Viikon mietteitä

No ensimmäisenä jäi mieleen kollegan paluu Amerikan valloitukselta. Se oli kiva se. Yllättävää näppäryyttä osoitti hän myös siinä, että keksi venyttää reissuaan "koska vaimolla on korvatulehdus, eikä voida lentää". Joo, oon kuullut tätä käytettävän niin, että itsellä on korvatulehdus ja reppumatkailu huvittaisi vielä parin ekstraviikon verran. (No joo joo, oli se rouva oikeasti ollut melkoisen kipeä ja erittäin onnellinen kotiin pääsystä kaikkien koettelemuksen jälkeen. Vinkkinä tästä se, että ei ehkä kannata koettaa onneaan hoidon saamisessa Dominikaanisessa tasavallassa, koska siellä suoneen voi mennä tavaraa, jos toista).

Seuraavaksi jäi mieleen se, että väsymys voi teettää kaikenlaista. Omituisia juttuja tuli nähtyä ja luettua esim. Facebook-päivityksissä. Kollega veti tässäkin kyllä pidemmän korren ja kertoi maksaneensa ostoksensa ruokakaupassa ja sitten tyynesti kävelleensä ulos kaupasta. Onneksi ennen auton käynnistämistä oli kuitenkin leikannut, että oli ne ostoksetkin, jotka odottelivat edelleen siellä kassalla.

Kolmantena asiana suosittelen kaikille, ainakin hieman varttuneimmille, kompressiosukkien ostoa. Ou mai gaad, mikä taivas, kun vetää ne jalkaansa.

Ai niin, jos joku Stockmannilta sattuu tätä lukemaan, niin lisätkää sinne Tapiolan elektroniikkaosastolle joko porukkaa tai osaavaa porukkaa. 25 minuutin jonottamisen jälkeen jäivät minulta hyllyyn ostokset, kun kassalle en päässyt, vaikka seuraavana vuorossa olisinkin ollut. En tykkää.

Vaihtelevaa säätä

Niin sitä on riittänyt. Välillä on jo ihan kevät ja seuraavana päivänä ei niinkään. Energiat ovat olleet vähän vähissä viime aikoina, mutta silti on koitettu pusertaa eteenpäin. Arvatahan saattaa ettei se ajatus ole oikein juossut eikä sanoja ole tullut paperille haluttua tahtia.

Matkoja sen sijaan on suunniteltu. Tällä hetkellä takataskussa liput Sri Lankaan, Espanjaan ja Varsovaan. Lisäksi mielessä edelleen kutkuttelee New York, johon en edelleenkään ole päässyt. Ehkä sekin tulee listalle vielä loppuvuodeksi.

Urheilurintamalla on menty melko tiukasti hevosurheilun parissa, joka valitettavasti on myös tuntunut erinäisissä nivelissä. Se pistää hieman harmittamaan, mutta eipä tässä auta muu kuin ottaa nappia naamaan ja koittaa kestää. Positiivisina huomiona on haban kasvaminen (juu, ne satulat eivät ole niitä kevyimpiä esineitä) ja jaloissakin on jotain lihaksen tyyppistä massaa. Viime viikkojen parhaita kokemuksia ovat olleet auringonpaisteessa laukanvaihtojen ratsastaminen (hähää ope, pystyinpäs!) sekä tietty parista esteradasta selviäminen (hengissä).

Pyörä oli tarkoitus kaivaa nyt esille, mutta julkisivuremppa estää nyt tämän ajatuksen, sillä reitti pyöräkellariin on nyt tukittu. Ehkä pitäisi myös miettiä kevään huoltotoimenpiteitä fillareille, jos vaikka jättäiskin ne skippaamatta tänä vuonna.

Viime viikkojen touhuja

Ja niitähän tässä on ollut. On käyty Latviassa. Sehän ei niin kovin kaukana olekaan. Lautalla lahden yli ja sitten ajelua eteenpäin. Tiet eivät nyt ole mitään varsinaisia baanoja, mutta sellaisia maanteitä ja ihan ok kunnossa. Ainakin isoimmat väylät. Pienemmillä teillä voikin sitten tulla vastaan nimismiehen kiharaa ja muita kuoppia. Täytyy sanoa, että ainakin maaseudulla rakennukset näyttävät pimeällä ihan kivoilta, mutta päivänvalossa jokainen niistä kaipaisi pientä pintaremppaa. Hintataso ei siellä päätä huimaa. Hotellin ravintolassa nautittu pitsa, pisse ja cappucino kustansi yhteensä 6,5€. Tosin niitä palveluita ei ainakaan tuossa pikku kaupungissa (Valmiera) ollut kovinkaan paljoa. Mutta eipä niitä palveluita täälläkään pikku pitäjissä ole. Ystävällisiä ihmisiä kyllä riittä.

Tällä viikolla tuli käytyä Heurekassa pitkästä aikaa. Melko pieneltä paikalta se nyt vaikutti. Kyllä ennen oli kaikki suurempaa. No tietoa oli sitäkin enemmän tarjolla. Niin kuin vaikka pieruhimmeli, joka kuvaa ihmisen tuottamaa keskimääräistä kaasumäärää vuodessa. Päivässä lurahtaa kaasuja ulos 0,5-2 litraa.

Pieruhimmeli. "Se, joka pierua pidättöö, on muutenkin vilpillinen" - vanha sanonta pohjanmaalta.

Näytillä olil myös kuu ja sen pimeä puoli. Kuu muuttui myös maapalloksi, jonka pinnalla pystyi tarkastelemaan lentoliikennettä, otsonikerrosta, merivirtoja ja vaikka mitä. Tiedot kuulemma päivittyvät päivittäin.

Dark side of the moon

Yhtenä näyttelyteemana oli myös mielenterveys. Oli fobiahuonetta, näyteltiin tunnetiloja, oli diodraamoja siitä miten mielenterveyden häiriöitä hoidettiin eri aikakausina. Päähän sai laittaa skitsofonit ja kokeilla miltä kuuloharhat tuntuvat. Lopuksi huolet silputtiin huolisilppurissa.

Skitsofonit seinällä

Yhtenä mielenkiintoisena kohteena oli mielä Mars-näyttely, jossa ihmeteltiin mönkijöitä, avaruusvessaa ja rohkeimmat pääsivät kokeilemaan miltä tuntuu kävellä Marsin pinnalla, kun painovoima on n. kolmanneksen maan vastaavasta. Sinne vaan ihmettelemään ja oppimaan uutta!

Muuten tällä viikolla on tullut hypeltyä esteitä. Pirusti jännitti, mutta heppa yllätti positiivisesti ja puhtaalla radalla mentiin. Ensi kerralla mennään vähän vauhdikkaammin ja keskemmäs esteitä vielä. 

Mä ja Kamuleissön. Hurja meininki.