tiistai 29. heinäkuuta 2014

Espanja vol.2

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne, kun on kirjoiteltu ihan asiatekstiä artikkelin ja työhakemuksen muodossa. Eikä tämä tämän hetkinen helle helpota tilannetta juurikaan. Nyt kuitenkin vielä pientä rypistystä Espanjan reissusta.

Rakkaat halpamatkalaiset saatiin siis vieraiksi Espanjaa ja pelejähän se golfin muodossa tarkoitti. Pelit aloitettiin Atalayalla, jolla olimme jo etukäteen käyneet harjoittelemassa. Muiksi kentiksi valikoituivat El Chapparal, Los Flamingos ja El Paraiso.

El Chapparal oli uskomaton rännikenttä. Mentiin ylös ja alas. Nämä ominaisuudet eivät tukeneet tuloksen tekoa etenkin, kun lyönti katosi johonkin. Vastoinkäymisenä koettiin myös kohtuu alkuväylillä luottomailan, rauta 7:n, hajoaminen. Jotenkin tuntui kumman vempulalta, kun asetuin lyömään. Tarkempi tarkasteli tuotti tuloksen, että mailan ja lavan liitoshan olikin murtunut. Joten se sitten sen mailan käytöstä. Melkoinen kenttä, johon on aika tuhoon tuomittua lähteä ilman autoa.

Los Flamingos yllätti pramealla klubillaan, joka toimi klubina parille muullekin kentälle. Eka tii oli jäätävä. Rotko ylitettävänä ja vastassa ylämäki ja oikealla jyrkänne.
1.tee
Okei, ei ehkä kuvassa näytä niin pahalta, mutta vähän jänskätti. Toki tuohon oikealla olevaan bunkkeriin sen palloni sitten lykkäsin. Lyönti oli taas hukassa ja mentiin pitkin maita ja mantuja. 
Klubitalo
Viimeisellä reiällä yllätti jemeksessä ollut vesieste. Sinnehän se pallo pamahti. No nää on näitä. Klubilla maistui juoma ja ruoka. Hieno kenttä ja hienot puittteet.

El Paraiso oli kiva pikkulubi. Eka reikä oli greenin osalta korjauksessa, joten se pelattiin normaalia lyhyempänä ja loppupäästä väyliä oli myös väylää aikamoisessa remontissa. Näistä johtuen toki saatiin alennusta greenfeestä. El Paraisossa ukonilma ja sade meinasi yllättää, mutta sitkeästi jatkettiin loppuun. Lokaalit olivat ehkä vähän paremmin jyvällä tilanteesta ja menivät siksi aikaa rauhassa odottelemaan klubille. Ukonilma olikin ohi alta tunnin ja lokaalienkin pelit pääsivät jatkumaan.

Reissun loppumetreillä pelattiin myös Mijaksen Los Lagos ja melkoisen rauhassa siellä sai lykkiä menemään. Hyvässä kunnossa oli kenttä, mitä nyt muutamia kohti paikkailivat griinien läheisyydessä.
Mijaksen golfpallosilta
Mitäkäs me muuta siellä. No syötiin.Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Klubeilta sai varsin hyviä burgereita ja illalla sitten syötiin vähän pidemmän kaavan mukaan. Hyviä ruokapaikkoja löytyy Marbellasta tai lähialueilta esim. Benahaviksesta. Benahaviksessa söimme ravintola La Torressa.  La Torren ruuat olivat hyvä, mutta mitään erikoista ei jäänyt mieleen. Benahavis on siitä mielenkiintoinen paikka, että se on pieni kylä, jossa on kuitenkin useampi hyvä ravintola. Sen lähellä on myös Monte Mayorin golfkenttä, mutta kenttä oli ainakin tällä hetkellä suljettuna. Mitä ilmeisimmin se suljettiin 2011 taloudellisten vaikeuksien takia ja aukeamista ei ole tiedossa, vaikka tuntuukin olleen suosittu kenttä.

Muita mainittavia ravintoloita olivat:
  • Bistro Paloma: Mukava pieni paikka, jossa myös pöytiä ulkona. Hyvä ruoka ja miellyttävä palvelu.
  • Momo: Peruskiva. Pientä hässäkkää oli tarjoilijoiden kommunikoinnissa ja meille oltiin tuomassa pariin kertaan keittiön tervehdystä. Asia mitä en voinut ymmärtää oli se, että heillä oli myös terassi, mutta sitä käytettiin varastona pääasiassa. Osassa terassia oli pieni penkki, missä jotkut ottivat drinkkiä pöydän vapautumista odotellessa, mutta muuten tätä mahdollisuutta ei ollut hyödynnetty ollenkaan. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sel valmistamista pystyi tarkkailemaan salista.
  • Tempora restaurant: Mukava pieni ravintola, jossa ruoka oli loistavaa ja sen kyytipojaksi saatiin maailman parasta punaviiniä. Viini tosin oli niin hyvää, että sen nimi on jo unohtunut. 
  • Reissun paras ravintola oli Albert y Simon: Huikea lähiravintola, joka osasi asiansa. Toinen toistaan parempia ruokia kannettiin pöytään. Erikoisuutena suffle, joka kieltämättä oli maineensa arvoinen. Hyvä palvelu kruunasi kaiken.
Joku tilasi taas normaalit ruokajuomat.
 Mitäpä muuta sanottavaa sitä olisi Marbellasta. No se, että Puerto Banuksessa pyörii kaameaa brittisakkia, rikkaita ja polttariseurueita. Karsia paikka. Vaikka toki siellä voikin bongata Saudi prinssien "pieniä" paatteja, joista yksi on niin iso ettei sillä pääse satamaan. Mutta siinäpä se. Eiköhän tässä ole taas tarpeeksi postia yhdeksi postaukseksi. Seuraavaksi vuorossa vinkkejä Tukholmaan.