tiistai 2. helmikuuta 2010

Umpihankiajoa ja taas sairastelua

Sunnuntaina siis todellakin aamuyöstä (4.00) startti kohti Hyvinkäätä. Onneksi sain apukuskin mukaan varmistamaan, että pysyn hereillä ajomatkalla. Tosin apukuski alkoi käymään jo hieman rasittavaksi Klaukkalan kohdilla, jolloin oli pakko heittää ilmoille uhkaus seuraavalle bussipysäkille jättämisestä. No, olihan ne neuvot ihan äidilisiä ; "katos vähän missä ajat!", " Voisko noita pyyhkijöitä vähän käyttää?", "Älä aja niin lähellä tai muuten oot sen perässä, jos se jarruttaa..". No äidiltähän ne neuvot tulivatkin.

Perille päästiin, vaikka tietä joutui tihrustamaan aurauskepeistä ja niiden heijastimista, 60:ä ajettiin motarilla eikä pitkin käytöstä ollut mitään hyötyä. Kuudelta alkoi koiran kanssa kirmaus kentällä ja puoli ysiltä se olikin sitten jo ohi. Käteen jäi... kokemusta. No 12.sija myös, mutta eipä se paljon lämmitä. Lisää treeniä ja parin viikon kuluttua uusi yritys. Toivottavasti vähän inhimillisempään aikaan.

Loput sunnuntaista menikin sitten nukkuessa, halaillessa ämpäriä ja nukkuessa. En tiedä mikä iski, mutta oksetus tuli. Oksennettuakin olis varmaan tullut, mutta ne syömiset oli vähän vähissä tuon ihmeellisen aikataulun takia, joten siltäkin pääosin vältyttiin. Tosin eipä se pykiminenkään ole kovin kivaa puuhaa.

Maanantai ja tiistai on mennyt nyt sitten yrittäessä tehdä töitä. Puolilta päivin on viimeistään tosin tullut luovutettua. Molempina päivinä on niin kovasti alkanut heikottaa, että kaikki voimat menee siihen, että pysyy pystyssä eikä voi pahoin. Kotiin on siis ollut komennus ja melkoiset päiväunet onkin tullut vedettyä sitten siihen päälle. Tänään meni neljä tuntia yhteen soittoon eikä tuntunut ollenkaan pahalle. Katotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Niin.. siitä akillesjänteestä! No viime viikolla onnistuin kolhimaan sitä työtuoliin ja siitähän asti se onkin sitten vähän vihoitellut. Turposikin vielä. Jänteen kiinnittymiskohdassa kantapään sivulla on nyt pullistuman, erityisesti jos vetää nilkkaa koukkuun. Eipä se nyt enää oikeastaan kipuile, mutta olishan se kiva tietää onko siellä nyt joku vikana vai ei ? Mutta tuskinpa selviää. Eipä sitä ainakaan saa millään röntgenillä tsekattua, ultraäänellä ehkä jonkin verran ja magneettikuvaus on sen verran tyyristä puuhaa, että tuskin ainakaan kirran kautta sinne pääsee ja tuskimpa myöskään työterveyslääkäri sinne lähetettä kirjoittaa, kun tuolla kuitenkin pystyy toimimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti