torstai 28. tammikuuta 2010

Zumbaa, Zählyä ja Zätkimistä

Siinäpä se. Maanantaina jäi liikunnat väliin, kun koko maailma oli taas vastaan, mutta kunhan siitä selvittiin tiistaihin, niin meno olikin taas varsin vauhdikasta. Duunipäivän päätteeksi kipikapi Zumbaan, jossa sitten rytkytettiinkin menemään ihan urakalla. Himskatin hauskaa puuhaa, vaikkei oma koordinaatiokyky aina ihan riittänytkään. Hiki todellakin tuli pintaan, kun siinä koitti loikkia melko tiheään tahtiin. Oman osansa rytkytyksestä sai selkä, vatsa, reidet ja kädetkin. Tanssilajit vaihtelivat cowboy meiningistä reggaetoniin, salsata sambaan. Afroakin tais tulla johonkin väliin ja lanne oli todellakin liikkeellä. Tunnin jälkeen hyvä, että hiki ehti kuivahtaa, niin taas piti sännätä sinkoilemaan sählypallon perään. Huippua sekin! Ja veikkaampa, että juoksentelu osaltaa helpotti seuraavaa päivää reisien suhteen, jotka joutuivat koville zumbassa.
Muuten tälle viikolle onkin sitten luvassa agilityä pariinkin kertaan sekä sunnuntai-aamuna kaksi kisastarttia Reiman kanssa auringonnousun aikaan taikka jopa ennenkin sitä..

maanantai 25. tammikuuta 2010

Tauti ja sen selättäminen

Viime viikko meni sitten flunssassa niistäen, kuumeillen ja yskien. Ihan poissa pelistä oltiin koko viikko. Reima toki järjesti meille liikuntatuokion torstai-iltana, kun päätti lähteä jonkun hajun perään ja sitten tulikin tarvottua Munkkaa ympäri puolitoista tuntia ennen kuin yhteys saatiin ihmiseen, joka tuon koiran oli poiminut kainaloonsa talteen. Hikihän siinä touhussa tuli ja perjantaina olikin sitten lihakset hellänä, kun viikon muut päivät oli tullut otettua oikosenaan.

Vaikka olo nyt ei ollutkaan ihan maailman paras, niin sunnuntaina tuli suunnaksi otettua Esport Arena ja sählyturnaus. Eka peli tuntui erittäin pahalta ja vaihdot tuppasivat venyä vähän pitkiksi, mikä taas sitten aiheutti melkoista puhinaa ja pihinää kun vaihtopenkille päästiin lepäämään. Keuhkot siis vielä hieman taudin jäljiltä herkkinä. Toiseen peliin tulikin sitten viisastuttua ja vähän roopinkia sitten astmalääkkeen muodossa menemään keuhkoihin. Auttoihan se ja vinkuna oli tiessään. Olisipa vastustajiin löytynyt yhtä toimiva lääke. Nimittäin Hyvinkään likoilla tais olla joku muu laji kuin salibandy menossa eikä kyynärpäiden kolinalta otsassa, lapojen kuvilta säärissä ja kaikelta muulta sikailulta vältytty. Pistää niin vihaksi. Lisäksi vielä osaa pelaa (melko säädyttömissä) hameissa, jotka on jo sääntöjenkin puitteissa kielletty.

Mutta joo, tauti alkaa olla talttunut ja tällä viikolla taas pääsee liikkumaan ja kokeilemaan sitä zumbaakin..

maanantai 18. tammikuuta 2010

Lontoo valloitettu.. taas..

Eli siellä tuli vietettyä pitkä viikonloppu. Tietty heti, kun sai ahterinsa metroon, niin alkoi kurkku karhentua ja kylmiä väreitä hiipiä pitkin selkää. No viikonloppu tuli sinniteltyä finrexinin ja särkylääkkeiden voimin, mutta nyt näyttää sitten tauti pääseen valloilleen; ei oikein ääntä tule, nenä vuotaa ja väsyttää.

Jesh. Matkalla tuli mietittyä tipatonta tammikuuta - viini lasi kädessä, joten ei varmaan tarvitse siitä sitten enempää kirjoitella.

Reissulla tuli myös ehkä koettua hirveimmät/ parhaimmat nousut, kun jo yhden lasillisen jälkeen alkoi maailma pyörimään ja askel haparoimaan. Ja ei, kukaan ei laittanut mitään ylimääräistä lasiin. Kipeänä olo ja alkoholi ei nyt vaan näköjään sovi yhteen.

Tarkoituksena oli aloittaa reissun jälkeen urakalla urheilu ja ruokavalion kevyempään muuttaminen, mutta nuo saavat nyt hieman odottaa. Urheilusta käy tällä hetkellä suihkuun raahautuminen ja varsinaisesti ei voi kyllä sanoa, että ruokahalua olis mihinkään suuntaan. No ei muuta kuin peiton alle potemaan, sillä olishan se kiva olla sunnuntaina jo pelikunnossa sählyyn ja sitä ennen olis kiva päästä pariin kertaan agilitykentälle..

perjantai 8. tammikuuta 2010

Tiikeribalsamia haavoihin

tai no ainakin melkein..
Mikä siinä on, kun toinen paikka alkaa olemaan suht kunnossa, niin johan alkaa toista kolottamaan ? Tänäänkin ihan nätisti spinnaisin ja tuloksena on kipeä polvi. Jokseenkin harmistuttavaa ja turhauttavaa touhua tämä meininki.

No eipä siinä sitten muuta voinut kuin koittaa lätkiä tiikeribalsimia polveen ja jalkaa laittaa lepoasentoon. Onneksi yön aikana hieman rauhoittui ja aamulla liikkuminen sujui kohtalaisesti. Katsotaan nyt pääseekö sitä huomenna sählykentälle asti sitten jolkottamaan.

On se muuten hauska juttu se, että aina tammikuussa kuntosalit ja jumpat on väärällänsä porukkaa. Yleensä se into kestää joko tammikuun loppuun taikka sitten oikein sitkeimmät sinnittelee helmikuun puoleen väliin. No ku tuli se flunssa, töissä oli kiire ja noku noku noku..
Selitykset seis ja hikoilemaan! Ei se biitsikunto sieltä muuten tule!

Tosin eihän se multa pois ole, jos väkeä ei oo ku pipoa. Kivempi siellä huhkia vähän avarammissa olosuhteissa.