Tikusta asiaa..

Tai miten sen nyt ottaa. Tässä taas on viime aikoina tullut nähtyä joitakin vanhoja kavereita ja on se kumma juttu, että puheenaiheet menee jossain vaiheessa muutamaan asiaan:

A) Naimisiin meno/ naimisissa olo. Jotenkin se tuntuu olevan jokin päämäärä useimmilla ihmisille. Ne, jotka eivät naimisissa ole tuntuvat olevan jotenkin 2.luokan kansalaisia. Pikkasen pistää ihmettelemään kommentit: " niilläkin on lapsi ja ne on ollu yhdessä jo 10 vuotta, mutta eivät kuitenkaan sitten varmaan oo vakavissaan." Häh? Mitä se papin aamen tossa enää muuttais tai vakavoittais ? Eiköhän sitä ihmiset ole ihan sitoutuneita asuntolainan, lapsen ja yhteisen arjen merkeissä. Paras tän astisista kommenteista on ehkä ollut: " Mee säkin naimisiin, ku mekin mennään.."

B) Lapset. Ootteko aatellu? ja ku tota ikääkin alkaa tulemaan ? Niin no, sulla on noi koirat. Voin kuule kertoa, että on aateltu. Aina välillä. Mutta toistaiseksi vastaus on ei. (Mahtoikohan kysyjä ajatella itse parikymppisenä, kun ensimmäisen maailmaan pukkas?). Ja mitä ne koirat tähän asiaan liittyy ? Vai olisko ensin pitäny mennä naimisiin, hankkia se rivari, kartanovolvo ja lapset. Sittenkö olis saanut vasta ottaa koiria? Eipä nää rekut mitään lapsenkorvikkeita ole. Tai jos alkaa siltä homma näyttää, niin tulkaa herättämään mut.

Koittakaa nyt hyvät ihmiset vähän miettiä noita kommenttejanne. Ei tää maailma oo papin aamenista kiinni ja monet asiat voi järjestellä muutenkin kuin siten miten useimpien tapana on asiat hoitaa. Järjen käyttö on ihan sallittua.

Niin no kerrotaan urheilustakin jotain. No pari viikkoa meni sairastellessa ja nyt taas pikku hiljaa palaillaan takaisin normaaliin päivärytmiin. Eilen tuli spinnattua pitkästä aikaa ja ihan hyvällä fiilisellä. Uudet kengät oli jalassa, mutta mussa on varmaan joku valuvika, kun jalkapohjat puutuu aina spinnatessa. Tänään piti mennä pumppiin, mutta se nyt jäi kuitenkin väliin. Huomenna tiedossa agitreeniä, zumbaa ja säbää. Jotenkin välillä tuntuu, että päivätyö kyllä häiritsee harrastamista..