutumista arvuutellaan sekä sitä kuinka jänne Töölön sairaalassa mahdetaan korjata. Kuntoutukseen suosittelen liikkeelle lähtöä ja alkuun kuminauhajumppaa sekä vielä ripaus venyttelyä päälle. Leikkaukseen meno taas riippuu monesta asiasta, mutta melko taattua on se, että pelkällä walker-hoidolla toipuminen on hidasta ja epävarmaa. Töölön sairaala toimi ainakin minun kohdalla ihan hyvin ja tuskin sitä jännettä sen paremmin tai kummemmin muualla korjataan.
3. Seuraavaksi eniten arvuutellaan millainen arpi mahtaa jäädä ja millä sitä on paras hoitaa mahdollisimman huomaamattomaksi. Ihan ensihädässä kannattaa kokeilla teippailla sitä arven ympäristöä niin, ettei itse arpikohta/haava ole kireällä. Sitten voi kokeilla Kelo cotea taikka Louis Widmerin silmänympärysvoidetta arven päälle. Ajan myötä arpi kuitenkin haalistuu ja jos sen näkyminen haittaa, niin sitten voi kasvattaa rouheat säärikarvat sitä peittämään taikka jumittautua käyttämään pitkiä housuja tai sukkahousuja loppuelämäkseen.

Muuten sitten tästä blogista on etsitty ampumapainia, Tallinkia, karnaluxia, puutunutta nilkkaa ja ponityttöä. Mahtoikohan tiedonjanoisille löytyä etsittyä tietoa ?

(Jos joku jaksaa nillittää oikeinkirjoituksesta, niin voin kertoa, että tämän systeemin oikeinkirjoituksen tarkastamiseen tarkoitettu työkalu ei sitten osaa yhdyssanoja ollenkaan eikä muutenkaan aja asiaansa.)

T-paitojen painatuksista

Kukakohan älypää on mahtanut keksiä tehdä ne painatukset sellaisesta materiaalista, että kun siihen sen silitysraudan täräytät, niin leviää värit ympäri paitaa ja osa jää kiinni vielä rautaankin ?

Mikä järki on siinä ettei painatusten päältä saisi silittää ? Tällöinhän paitaan jää kuitenkin pienet rypyt ihan väistämättä sen painatuksen reunoille. Voisihan sen paidan toki kääntää ympäri, sillä tämä kikka yleensä toimii ja leviämistä ei tapahdu, mutta miksi venkuloida tarpeettomasti, jos asian voisi hoitaa alusta asti oikein. Sitten taas kääntelet paitaa toisinpäin viimeistään, kun olet ottamassa sitä käyttöön (ja se mitä todennäköisemmin ottaa itseensä jonkinlaisen runttauksen).

yksi vinkki vielä kaikille kuivaustelinettä käyttäville: Muistakaapa silitellä niitä vaatteita ihan kunnollisella lämmöllä, kun muuten jää ikävästi telineen "langasta" raita siihen vaatteeseen ja näyttää siltä ettei sitä vaatetta olisi silitettykään.

La Table

Viime lauantaina muuten testailtiin La Tablen tarjontaa. La Table löytyy Ludwigin kadulta ja ainakin tällä hetkellä sinne kannattaa tehdä hyvissä ajoin varaus.
Alkuun saatiin ranskalainen katkerodrinkki, joka ei kuitenkaan tainnut nousta yleisän suosikiksi. Sen nimeähän en nyt enää muista enkä varmaan osais kirjoittaa muutenkaan oikein, mutta jokin tietyn alueen drinkki se oli ja väri olu pistävän keltainen.

Alkuun turskabrandade eli vähän niin kuin lihaperunasoselaatikko, mutta kalasta. Höysteenä katkarapuja ja paprikakastiketta. Hyvää oli.

Pääruuaksi mausteista karitsahöystöä ja chorizoa. Karitsaa oli paljon ja chorizo oli maukasta. Oikein hyvin toimivat yhteen. Ainoa miinus kulhomaisesta lautasesta, josta oli hieman haastavaa syödä.

Jälkiruuaksi kookos-valkosuklaamousse ja persikkahilloke, joka oli ehkä kuitenkin persikkahilloke moussella. Ei se kuitenkaan haitannut. Varsin maukas ja raikas paketti.

Palvelu tuntui aluksi nuivalta ja töykeältä, mutta myöhemmin paljastui, että tarjoilija nyt muuten vaan oli kuivan huumorin harrastaja. Paras heitto oli juuri tuota kookosmoussea kuvaileva: " No on se varmaan hyvää, jos tykkää kookoksesta. Henk.koht. en siitä pidä, koska siitä tulee vaan mieleen Pizbuinin aurinkorasva. Liekö sitten sitä tullut pienempänä syötyä liikaa." Pisteet myös toiselle tarjoilijalle, joka heti tajusi mistä on kyse, kun kyseltiin poraa. Silmänräpäyksessä pöytään löytyi jääkylmää rutikuivaa kotimaista valkoviiniä.

Jauh Jauh

Mikä tässä on ku jokin uutisotsikko saadaan aikaan, niin siitä asiasta sitten jauhetaan maailman tappiin asti ?
Viime viikkoina ensin jauhettiin Chilen kaivosmiehistä, nyt homoista ja kirkosta ja kohta varmaan sitten homoista Chilen kaivosmiehistä kirkossa..
Puuh. Käsittämättömästi pitää sitten jokainen kivi kääntää ja lausuntoja asiasta saada. Itseä on huvittanut se, että nyt homoasiasta on sitten pitänyt ihmisten ihmetellä, että mites nää asiat omissa harrastuksissa ja muissa riennoissa menee. Ollaanko sitä avoimia vai ei, hyväksytäänkö vai ei. Useimmissa asioissa kuitenkaan sillä seksuaalisella suuntautumisella ei ole mitään merkitystä. Tuskin se nyt kuitenkaan mihinkään esim. urheilusuoritukseenkaan vaikuttaa, tykkäätkö tytöistä vai pojista. Kummalista.
Miksei tässä kohdin kysytä esimerkiksi sitä miten läski vaikuttaa jonkun suorittamiseen ? Uskoisin kuitenkin, että lihavia ihmisiä ja lihavuuden aiheuttamista terveyshaitoista kärsiviä on maailmassa enemmän kuin homoja tai lesboja. Miksi lihavuus ja siihen liittyvien elintapojen harjoittaminen ja eteenpäin välittäminen on ihan sallittua? Mässäilyhän on kuitenkin suuren kirjan yksi kuoleman synneistä. Jep. Se siitä paasauksesta.

No joo, toinen vuosisadan huijaus on elintarviketeollisuus. Aitoa Ruokaa kertoo tästäkin lisää. Oma suosikki on Guacamoledippi, joka on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!

Ou jee! Eli käytännössä parempi tehdä itse kuin ostaa kaupan tyhjää täynnä olevia eineksiä ja valmisteita. Aikamoinen velho tässä saa olla, että tietää mitä valmiit tuotteet pitää oikeasti sisällään. Ite pitäis kaikki kasvattaa ja valmistaa.

Tilaisuuksien järjestämisestä..

Kun järjestää tilaisuuksia pitäisi olla mukava ja sopivan kokoinen paikka. Ei liian väljää, muttei liian tiivistäkään ja tietysti sen tilan tulisi toimia hyvin mikä nyt sitten se käyttötarkoitus onkaan sillä kertaa.
Tilaisuuden sanoman tulisi olla selvä. Jo kutsussa pitäisi kertoa mitä tilaisuus käsittelee ja luoda jotain mielikuvia ja odotuksia tilaisuuteen tulijalle.
Tilaisuudessa puhujien tulisi olla innostuneita, tuoda uusia ajatuksia kuulijoille ja esitykset tulisi harjoitella ja miettiä huolellisesti läpi ennen esitystä. Valmistautuminen on tässä onnistumisen kannalta tärkeää.
Lisäksi tulisi miettiä mitä tarjotaan, miten ihmiset pidetään kuulolla sekä mistä ja milloin esimerkiksi kiertokävelyt/ajalut lähtevät.

Niin, erityisen tärkeää on muistaa, että jos näistä asioista puhuu, niin kannattaisi myös itse toimia oppiensa mukaisesti. Esimerkki tuli tällä viikolla Finlandia-talosta, jossa tarkoituksena oli esitellä heidän uusia pian avautuvia tilojaan. No näin sitten se homma meni:

• Kutsu oli hivenen epämääräinen ja siitä ei kyllä tainnut oikein selvitä mistä tapahtumassa oli kyse.
• Tilaisuuteen tulijoita ei mitenkään merkitty paikalle tulleiksi. Näppärämpi tyyppi olisi kerännyt paikalla olijoiden nimet talteen ja käyttänyt jatkossa niitä hyödyksi.
• Kun show alkoi, kaksi ensimmäistä esiintyjää oli jokseenkin paniikissa. Toinen höpötteli menemään ja toisteli asioitaan paniikin vallassa ihan kuin ei olisi asiaansa tiennyt eikä ainakaan etukäteen harjoitellut. Toinen taas luki replansa muistilapuilta ja välillä sitten lukutaitokin oli kadoksissa ja sanoja tuli töksäytellen. Tarkoituksena oli myös rennon letkeästi siirtää puheenvuoro esiintyjältä toiselle, mutta melko pökkelöksi se meni.
• Tilaisuudessa tarjottiin ruokaa, mutta koska buffet-pöytiä oli vain kaksi, homma jonoutui pahasti ja ihmiset ihmettelivät mistä oli kyse. Näppärämpi olisi tässä vaiheessa hieman vaiheistanut porukkaa ja vaikka kierrättänyt osaa ympäri taloa katsomassa eri tiloja kuten tarkoitus oli.
• Kun ruokaa vihdoin sai, niin ruokailualuetta ei ollut mitenkään rajattu. Tästä johtuen ihmiset sitten hajaantuivat pahasti ympäri taloa löytämään itselleen mukavaa paikkaa mihin laskea lasin ja lautasen. Suurempi hyöty olisi ollut pitää ihmiset suurinpiirtein samassa paikassa ja samalla antaa vaikka vielä jotain tietoiskuja.
• Kierrokset talossa menivät ihan omia polkujaan. Kukaan ei tiennyt mistä ne kierrokset lähtevät ja milloin. Eikä niitä mitenkään myöskään huudeltu kasaan. Menit mukaan, jos ehdit ja ryhmän löysit.

Kaiken kaikkiaan aika floppi koko homma. Ei kyllä säväyttänyt tuollainen tapahtumien järjestäjä, jolla jo oman markkinointitilaisuuden järjestäminen mätti noin pahasti.

Mistä löytyis sopivat mokkasiinit ?

Meinaan nyt on sellainen ongelma, ettei tähän kavioon meinaa oikein löytyä sopivaa töppöstä. Kahden kolopallokengät nyt on tänä kautena ostettu ja molemmat ovat alkaneet hiertää kantapäistä kierroksen aikana. Pöh. Tämä on tietysti lisännyt Compeedien käyttöä, mutta jokin parempi ratkaisu asiaan pitäisi löytää.
Kuulin, että Niken halpiskengissä asia olisi johtunut verkkomaisesta sisusmateriaalista, mutta Ecconkin köpöttimillä sama asia tuli eteen. Vai koittaako mun kantapäät nyt vaan kertoa mulle jotain ?
No tänään koitti kertoa myös rauta-8, joka piileskeli puolikiekkaa puu-5:n kanssa vaikka kuinka kissojen ja koirien kanssa koitettiin etsiä. No onni onnettomuudessa oli se, ettei tää oo vielä niin lahopää, että jättäis tavaroita pitkin maita ja mantuja, mutta sen verran kuitenkin laho, ettei muista laittaneensa tavaroita noin suurinpiirtein paikoilleen eli omasta bägistä löytyi tuo karkulainen.

Sitten loppuun vielä eksistenttialistista pohdintaa siitä, että missä vaiheessa ihminen lakkaa olemasta oma persoonansa ? Siis jos oikein sairastuu eikä reagoi enää mihinkään, niin onko silti sama ihminen kuin aina aikaisemminkin ? Onko ihmisyys ja persoona kiinni mielipiteistä, kokemuksista ja muista asioista? Jos vaan vielä keho puskee menemään vaikka aivot ei enää ajattele ?

Flunssa ja Simo vaatehuoneelta hei!

Niin, tämä vuonna flunssakin tuli sitten aikaisemmin kuin myöhemmin ja töissä kerittiin olemaan miltei puolitoista viikkoa. Pöh. Ettei olis vaan psykosomaattista laatua..

Nuivaa kuitenkin, kun sitten taas urkat jää melko pitkälti väliin tältä viikolta. No pitää tyytyä katsomaan Dancea, jossa on jos jonkinlaista itsensä vatkaajaa ja sitten niitä aivan loistaviakin tanssijoita muutama, joiden menoa ei voinut muuta kuin katsoa ihaillen. No, kunhan tästä toetaan, niin sitten zumbataan taas sellasella meiningillä, että tyrät vaan rytkyy.

Entäs sitten tuo Simo Vaatehuoneelta hei! No sehän tietty viittaa Cookella tehtyyn tulokseen, joka siis paljastui tarkistuslaskennan jälkeen 99! Ensimmäinen satasen alitus! Jippijajee! Eli tän kauden tavoite on saavutettu. Olis toki voinut tuostakin ottaa muutaman lyönnin pois vielä, mutta asetetaan taas nyt sitten tavoitteita uusiksi ja ensi vuonna pitäis sitten päästä 95:een. Vaikka ei silläkään tuloksella peliseurassa vielä kehuskella, mutta tasaiseen tahtiin painetaan nyt tuota lajia kuosiin.

Vanhakin oppii uutta..

Nimittäin akillesjänne on viime aikoina saanut tanssikärpäsen pureman ja nyt rytkytellään menemään niin Zumbassa kuin Fiestassakin! Aivan mahtavaa! Parast on vaan antaa mennä ja koittaa nykiä jäseniä edes hippasen sinnepäin ja siinä järjestyksessä kun ohjaaja edessä vetää.
Useimmiten tuntuu kyllä siltä, että mulla kaksi vasenta jalkaa, pari oikeita käsiä ja muutenkin oikea ja vasen menee aina sekaisin. Mutta haittaako tuo ? Vai onko tää nyt vaan sitä keski-ikäisyyttä, kun ei enää niin kovasti hävetä vaikkei kaikki mallikelpoisesti menekään ?

Etelän lomaa

Eli Viron matkailua. Tällä kertaa suuntimaksi otettiin Saarenmaa, johon taas hurautettiin omalla autolla. Homma toimi taas Tallinkilla aivan sukkelaan ja aamiasbuffetkin tuli laivalla testattua. Ei ollut kovin kummallinen, mutta saihan siinä aikaa ihan kivasti kulumaan. Sen jälkeen sitten ongelmaksi osoittautuvatkin Tallink Starin lähes olematon vessakapasiteetti ja sen mukaiset jonot. Virossa matka jatkui Virtsun satamaa, josta jatkettiin lautalla yli Saarenmaalle. Lautta toiminta oli melkoisen joustavaa: oltiin ostettu liput myöhemmälle lautalle, mutta ne sai ilman kustannusta vaihdettua aikaisempaan. Tosin ei päästy enää priority jonoon, mutta lauttaan mahtui oikein hyvin.

Lautalta oli suuntana Kuresaari, mutta sitä ennen poikettiin matkalla lounaalla Pädasten kartanossa, joka olikin melkoisen mukavan oloinen paikka. Lounas oli oikein loista ja tuonne voisi jäädä hyvällä diilillä aikaansa viettämään. Näin mainostavat itseään: "Tämä 1400-luvulta peräisin oleva pieni ylellinen hotelli & kylpylä Itämeren rannalla tarjoaa korkeatasoista majoitusta kodikkaissa Vaunuvajan sviiteissä sekä äskettäin uudistetuissa Herraintalon suurenmoisissa huoneissa. Sisustuksessa on huomioitu pienimmätkin yksityiskohdat: ylelliset vuoteet, ilmavat höyhenpeitteet ja pellavaiset vuodevaatteet. Joissakin huoneissa tarjoaa pilvisinä päivinä lisää lämpöä ja kodikkuutta takka, toisissa huoneissa parvekkeet lumoavia näköaloja merelle ja kartanon puistoon.
Hämärällä, kun vieraat nauttivat illallista Alexander-ravintolassa, eräässä Viron korkealuokkaisimmista gourmet-ravintoloista, kartanon maita valaisevat öljylamput. Yksinkertaista lounasta tarjotaan hurmaavassa merenrantakivirakennuksessa. On kuvaamaton tunne istuutua korituoliin, kuunnella satakieliä ja kokeilla herkkuruokia kuten Pädasten sienikeittoa, vuohenjuustolla täytettyä raviolia tai höyrytettyä kampelaa papujen kera." Alexander-ravintola taitaa täläl hetkellä olla Viron paras ravintola, mutta aukioloajat olivat jokseen haasteelliset, kun taisi olla joka päivä 19-21 auki.. Sokerina pohjalla lounaalla viereisessä pöydässä istui itse Salkkareiden Ulla. Tässä pääkartano:

Samaan aikaan sattui saarella olemaan oopperapäivät Kuresaaressa, joten hotellit oli aikalailla täynnä, mutta läheltä löytyy onneksi aika paljon bed&Breakfast-paikkoja. Arvottiin sitten niistä meille Västriku Puhkemaja ja voi kyllä sanoa, ettei ollut hinnalla pilattu. Saatiin käyttöön koko mökki kaikilla mukavuuksilla 52 €:lla. Neljä henkeähän meitä oli matkassa, joten melko huokea oli hinta. Aamiaisen sai pienellä lisähinnalla ja se oli sitten aamulla katettuna omistajien olohuoneeseen eikä senkään antimista voi valittaa.

Kuresaaressa illalla ruokailtiin Arensburgissa, joka oli varsin näppärä paikka sekin. Ruoka oli loistavaa ja laskua saatiin 3:lla ruokalajilla ja juomilla tehtyä sitten ihan kokonaiset 30€ ja rapiat. Suomalaisia oli toki havaittavissa paikassa ja lisää taidettiin koko ajan myös rahdata bussilasteittain oopperapäiviä ihmettelemään.

Kolopalloa lätkittiin (henk.koht. lähinnä vesiesteisiin tai metikköön) Saare Golfissa, missä sitten unohtivat kertoa kierrokselle lähtiessä, että etuysin griineistä 4 kpl oli kunnostuksen alla eli talvigriineinä keskellä väylää. Takaysi oli ihan kunnossa, mutta täytyy sanoa, että pirun vaikea ja kapea kenttä oli. Jos vähääkään meni pallo pois väylältä,niin sitä ei todennäköisesti löytänyt enää. Plääh. Epätoivo iski siellä. Mielen paransi klubin ravintolassa nautittu lounas. Club sandwich oli oikein makoisa. Suihkuun mennessä kannattaa muuten sitten ennen riisuuntumista pyytää se pyyhe klubin vastaanotosta, niin menee kuivaamispuuhat vähän helpommin.

Alla kuva klubihooneesta:
Saarenmaan visiitti oli lyhyt ja matka jatkui Tallinnaa kohti. Majapaikkana siellä hotelli St.Barbara. Ihan siisti hotelli, tosin ilmastointi olis ollu kova sana tällä helleviikolla ja vetävä suihkukaivo on aina plussaa. Ilta Tallinnassa vietettiin pienen kävelyn jälkeen Ravintola Ö:ssä, joka oli oikein miellyttävä. (Joskin hinnat kovemmat kuin Saarenmaalla, mutta se nyt oli arvattavissa). Illallisen jälkeen tulikin sitten melko nopeaan nukkumatti ja valmistauduttiin (lähinnä henkisesti) seuraavaan päivään ja peleihin Suuresta Golfissa.

Nää taulussa olevat rouvat olivat varmaan vähän turhan usein asioineet Ö:ssä:


Suurestaan oli tehty varaus, mutta se on vielä ilmeisesti sen verran pieni klubi vielä, että ei-sen-nyt-niin-väliä ja tiillä olikin sitten toinen ryhmä meidän varaamaan aikaan. Eipä se nyt liiemmälti harmittanut, kun päästiin starttamaan sitten heidän jälkeen eikä meidän perään tullut ketään vielä pitkään aikaan. Kenttä oli melkolailla lentokenttätyyppinen ja tilaa löytyi. Ei ollut niin justiinsa sen väylälle osumisen kanssa. Ainoa ongelma taisi olla pallojen löytäminen sitten apilikosta, jos väylään ei osunut. Päivän kisana oli Sheikki eli se, joka lyö eniten palloja hiekkaan, saa tuon tittelin. Eipä tainnut enää neljän väylän jälkeen muilla olla mitään kiinnitystä titteliin. Pitihän se minunkin jotain voittaa tällä matkalla. Pelit saatiin suoritettua ja tällä kertaa muistettiin ennen suihkua pyytää pyyhkeetkin mukaan.


Suihkun raikkaina sitten suihkaistiin Tallinnaan ja yhtenä pysähdyspaikkana oli matkaseuran pyynnöstä Karnalux - kaikkien käsityöharrastajien taivas, josta sitten löytyikin lankaa, suikkapuikkoa, nauhoja ja vaikka mitä sitten hyllytolkulla. Seuraava stoppi oli hieman "perinteisempi" Rimi, josta sitten lastattiinkin autoon erään herran kemuihin mukavasti nesteytystä. Kyllä sitä saa kummallisesti Pökötti 206 farkkuun mahtumaan neljän ihmisen kolopallokamat, reissukassit ja n.10 lavaa juomia ja 5-6 viininoppaa siihen sekaan ja tietty ihmiset kans..Pientä täydennystä kuohujuoman merkeissä otettiin vielä tax freestä.

Ihan hyvä keikka. Tää etelän loma meinaan.

Auringon paistos ja ponitytön paluu..

No ihan nappiihan tää syntymäpäivä ei mennyt. Aamulla golfkentällä ne mun pallot ei ensin ihan tienny, että syntymäpäivä oli kyseessä ja niitä sitten läjä katosikin kuka mihinkin lampeen, jorpakkoon ja ryteikköön. Onneksi peliseura oli hyvä pallovainultaan ja takaisinkin saatiin vastaava määrä ja muutama siihen päällekin. Toinen puolisko sujui jo sitten paremmin liekö johtunut tauolla nautitusta makeasta päärynäsiideristä vai orastavasta päänsärystä. Urheasti loppuun päästiin kohtalaisesti, lounas nautittiin ja kotimatka alkoi.

Melkoinen tuskien taival se kotimatka sitten olikin. Jysäri vaan paheni ja silmät alkoivat melkolailla lurpata. Kotona olo oli jo niin hirveä, että pikasen suihkun jälkeen buranaa naamaan ja koisimaan. Varsinainen nuijanukutus tulikin melko vauhdilla ja seuraavat kaksi tuntia kuluivat melkolailla tajuttomana. Näköjään tuo kuumuus tekee tepposia ja vaikka kuinka oli taas tullut ihan hyvinkin juotua, niin jokin meni vikaan ja aurinko pääsi pistämään. En voi suositella olotilaa kenellekään.

Syömisen ja verensokerin nostamisen (=hyvää makumaasta-pussi) oli tiedossa illan synttäriratsastus. Mieltä vähän kaihersi voiko lähteä kipuamaan pollen selkään, mutta tuli sitten vaan todettua, että kyllähän sieltä alas pääsee ja kypärä suojaa. Ihan päästiin sitten yksityistunnille Katrin ja Ellin kanssa. Alku oli vähän kankea, mutta kyllä se homma sieltä selkärankasta tuli kuitenkin. Pohkeen väistöt sujui ja pitkät pätkät laukattiin. Positiivisinta oli kehut hyvätsä istunnasta ja hyvännäköisestä meiningistä. Ou jee! Tais niitten tuhansien paarmojen lisäksi nyt puraista sitten hevoskärpänen. Just, kun piti niitä harrastuksia karsia..

Golfin kirot ja ilot

Molempia on ollut ja molemmista on selvitty. Alkukausi tuntui aivan karsealta ja jotenkin mailasta kiinni pitäminen tuntui kovin kummallisesta. Muutama uhkaus tuli annettua, että bägi lentää justiinsa jorpakkoon, mutta niin ei nyt kuitenkaan käynyt. Hyvä niin, sillä juhannuksena Tahkottiin kolme kierrosta. Kaksi kiekkaa Tahkon vanhalla ja lopuksi vielä yksi uudella kentällä.
Alun tulokset eivät olleen kovin lupaavia, mutta ekalta kiekalta kuitenkin tuli tiristettyä 25 pistettä ja 116 lyöntiä. Avaukset oli täysin hukassa, mutta mikäpä pakka nyt koskaan olisikaan täydellinen. Paras lyönti oli 17.väylän avaus (n.200 m) ja siitä sitten saikin mukeltaa palloa kuppiin hetken, kun matkaa oli jäljellä 30 m.

Tokalla kiekalla tuli kiskaistua suvereeni pisin draivi-kisan voitto, mikä lämmitti mieltä. Muutenkin kierros oli kohtuullinen vaikkei mieleen jäänytkään mitään kovin ihmeellista suoritusta. Tai no olihan se komea väylälle 16. (par 3) huitaista sellainen harkkalyönti, että turpeet lentää ja pallo ei liikahdakaan.. Hups! 34 bp ja 109 lyöntiä.

Uudella kentällä sitten päätöskierros ja uusi kenttä minulle. Muutaman kohdan olisi voinut pelata toisin, jos olisi hieman paremmin tiennyt mihin ollaan menossa. Ei kuitenkaan mitään megahazardeja, vaikka eka ysi menikin peruspelillä eli hieman takellellen. Takaysille sitten voimapullan saattelemana ja ekalla kiskaisulla 230 metrin avaus. (Eräät ehtivät suorittaa 5 lyöntiä ennen kuin pääsivät samoille kohdille avauksen kanssa.. :). Matka jatkui ja chipillä päästiin kolkuttelemaan eaglea, joka jäi kuitenkin reilun putterin mitan päähän. Kasetti kesti ja pallo upotettiin sitten birkkuna sisään! Ihan samaa rataa ei jatkettu ja välillä pallo otti kipakan slaissin metsään, mutta loppuun asti sinniteltiin. Tuloksen paras ysi ikinä: 45 lyöntiä, 25 bp.
Kokonaisuudessaan päädyttiin lukemiin 101 lyöntiä, 38 bp. Ei ollenkaan paha! Ehkä tätä harrastamista voikin jatkaa vielä..

Akillejänteen vaivoista ei tietoakaan ja omilla jaloilla voi kevyesti kipattaa kiekat.
Bonuksena taas Audi-Esko oli takana tulevassa ryhmässä omaan ehkäpä hieman ylimieliseen tyyliinsä..

Day Spa..

Oo-o. Niin elikäs sain viime kesänä vanhenemiseni yhteydessä lahjakortin Elegia Day Span shampanja-hierontaan ja nyt viimein sain asian järjestettyä. Lahjahevon suuhun ei pitäis kurkata, mutta avataan nyt tätä asiaan hieman..

Tässä siis kuvaus hoidosta:
"Hieronnassa hoidetaan koko keho yhdistäen itämaisia ja länsimaisia hierontaliikkeitä. Kehon pääenergiakanavat käsitellään energiakiertoa vapauttavasti kristallikivellä painellen.
Hoidossa käytetään viinirypäleensiemenöljystä valmistettua shampanjauutetta, joka kiinteyttää ja ravitsee ihoa. Uutteella on tehokas antioksidanttinen vaikutus, se suojaa ihoa vapailta happiradikaaleilta ja hidastaa näin ikääntymisen vaikutuksia iholla. Hoidon päätteeksi tarjoamme lasin shampanjaa.
Kokonaisuudessaan hieronta on energisoiva ja virkistävä kokemus."

Lisäksi nettisivuillaan pyysivät tulemaan hyvissä ajoin (10-15 min) ennen hoidon alkua paikalle, että voi siinä sitten rauhassa asettua ja ottaa vaikka kupin teetä. No näin tein. Tosin hoitaja olikin sitten itse myöhässä. Loppupeleissä odottelin sitten häntä 30 min. (Ei hyvä aloitus rentoutumiselle). Hän sitten johdatteli minut hoitolan sokkeloihin syvemmälle ja päädyttiin kellariin tehtyyn huoneeseen, johon oli aikamoisen jyrkät portaat. Niitä ei olis kyllä päässyt menemään vuosi sitten.

No eteenpäin vaikkei sitten ihan hyvin tämä alku mennytkään. Mikäs siinä oli hierottavana köllötellä. Tuo kristallikivi jäi loppupeleissä näkemättä, mutta jotain pisteitä ja energiaratoja sillä paineltiin. Hieman humpuukiksi voisi sanoa ja enemmän se kristallikivikin tuntui vain tylpältä esineeltä, joten mahtoikohan tuossakaan mitään perää olla.

Hieronta sinällään ihan ok, mutta vastasi peruskokovartalohierontaa (joka näyttäisi listahinnoissa olevan miltei 40€ halvempi). Sampanjauutteesta on myöskin paha mennä sanomaan mitään. Aikalailla perushierontaöljyltä tuntui ja reilusti sen kanssa lotrattiin. Lopuksi sai sitten itseään hinkkailla pyyhkeillä, että saisi ihon edes sen verran kuivaksi, että kehtaa vaatteet laittaa päälle.

Hoidon päätteksi tuli samppanja.. ISO PETTYMYS! No ehkä sen olis voinu tajuta etukäteenkin ettei mitään sampanjaa tule, kun en tiedä miten näillä paikoilla on mitään anniskeluoikeuksia. Tuloksena oli, että sain lopuksi lämmintä 5:n hedelmän mehua, ruipahtaneita viinirypäleitä ja räävityn appelsiinin. Nämäkin meinattiin tarjoilla sinne kellarikammioon, mutta siinä vaiheessa marssin jo katutasolla olevalla sohvalle oleilemaan. Mikä idea istuttaa ihmisiä pimeässä ?!
Asioista en ehtinyt valittaa tässä vaiheessa, kun hoitaja jo hilpaisi seuraavan asiakkaan luo ja jäin vastaanottotilaan aivan yksin..

Sellainen käynti se. Omalla rahalla en menisi tuohon hoitoon, enkä todennäköisesti mene enää muutenkaan kyseiseen puljuun.

Pump Pump!

Vihdoinkin sain raahattua itseni pitkästä aikaan Body Pumppiin ja hyväähän se teki. Painot oli toki pienet, jopa niin pienet, että melkein säälitti. Mutta eipähän käynyt niin kuin Ojalan pojalle, joka tulehdutti lihaksensa repäisemällä liian kovat painot tankoon, kun ekaa kertaa ikinä kävi pumpissa. Porukkaa paikassa oli sopivasti ja tilan ilmanvaihtokin riitti ihan kivasti. Seuraavana päivä alkoi sitten lihaksia livasti kiristää, muttei mennyt mahottomuuksiin se kirraaminen. Hauskaa siis olis tälle viikolle ku sais kans mahdutettua uudet pumpit. [Ja kaikella tällähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että taas Motivuksen 10-kerran kortti on menossa umpeen ja siellä on jäljellä enää 16 jumppaa ja 12 salia.. Klunks!]

Nyt kuitenkin kevään viimeisiin Zumbiin ja sitten jatkuu parin viikon kuluttua puistozumbat!

Kolopalloa käsikainalossa.

Eräätkin perinteisest kisat tuli suoritettua helatorstaita edeltävänä keskiviikkona. Keli, seura ja jälkipelit oli kohdillaan. Päivän kruunasi pisin draivi-kisan voitto vaikkei peli muuten ollutkaan kovin hääviä.
Yö tuli vietettyä hieman kosteassa aitassa ja seuraukset oli sen mukaiset. Olkapää alkoi vihoitella, mutta golf-kentälle suunnattiin silti. Ei ehkä olis kannattanut. N.10 palloa ja viisi tuntia myöhemmin käsi ei sitten enää noussutkaan ja muutenkin vitutti. Lyönti katosi oikein urakalla ja silmätkin turpos siitepölystä miltei umpeen. Kotona väsytti urakalla ja Panacod viimeisteli sammahtamisen ja tukkina nukkumisen.
Tänään onneksi jo käsi on parempi ja onneksi päivän voi viettää sisätiloissa suojassa allergeeneiltäkin.

Golf-kauden aukaisu

Vappu otettiin vähän iisimmin ja sunnuntaina oltiin sitten pelikunnossa. Kyytiin otettiin muutama hieman punasilmäisempi pelaaja Otsolahdesta ja auton nokka kohti Vanajanlinnaa. Sää oli aurinkoinen, joskin joku oli valitettavasti unohtanut föönit melko lujalle. Rangeverryttelyn tulos oli lähinnä tyrmäävä. Saako lähteä kotiin ? Sen verran tuntui homma pahalta, mutta ei muuta ku rohkeasti vaan eteenpäin.

Ekat väylät olivat melko rämpimistä. Tuli löydettyä hiekkaa useampaankin otteeseen, metsää ja taisi siellä jotain muutakin olla. Kovin hyvíä lukemia ei päästy korttiin kirjaamaan. Onneksi peli kuitenkin vetreytyi, ja toisella puoliajalla tuli sitten tehtailtua pareja useampikin peräkkäin. Birkkujakin yritettiin, mutta jäivät tuolloinkin saamatta. Ihan ok setti. Seura oli hyvää ja jutut huonoja.

Klubin burgeri oli melko simppeli. Ihan hyvä kyllä. Ranuja tuli n. 10 kappaletta. Ketsuppia ei talosta löytynyt, mutta tilalle saatiin chilimajoneesia, joka ei kyllä ollut mitään tulista.

Selviytymsitarina

Löytyy tästä linkistä. Tähän voin samaistua, vaikka kyse nyt olikin minun tapauksessa vain 2.divarin joukkueessa pelaamisesta eikä niinkään EM-kisoista. On melkoisen rasittavaa lähteä rakentamaan hommaa ja taitoja uudelleen nollasta. Turhautumista ja itku-potkuraivareita ei voi välttää. Mutta näin kun vuoden jälkeen hommaa katselee, niin aika hyvin tässä on taas selvitty. Jalka toimii ja maila viuhuu. Toivottavasti vielä pitkään.

Perjantain pöhinät

Johan se aika taas juoksee..
Juoksuun liittyen tulee mieleen, että jokunen aika sitten näin kuntosalilla kahta varsin muhkeaa leidiä, jotka siinä sitten istuivat laitteissa ja juttelivat keskenään. Se oli heidän käsityksensä kuntosalilla käymisestä. Toisella leideistä oli t-paita, missä sitten osuvasti luki: "Palkka juoksee, minä en!".

Muita hieman erilaisia kuntoilijoita on myös kuluneen vuoden aikana tullut vastaan:
- pissistytöt, jotka lähinnä peilasivat itseään siellä kuntosalilla. Jep, hiuksia piti koko ajan asetella ja itseään ihailla. (Ihan ku tässä olis nyt jotain kyynisyyttä omassa asian esittämissävyssä.. Kaikki naisethan vihaavat ulkomuotoaan..:)
- Sählykentällä vastaan tuli myös muslimityttö, joka oli pukeutunut pitkähihaiseen paitaan ja housuihin (vähän sellaiset teknisen alusasun-tyyppiset) ja sitten oli pelipaita ja sortsit niiden päällä selä huivi päässä. Hienoa, että on keksinyt tavan harrastaa, sillä olishan se tyhmää, jos se olis vaan vaatteista kiinni.
- Suurin ihmetys oli kuitenkin romaniväestön edustaja samettihameessan kantoi toolbagia olallaan ja suuntasi pukuhuoneeseen vaihtamaan releitä sopivammaksi treeneihin..

Heh. Näin tällä kertaa.

Tikusta asiaa..

Tai miten sen nyt ottaa. Tässä taas on viime aikoina tullut nähtyä joitakin vanhoja kavereita ja on se kumma juttu, että puheenaiheet menee jossain vaiheessa muutamaan asiaan:

A) Naimisiin meno/ naimisissa olo. Jotenkin se tuntuu olevan jokin päämäärä useimmilla ihmisille. Ne, jotka eivät naimisissa ole tuntuvat olevan jotenkin 2.luokan kansalaisia. Pikkasen pistää ihmettelemään kommentit: " niilläkin on lapsi ja ne on ollu yhdessä jo 10 vuotta, mutta eivät kuitenkaan sitten varmaan oo vakavissaan." Häh? Mitä se papin aamen tossa enää muuttais tai vakavoittais ? Eiköhän sitä ihmiset ole ihan sitoutuneita asuntolainan, lapsen ja yhteisen arjen merkeissä. Paras tän astisista kommenteista on ehkä ollut: " Mee säkin naimisiin, ku mekin mennään.."

B) Lapset. Ootteko aatellu? ja ku tota ikääkin alkaa tulemaan ? Niin no, sulla on noi koirat. Voin kuule kertoa, että on aateltu. Aina välillä. Mutta toistaiseksi vastaus on ei. (Mahtoikohan kysyjä ajatella itse parikymppisenä, kun ensimmäisen maailmaan pukkas?). Ja mitä ne koirat tähän asiaan liittyy ? Vai olisko ensin pitäny mennä naimisiin, hankkia se rivari, kartanovolvo ja lapset. Sittenkö olis saanut vasta ottaa koiria? Eipä nää rekut mitään lapsenkorvikkeita ole. Tai jos alkaa siltä homma näyttää, niin tulkaa herättämään mut.

Koittakaa nyt hyvät ihmiset vähän miettiä noita kommenttejanne. Ei tää maailma oo papin aamenista kiinni ja monet asiat voi järjestellä muutenkin kuin siten miten useimpien tapana on asiat hoitaa. Järjen käyttö on ihan sallittua.

Niin no kerrotaan urheilustakin jotain. No pari viikkoa meni sairastellessa ja nyt taas pikku hiljaa palaillaan takaisin normaaliin päivärytmiin. Eilen tuli spinnattua pitkästä aikaa ja ihan hyvällä fiilisellä. Uudet kengät oli jalassa, mutta mussa on varmaan joku valuvika, kun jalkapohjat puutuu aina spinnatessa. Tänään piti mennä pumppiin, mutta se nyt jäi kuitenkin väliin. Huomenna tiedossa agitreeniä, zumbaa ja säbää. Jotenkin välillä tuntuu, että päivätyö kyllä häiritsee harrastamista..

Voi Becks!

Kuten sanottu akillesjänne menee yleensä keski-ikäisiltä, hieman ylipainoisilta miehiltä pallopelejä harrastaessa. :)

Hauskaa, että maailman tähtiä lennätetään tänne asti korjauttamaan vammojaan. Tietty, jos ko. Orava on maailman paras tässä asiassa niin mikä ettei. Rahasta ei taida olla tuo homma kiinni. Olisipa mielenkiintoista tietää miten Becksin leikkaus erosi omasta operaatiosta. Tehdäänkö superurheilijoille jotain erilailla kuin divaritason sählääjälle ?

No Becks on ilmeisesti ainakin saamassa melkoisen tuki- ja kuntoutusjoukon päästäkseen pelikuntoon. (Tähän todettakoon, että ehkä ihan hyvä niin, kun kuitenkin miehen elannosta on tässä kyse). Tarkoittaakohan tuo Oravan mainitsema yksityiskohtainen kuntoutusohjelma sitä samaa 2-puolista A4:sta, jonka minäkin sain kuntoutussuunnitelmaksi, kun sairaalasta pois pääsin ?

Hauskaa myös se, että Orava puhuu korjauksesta rutiinina. No voihan se leikkaus sitä olla, mutta melko suuret riskit parantumisessa on, jos aineenvaihdunta ei alueella pelaakaan.

No Becksille joka tapauksessa kaikkea hyvää, ja eiköhän se jalka siitä kuntoudu! Olin meikkiskin tavallisena tallaajana jo 10 viikon kuluttua leikkauksesta ajamassa autolla, 4 kk:n kuluttua kirmaamassa ekoja juoksuja ja syksyllä jatkettiin divaritason palloiluakin niin kuin ennenkin.

Suksee, suksee ja säbää.

Jep. Viime viikko kului Rukan maisemissa, jossa onneksi pakkanenkin lauhtui siedettäväksi. Mäessä tuli käytyä, vaikka edelliskerrasta ehti hurahtaa melkein kaksi vuotta. Viime kausihan meni vähän pipariksi, kun se eräskin jänne päätti jäädä pelikentälle. Siitä muuten tämän reissun aikana pääsi kulumaan jo vuosi. Nopeasti se on mennyt ja kai sitä voidaan kaiken harrastamisen perusteella todeta, että hengissä ollaan. Tuli viikolla vastaan kysymys joka oli sen suuntainen, että oliko epäilyksiä, että jalasta tulee enää peliä ? No jotenkin ei edes tainnut käydä mielessä, että joutuisi jättämään urheilut muille. Yksinkertaisesti se vaan ei ollut vaihtoehto. (Myönnettäköön, että en nyt ole lukenut tätä kirjoittaessa uudelleen blogin ensimmäisiä postauksia.) Saattoihan siellä olla välillä vähän tuskaisia vaiheita paranemisessa ja enimmäkseen tympi paikallaolo ja avuttomuus aluksi, mutta siitähän päästiin melko nopeaan sitten eteenpäin. Parasta mahdollista elastisuutta ei jalkaan vielä ole saatu, kun se on riittänyt, että se toimii. Venytellä siis voisi edelleen enemmänkin. Samoin myös parasta mahdollista hermotusta etsitään edelleen. Josko sitä koittais vaikka b-vitamiinikuurin vaikutusta asiaan. Mutta takaisin rinteeseen. Uudet monot tuli ostettua, no joo ehkä hieman sillä verukkeella, että ei ole 100% varmaan, että tuo operoitu jalka taipuisi vanhoihin monoihin, jotka olivat siinä suhteessa hieman haastavat. Ehkä myös osansa oli sillä, että monot on varmaan 15 vuotta vanhat ja niissä on neonpunaista.. No jo, uudet Nordicat alle ja johan taas oli varpaat lämpiminä ja sääret hellinä. Ei kyllä oikeastaan mitään valittamista. Toinen hankinta oli Giro g10-kypärä ettei enää erottuis niin kovasti muusta porukasta. Ja kai tuolla päässäkin jotain suojattavaa on. Hyvin toimi sekin ja oli lämmin. Parempi ku pipo. Reissulla tuli myös sitten kiskaistua varmaan ekaa kertaa 15:sta vuoteen murtsikkaa. 12 km tuli huhkittua. On se hassua. Hiki tuli ihan heti eikä vauhti päätä huimannut. Oudon rauhallista toimintaa. Ehkä sitä vois useamminkin harrastaa. Viikon päätteeksi paluu Helsinkiin ja lauantaina vielä valloittamaan sählykentät kauden päätteeksi. Tai niin ainakin luulin. Jotenkin kuitenkin sitten taas tiristettiin voitto, joka siivitti meidät jatkosarjaan. Eli ensi viikonlopuksi on sitten tiedossa 5 peliä jossainpäin Suomea. Henk.koht pidän sormia ristissä, ettei tarvitsisi kovin kauas lähteä. Meillehän on perinteisesti napsahtanut Tampereen keikka näissä kekkereissä. Nyt tarjolla olis Uusikaarlepyytä, Hattulaa, Mynämäkeä.. Katotaan miten käy.

No news is good news

Eli lääkärillä tuli käytyä ja jänne sitten tutkittiinkin ultralla. Paksuhan se on, mutta muuten ei mitään vikaa. Hyvä homma siis. Kieltämättä myös kipukin on vähentynyt, kun lämpöhoitoa villasukkien merkeissä on jalalle annettu. Vielä kun saisi lonkan lämmittimen, niin olis kaikki kohillaan.
Lonkalle tuli nimittäin humpsahdettua tuossa viikko sitten eikä siinä hötäkässä sitten ehtinyt pehmentämään alastuloa millään. Onneksi ystävällinen työterveyslääkärisetä sitten antoikin Burana 600:a helpottamaan loppupäivää.
Samalla viikolla tuli myös testattua miltä tuntuu liukua autolla citymaasturin perään. No eipä juuri miltään juuri sillä hetkellä, mutta päähän alkaa ottamaan aika paljon se, että maasturiin tuli vain maaliruhje ja oma auto nyt viettää sitten varmaankin ainakin kuukauden korjaamolla. Eikä tuo julkisilla liikkuminen näytä oikein sujuvan näillä lumimäärillä. No onneksi pääasiassa pärjää ihan jalkapelillä melko pitkälti. Mieltä myös piristää pian tiedossa oleva loma ja kurvailu Rukan rinteissä.

Seuraavana vuorossa: nilkka!

Viime viikon liikunnat oli sitten agilityn kantimissa melko pitkälti ja lauantaina taas kukon laulun aikaan kirmattiin reikäpallon perässä kaukalossa Nurmijärvellä. No eka matsi menikin ihan hyvin ilman suurempia kolhuja. Mitä nyt joukkuetoveri nilkkansa pyöräytti jossain vaiheessa peliä. Toinen matsi alkoi sitten omallakin kohdalla nilkan venäyttämiseltä, kun se se ketara nyt vaan halusi taittua alle. No tovi vaihtopenkillä ja taas matka jatkuu eikä paljoa valitella. Ei ainakaan ennen sunnuntaita. Sen verran ilmeisesti tuli kuitenkin kolhua, että sunnuntaista eteenpäin onkin tuntunut pientä kipua nilkan ulkosyrjässä joka askeleella.

Tulipa sitten muuten myös varattua aika lääkärille kyselemään tuosta akilleksesta.. Työtapaturmahan sen kanssa se on, kun työtuoli siihen hyökkäsi, joten toivotaan, että asia selviäisi vaikka sitten sen magneettikuvauksen avulla.

Umpihankiajoa ja taas sairastelua

Sunnuntaina siis todellakin aamuyöstä (4.00) startti kohti Hyvinkäätä. Onneksi sain apukuskin mukaan varmistamaan, että pysyn hereillä ajomatkalla. Tosin apukuski alkoi käymään jo hieman rasittavaksi Klaukkalan kohdilla, jolloin oli pakko heittää ilmoille uhkaus seuraavalle bussipysäkille jättämisestä. No, olihan ne neuvot ihan äidilisiä ; "katos vähän missä ajat!", " Voisko noita pyyhkijöitä vähän käyttää?", "Älä aja niin lähellä tai muuten oot sen perässä, jos se jarruttaa..". No äidiltähän ne neuvot tulivatkin.

Perille päästiin, vaikka tietä joutui tihrustamaan aurauskepeistä ja niiden heijastimista, 60:ä ajettiin motarilla eikä pitkin käytöstä ollut mitään hyötyä. Kuudelta alkoi koiran kanssa kirmaus kentällä ja puoli ysiltä se olikin sitten jo ohi. Käteen jäi... kokemusta. No 12.sija myös, mutta eipä se paljon lämmitä. Lisää treeniä ja parin viikon kuluttua uusi yritys. Toivottavasti vähän inhimillisempään aikaan.

Loput sunnuntaista menikin sitten nukkuessa, halaillessa ämpäriä ja nukkuessa. En tiedä mikä iski, mutta oksetus tuli. Oksennettuakin olis varmaan tullut, mutta ne syömiset oli vähän vähissä tuon ihmeellisen aikataulun takia, joten siltäkin pääosin vältyttiin. Tosin eipä se pykiminenkään ole kovin kivaa puuhaa.

Maanantai ja tiistai on mennyt nyt sitten yrittäessä tehdä töitä. Puolilta päivin on viimeistään tosin tullut luovutettua. Molempina päivinä on niin kovasti alkanut heikottaa, että kaikki voimat menee siihen, että pysyy pystyssä eikä voi pahoin. Kotiin on siis ollut komennus ja melkoiset päiväunet onkin tullut vedettyä sitten siihen päälle. Tänään meni neljä tuntia yhteen soittoon eikä tuntunut ollenkaan pahalle. Katotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Niin.. siitä akillesjänteestä! No viime viikolla onnistuin kolhimaan sitä työtuoliin ja siitähän asti se onkin sitten vähän vihoitellut. Turposikin vielä. Jänteen kiinnittymiskohdassa kantapään sivulla on nyt pullistuman, erityisesti jos vetää nilkkaa koukkuun. Eipä se nyt enää oikeastaan kipuile, mutta olishan se kiva tietää onko siellä nyt joku vikana vai ei ? Mutta tuskinpa selviää. Eipä sitä ainakaan saa millään röntgenillä tsekattua, ultraäänellä ehkä jonkin verran ja magneettikuvaus on sen verran tyyristä puuhaa, että tuskin ainakaan kirran kautta sinne pääsee ja tuskimpa myöskään työterveyslääkäri sinne lähetettä kirjoittaa, kun tuolla kuitenkin pystyy toimimaan.

Zumbaa, Zählyä ja Zätkimistä

Siinäpä se. Maanantaina jäi liikunnat väliin, kun koko maailma oli taas vastaan, mutta kunhan siitä selvittiin tiistaihin, niin meno olikin taas varsin vauhdikasta. Duunipäivän päätteeksi kipikapi Zumbaan, jossa sitten rytkytettiinkin menemään ihan urakalla. Himskatin hauskaa puuhaa, vaikkei oma koordinaatiokyky aina ihan riittänytkään. Hiki todellakin tuli pintaan, kun siinä koitti loikkia melko tiheään tahtiin. Oman osansa rytkytyksestä sai selkä, vatsa, reidet ja kädetkin. Tanssilajit vaihtelivat cowboy meiningistä reggaetoniin, salsata sambaan. Afroakin tais tulla johonkin väliin ja lanne oli todellakin liikkeellä. Tunnin jälkeen hyvä, että hiki ehti kuivahtaa, niin taas piti sännätä sinkoilemaan sählypallon perään. Huippua sekin! Ja veikkaampa, että juoksentelu osaltaa helpotti seuraavaa päivää reisien suhteen, jotka joutuivat koville zumbassa.
Muuten tälle viikolle onkin sitten luvassa agilityä pariinkin kertaan sekä sunnuntai-aamuna kaksi kisastarttia Reiman kanssa auringonnousun aikaan taikka jopa ennenkin sitä..

Tauti ja sen selättäminen

Viime viikko meni sitten flunssassa niistäen, kuumeillen ja yskien. Ihan poissa pelistä oltiin koko viikko. Reima toki järjesti meille liikuntatuokion torstai-iltana, kun päätti lähteä jonkun hajun perään ja sitten tulikin tarvottua Munkkaa ympäri puolitoista tuntia ennen kuin yhteys saatiin ihmiseen, joka tuon koiran oli poiminut kainaloonsa talteen. Hikihän siinä touhussa tuli ja perjantaina olikin sitten lihakset hellänä, kun viikon muut päivät oli tullut otettua oikosenaan.

Vaikka olo nyt ei ollutkaan ihan maailman paras, niin sunnuntaina tuli suunnaksi otettua Esport Arena ja sählyturnaus. Eka peli tuntui erittäin pahalta ja vaihdot tuppasivat venyä vähän pitkiksi, mikä taas sitten aiheutti melkoista puhinaa ja pihinää kun vaihtopenkille päästiin lepäämään. Keuhkot siis vielä hieman taudin jäljiltä herkkinä. Toiseen peliin tulikin sitten viisastuttua ja vähän roopinkia sitten astmalääkkeen muodossa menemään keuhkoihin. Auttoihan se ja vinkuna oli tiessään. Olisipa vastustajiin löytynyt yhtä toimiva lääke. Nimittäin Hyvinkään likoilla tais olla joku muu laji kuin salibandy menossa eikä kyynärpäiden kolinalta otsassa, lapojen kuvilta säärissä ja kaikelta muulta sikailulta vältytty. Pistää niin vihaksi. Lisäksi vielä osaa pelaa (melko säädyttömissä) hameissa, jotka on jo sääntöjenkin puitteissa kielletty.

Mutta joo, tauti alkaa olla talttunut ja tällä viikolla taas pääsee liikkumaan ja kokeilemaan sitä zumbaakin..

Lontoo valloitettu.. taas..

Eli siellä tuli vietettyä pitkä viikonloppu. Tietty heti, kun sai ahterinsa metroon, niin alkoi kurkku karhentua ja kylmiä väreitä hiipiä pitkin selkää. No viikonloppu tuli sinniteltyä finrexinin ja särkylääkkeiden voimin, mutta nyt näyttää sitten tauti pääseen valloilleen; ei oikein ääntä tule, nenä vuotaa ja väsyttää.

Jesh. Matkalla tuli mietittyä tipatonta tammikuuta - viini lasi kädessä, joten ei varmaan tarvitse siitä sitten enempää kirjoitella.

Reissulla tuli myös ehkä koettua hirveimmät/ parhaimmat nousut, kun jo yhden lasillisen jälkeen alkoi maailma pyörimään ja askel haparoimaan. Ja ei, kukaan ei laittanut mitään ylimääräistä lasiin. Kipeänä olo ja alkoholi ei nyt vaan näköjään sovi yhteen.

Tarkoituksena oli aloittaa reissun jälkeen urakalla urheilu ja ruokavalion kevyempään muuttaminen, mutta nuo saavat nyt hieman odottaa. Urheilusta käy tällä hetkellä suihkuun raahautuminen ja varsinaisesti ei voi kyllä sanoa, että ruokahalua olis mihinkään suuntaan. No ei muuta kuin peiton alle potemaan, sillä olishan se kiva olla sunnuntaina jo pelikunnossa sählyyn ja sitä ennen olis kiva päästä pariin kertaan agilitykentälle..

Tiikeribalsamia haavoihin

tai no ainakin melkein..
Mikä siinä on, kun toinen paikka alkaa olemaan suht kunnossa, niin johan alkaa toista kolottamaan ? Tänäänkin ihan nätisti spinnaisin ja tuloksena on kipeä polvi. Jokseenkin harmistuttavaa ja turhauttavaa touhua tämä meininki.

No eipä siinä sitten muuta voinut kuin koittaa lätkiä tiikeribalsimia polveen ja jalkaa laittaa lepoasentoon. Onneksi yön aikana hieman rauhoittui ja aamulla liikkuminen sujui kohtalaisesti. Katsotaan nyt pääseekö sitä huomenna sählykentälle asti sitten jolkottamaan.

On se muuten hauska juttu se, että aina tammikuussa kuntosalit ja jumpat on väärällänsä porukkaa. Yleensä se into kestää joko tammikuun loppuun taikka sitten oikein sitkeimmät sinnittelee helmikuun puoleen väliin. No ku tuli se flunssa, töissä oli kiire ja noku noku noku..
Selitykset seis ja hikoilemaan! Ei se biitsikunto sieltä muuten tule!

Tosin eihän se multa pois ole, jos väkeä ei oo ku pipoa. Kivempi siellä huhkia vähän avarammissa olosuhteissa.