Pari sanaa viherpesusta

Ihan mielenkiintoinen kirjoitus löytyy täältä.

Mielenkiintoista sinänsä lukea ja miettiä sitä kuinka paljon erilaiset mielikuvat ajavat meitä tekemään päätöksiä. Huvittavaa on myös se, että erään tutkimuksen mukaan kuitenkin 95% vihreistä tuotteista sortuu kuitenkin johonkin seitsemästä viherpesun synnistä. Toisaalta tässäkin pitäisi olla niin valveutunut kuluttaja, että tietäisi tuotteiden tuotantoketjun ja materiaalien lähteet, että melkoinen ahdistus tiedon määrästä tulisi ennen kuin edes päivän ruuat saisi ostettua.

Viime viikolla tuli dokkari siitäkin, että hehkulamppujen valmistajat ovat aikanaan sopineet kartellin lamppujen käyttöiän pituudesta. Näin lisättiin kysyntää, ja käytäntö levisi muihin tuotteisiin. Tuotteiden elinikää on lyhennetty tieten tahtoen kuluttajien kysynnän varmistamiseksi. Muuan vaikutusvaltainen mainontaa tutkiva lehti totesi 1920-luvulla, että kestokulutushyödyke on bisneksenteon murheenkryyni.

Kyllähän se pistää miettimään, että tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. Ja sylettäähän se.

Kyynisenä pointtina tässäkin asiassa se, että ei pidä ihan purematta niellä niitä kaikkia ympäristömerkkejä ja -tekstejä tuotteissa. Ottakaa selvää asioita ja kyseenalaistakaa.

Alia

Sunnuntaibrunssi vietettiin tällä kertaa Aliassa. Sää oli mitä kaunein ja pöydästä kelpasi seurailla luistelijoita. Brunssi sisälsi kuohuviinin, alkuruokapöydän, pääruuan ja jälkiruoka pöydän hintaan 36 €. Brunssi on tarjolla sunnuntaisin 12-17.

Alkuruokapöytä oli hyvä. Kalat maukkaita ja lihajututkin maistuvia. Salaatti rapsakkaa ja saaristolaisleipää siihen kylkeen. Jotkut nauttivat äyriäisiäkin, mutta jätin ne väliin, kun ei niin kovasti innosta askarrella niiden kanssa. Tässä piti jo vähän painaa jarruakin, että pääruuallekin jäisi tilaa.

Pääruokia oli kaksi: Härkää pekoniperunoilla ja grillatuilla kasviksilla tai lohta sienimuhennoksella. Itse päädyin härkään, mutta pöytä seurassa ateriat meni 50/50. Itse härkä oli hieman mautonta, mutta pekoni-peruna varsin maistuvaa. Kyytipoikana meni punaviiniä, mistä ei jäänyt kuitenkaan mitään erityistä mieleen.
Sen sijaan lohi yllätti. Jo aikaisemmin mainittujen lisukkeiden lisäksi lautasella oli uppomuna, mikä sai aikaan seurueessa ihastunutta huokailua. Varsinainen kohokohta! Lohi oli kuulemma hyvää, mutta olihan jo tilausvaiheessa varmistettu se, ettei lohi ole valmiusasteelta erittäin well done, kuten ehkä verrokkikohteessa oli männäpäivänä saatu.

Jälkiruokapöytä oli ladattu porkkanakakulla (jossa oli pähkinää sekä päällä, että jemmattuna, mikä ehkä hintsusti sai korvat kutiamaan), macaroneilla, pienillä leivoksilla ja pappilan hätävaralla. Myöhemmin myös pöytää täydennettiin täytekakulla. Testiryhmän ykköseksi valittiin macaronet ja tarjoilijalta vielä pyydettiin erikseen talon viimeiset kipaleet nautittaviksi. Jälkiruuan kanssa nautittiin kahvit, joiden hintaa sitten pällisteltiinkin laskussa hetki. Tavallinen kahvi kustansi 4,5€ (toki sitä taisi saada santsikierroksenkin) ja cappuccino olikin jo rouheat 7€, vaikka koko oli pienen kahvikupin luokkaa. Tämä jäi kieltämättä vähän kaihertamaan mieltä, kun ei nyt oikein ole missään skaalassa.

Ruokailun jälkeen on hyvä harrastaa pientä liikuntaa eli suunnaksi otettiin vielä Kaivopuisto ja aktiviteetiksi mäenlasku. Yhtään jalkaa, kättä tai ohikulkijaa ei tällä reissulla saatu telotuksi. Toki perslihaksia ja häntäluuta hieman koeteltiin, kun pulkka osui mäen kumparelaskuosuudelle. Joku valitti myös läheisen männyn magneettivaikutusta, joka oli havaittu jo opiskeluaikoinakin.