Joulurauhaa!

Ja lisää ravintola-arvosteluja

Viime viikolla kokeiltiin (taas vaihteeksi) Töölönrannan joulubuffet.

Alkuun ruoat buffetista, joka tuntui kutistuneen taas viime vuodesta. Tarjolla salaattia, hunajapaahdettuja punajuuria, sienisalaattia, sillejä, lohta parillakin eri tapaa, simpukoita, häränpaistia, pateeta, joulumakkaroita ja perunaa. Punajuuret eivät olleet mehukkaimmillaan, mutta sienisalaatti toimi. Sinappisilli oli ihan ok, mutta kuitenkin jotenkin vaisu. Lohet ok, samoin häränpaisti. Suosikiksi nousivat joulumakkarat, jotka olivat erittäin maukkaita. Tarjolla ollut sinappi sopi niihin oikein hyvin.

Pääruuaksi valitsin pinaatti-ricottatortelloneja ja sahramikastiketta. No sanotaanko niin, että pähkinävammaisena ilmeisesti tuo annos sitten kuihtui täysin kokoon. Ei ollut tortelloneja eikä sahramikastikettakaan. Annosta voisi kuvailla kuullotetuiksi kasviksiksi, joiden päälle on ripoteltu parmesaaniraastetta. Vaisu ja valju annos, josta ei kyllä makuja mitenkään irronnut. Aikamoinen pettymys. Tosin muutkin pääruuat näyttivät varsin köykäisiltä ja köyhiltä. Onneksi tuli santsattua alkuruokia.

Päätteeksi jälkiruokapöytä, joka oli myös pettymys. Ilmeisesti jotain ongelmaa oli henkilökunnan suhteen, koska jälkiruokapöytä oli käytännössä katsoen tyhjä. Juustot olivat loppu, jouluhalosta pienet käntyt jäljellä. Meidän jälkeen jonoon tulleille riitti sentään rusinoita - rommirusinoita. Pisteet riisivanukkaasta, joka oli hyvää. Suklaamousse aiheutti ihmetystä lähes punertavalla värillään. Ei näin.

Illan päätti työtoverin vapaamielinen puhe, taksikuskille kerrottu tarina tyttären synnytyksestä, jazzit Storyvillessä sekä Manalan pitsat. Manalaan menon kruunasi Kanervan Iken silmänisku sekä tokaisu "Tepsi johtaa!". Raju pailumeininki siis. Manalan pitsa pelasti illan ja melko suurelta osin myös seuraavan päivän.

Aamiaista..

Jokin tovi sitten taaperrettiin lauantaina Moko Markettiin aamiaiselle. Paikka ihan kiva, joskin ainakin tuona päivänä viileähkö. Porukkaa oli, mutta istumaankin mahtui. Ainakin, jos tuli ajoissa paikalle. Pöydän tarjoilut olivat runsaat ja valinnan varaa löytyi ihan kivasti. Tarjolla oli ainakin muroja, jogurttia, marjoja, sämpylöitä, juustoa, leikkeleitä, hedelmiä omena-rusinakakkua sekä juustokakkua. Kahvit oli ok, tosin vaahtoa löytyi kupista melkoisen paljon.

Ainoa iso miinus tuli kyllä siitä, että tarjolla oli vain omenamehua, jota allekirjoittanut ei uskaltanut allergiansa takia kokeilla. Muita vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Kysyttäessäkin vastaus oli, että vitriinistä voi ostaa muutakin juomaa. Sinänsä ihan ok näin, mutta kuitenkin hieman huijattu olo tuli, kun kuitenkin aamiaisen kanssa olisi kiva nauttia raikasta mehua.

Muuten marketin tavarat olivat oikein söpöisiä ja paikassa kiva tunnelma. Vinkkinä myös kokousten pitäjille, että tuolta löytyy myös oma kabinetti siihen tarkoitukseen.

Ravintolaa, jos toista..

Viime viikolla tulikin ruokailtua ulkona miltei urakalla. Perjantaina Ympäristökeskuksen johtoryhmä piti vuosikokouksensa ja ruokailtiin Sikalassa. Perussetti: alkuun lohikeitto (kermainen ja lämmittävä), pääksi lihapullat (melkoinen satsi, perussettiä, joskin mitään erityistä ei jäänyt mieleen). Näiden jälkeen maha olikin niin täynnä, että piti ottaa nro 8. helpottamaan tilannetta. Ja auttoihan se. Jälkiruuan skippasin ja tyydyin kahviin. Muille maistuikin sitten herkut kupista. Joku suklaakin taisi sinne kuppiin tipahtaa. Muuten sikalassa oli perusmeininki ja kabinetin puolella jotkut pikkujoulut menossa, joissa sitten miltei paiskottiinkin tuoleja, kirottiin ja sitten paettiin paikalta. Pikkujoulukausi on siis julistettu avatuksi.

Sikalasta lähdettiin testaamaan Juuren drinkkibaaria Latvaa. Ihan kiva paikka, joskin välillä viemärin tuoksut tulvahtivat salin puolelle. Skumppa toimi ja drinksutkin olivat varsin raikkaita.

Sieltä matka jatkui Llamasiin, jossa porukkaa olikin ihan kivasti ja seurueemme joutui tekemään muiden seurueiden uudelleen sijoittelua, jotta jokaiselle saatiin penkki. Hommahan meni loppupeleissä aivan Jupen reisille, mutta minkäs teet, jos naapuripöytään menevällä on vaan niin iso peräisin. Viimeisinä poistuttiin ulos tästä paikasta. 

Yritys oli kova päästä seuraavaan baariin, mutta koska pokea häiritsi juoman nauttiminen ulkosalla (pakkohan se oli pois juoda, kun oli jo jouduttu smuglaamaan edellisestä baarista ulos), niin ei tarvinnut enää mennä kreisipailaamaan. Suunnaksi sitten Timpan eiku Eerikin pippuri ja kebabit nassuun. Taksilla kotiin ja kohti seuraavaa päivää.

Kova oli seuraava päivä ja illaksi sentään tuli toettua ruokailuun. Suuntana Motti ja toinen otto. Alkuun vuohenjuustopiirasta sekä makaronia. Eli minulle kaksi kasvisruokaa. Tarjoilijat olivat ilmeisesti aikoneet tuoda vain toisen näistä minulle, mutta erehdyksessä tulikin sitten molemmat ja tarjoilija koittikin toista sitten nykiä pois. Asiaa selitti se, että vuohenjuustojen piti mennä kanssaruokailijalle, jolle tulikin nyt alkuruuaksi ankkaa, joka oli liian ajoissa, koska se oli tarkoitettu pääruuaksi.  Seuraavaa ruokaa sitten odoteltiinkin tovi (n.40 min) ja lopulta odottelu päättyi siihen, että tarjoilija toi välisorbetin. Lakkatoimi siinä ihan hyvin. Sitten päästiin pääruokaan ja odotuksesta korvaukseksi seuralaispariskunnalle tarjottiin ruuan kyytipojaksi oluet, mikä nyt sinänsä oli vähän hassua tarjota puolelle seurueesta lisähyvityksiä. Pääruokana oli omana valintana olutmarinoitua sikaa, mikä toimi erittäin hyvin. Olin jo päättänyt olla ottamatta jälkiruokaa, mutta jouduin siihen vielä taipumaan. Tosin creme brulee oli jo päässyt loppumaan eikä muuta vaihtoehdot oikein minuun iskeneet. Jotenkin kuvittelin, että tarjoilija antoi vähän lisävaihtoehtoja esim. sorbetista ja tilasinkin niitä, mutta lopputuloksena oli se, että minulle tuli kaksi jälkiruokaa: sorbettia ja suklaakakkua. Suklaakakku oli ihan toimivaa, mutta sorbetti oli loistavan raikasta! (ja mikä parasta: ilmaista!) No yhteenvetona sanottakoon, että ei mennyt homma edelleenkään aivan putkeen, mutta tarjoilijat ainakin pelastelivat tilanne ihan hyvin. Ehkä kolmas kerta toden sanoo ja sekoilut on silloin saatu pois päiväjärjestyksestä.

Tunnetko ketään tälläistä?

Tarkka Laadunvalvoja


Ykkönen haluaa aidosti parantaa asioita ympärillään ja toimia oikeudenmukaisesti, periaatteellisesti ja omille ihanteilleen uskollisesti. Hän haluaa tehdä parhaansa ja yltää moitteettomiin suorituksiin. Ykkönen pyrkii aina oikeaksi katsomaansa ratkaisuun, mutta on harvoin täysin tyytyväinen itseensä tai ympäristöönsä. Ykköset ovat niitä ihmisiä, jotka sisäisestä vastuuntuntoisuudestaan johtuen korjaavat toisten pudottamat roskat kadulta ja soittavat talonmiehelle liukkaista portaista.

Ykköset tekevät yleensä työnsä tunnollisesti ja noudattavat oikeiksi katsomiaan sääntöjä. Ykköset myös olettavat kanssaihmisiltään samaa tarkkuutta, tunnollisuutta ja oikeamielisyyttä, mihin itse uskovat. Ykkönen on yleensä itsensä ankarin kriitikko, mutta huomaa helposti myös toisten ihmisten "virheet ja erheet". Ykkönen asettaa itselleen erittäin korkeat tavoitteet, joiden saavuttaminen on ymmärrettävästi vaikeaa. Ykkösen tarkkuudessa piilee välillä myös pilkunviilaamisen siemen. Silloin Ykkösen on vaikea saada vietyä asioita loppuun liiallisen täydellisyyden tavoittelun piinaamana.

Ykkösellä on yleensä vahvat mielipiteet asioista ja hän neuvoo tai opettaa mielellään myös muita. Ykkönen saattaa tehdä omista säännöistään varsin tiukat ja hermostuu, jos ei itse yllä niihin tai jos kokee, että muut eivät kunnioita sääntöjä tai noudata ohjeita. Ykkönen kokee herkästi moraalista velvollisuutta korjata asiat, puuttua epäkohtiin ja parantaa maailman ja ihmiset ympärillään. Joskus Ykkösen hyvää tarkoittava neuvominen saatetaan tulkita myös arvosteluksi ja kritiikiksi. Ykkönen pyrkii elämässään idealistisesti omiin korkeisiin tavoitteisiinsa, mutta pelkää virheiden tekemistä. Hän saattaa vaikuttaa joskus vähän tiukalta yrittäessään olla hyvä ja virheetön.

Parhaimmillaan Tarkka Laadunvalvoja eli Ykkönen on ihanteellinen, periaatteellinen ja oikeamielinen ihminen. Ykkösellä on selkeä henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta ja hän haluaa olla reilu, järkevä ja objektiivinen. Totuus, oikeudenmukaisuus ja eettisyys ovat Ykköselle erittäin tärkeitä arvoja. Hän pyrkii saavuttamaan omat korkeat ihanteensa kaikilla elämänsä alueilla ja on tunnollinen pyrkimyksissään parantaa itseään ja ympäristöään. Ykköset ovat luonnostaan vastuuntuntoisia ja pyrkivät lahjomattomuuteen ja korkeisiin tavoitteisiin. Parhaimmillaan Ykkönen on humaani, inspiroiva ja aidosti esimerkillinen ihminen. Ykkösten huumorintaju on usein nasevan "kuivakkaa" ja tarkkanäköistä.

10 Things I Know to be True..

Tämän innoittamana esillä minun listani:

1. Spagettipäivänä sinulla on aika vaaleat vaatteet päällä. Eikä siitä syömisestä selviä mitenkään ilman roiskeita.
2. Kaikki mitä rahalla saa on halpaa.
3. Koskaan ei voi täysin tietää mitä toinen ajattelee. Vaikka kuinka selittäisi, ei asiaa vaan voi nähdä samalla tavalla kuin toinen. Seuraavan kerran, kun joku sanoo tietävänsä miltä sinusta tuntuu, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa.
4. Meillä kaikilla on omat pelkomme ja melko usein ne pelot estävät meitä tekemästä asioita.
5. Samaa virhettä ei pitäisi tehdä kahdesti - ensimmäisestä tulisi jo ottaa oppia.
6. Älä koskaan naura kenenkään unelmille. Ihmisillä, joilla ei ole unelmia, ei ole paljon mitään. 
7. Lopeta ylianalysointi. Elämä on kuitenkin kohtuullisen yksinkertaista.
8. Jos et pidä jostain, muuta se asia. 
9. Avoimuudella voi saada muutoksen aikaan. Valinta on sinun kuinka avoin olet.
10. Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Budapestissä käväisty

Todettaneen, että K+K Hotel Opera oli varsin ok majoituspaikka, joskin oven kanssa olikin pienoisia vaikeuksia. Avainta piti vilauttaa oven nuppiin ja sitten sitä nuppia kiertää suuntaan tai toiseen. Tosin tätä hieman hankaloitti ensin se, että kierrettävä nuppi jäi käteen eikä hommaa saanut suoritettua vain toisella kädellä. Kummallinen oli se.

Huoneessa oli laitettu lämmitys kaakkoon, mikä näytti olevan muutenkin tapana myös toimistoissa. Kummallinen ruotsalainen sauna voisi olla sopiva kuvaus.

Metrolla tuli ajeltua ja varsin toimiva systeemi se olikin. Tosin metro on vuodelta yksi ja kaksi, joten äänieristyksen kanssa olisi tekemistä hieman ettei ihan kuulo lähde kokonaan.

Oikein viehko ja ihmisen kokoinen kaupunki, joskin juuri mitään ei tullut nähtyä, kun illalla menee ja iltapäivällä lähtee, niin ei siinä kovasti aikaa mihinkään jää.

Takaisin tullessa kone oli myöhässä ja ensin edes takaisin kärrättiin jotain unkarin mummua. Ei vissiin osannut päättää lähteekö vai jääkö. No lähtivät kuitenkin. Puuttuvia matkustajia odoteltiin ja ensimmäisenä paikalle porhalsi italialainen nainen, jolla tosin ei tuntunut olevan kiire minnekään. Rauhassa hän jäi juttelemaan lentoemoille koneen etuosaan, vaikka emot koittivat häntä viittoa menemään paikoilleen. Sitten hän palloili laukkunsa kanssa ja koitti sekoittaa pakkaa jotenkin vielä yrittämällä väärälle paikalle. No, kun tämä episodi oli ohi, niin viimeisimmätkin hukassa olleet kanssamatkustajat oli saatu paikalle ja päästiin matkaan. Malevilla vielä sen kerran toimii palvelu, että vaikkei tarjoiltu sämpylä nyt mikään järisyttävä ollut, niin kyytipojaksi sai kuitenkin Unkarin viiniä niin halutessaan. Hoh hoijaa. Sen pituinen se.

Unia

Aamulla tuli herättyä siihen, että radiossa muka kerrottiin Äiti Teresan kuolleen. Juu, se on tosin tapahtunut jo reilut 14 vuotta sitten.

Duunikaverilla oli astetta villimmät unet, jossa oli juteltu Dr.Albanin kanssa.

Hyvää viikon alkua kaikille! The truth is out there!

Motti kokeiltu

Lauantai-ilta vierähti Motissa. Tarjoilija paljasti jossain vaiheessa, että yllättäen remontti oli mennyt vähän pitkäksi ja avaamaan oli päästy vasta tällä viikolla ja menossa oli ensimmäinen lauantai ja pöydät täynnä porukkaa.

Ihan alkuun nautittiin rapartiini, joka oli aikamoisen muikea. Imelän hapan. No tulipahan kokeiltua. Toinen aperitiivi olikin sitten tutumpi cava. Toimii.

Motissa on tarjolla neljän tai kuuden ruuan menuita tai sitten voi koota listalta haluamansa 7€ kappalehintaan. Hintaeroa menuhun verrattuna tuli pari euroa.
Aikamme sitten arvoimme kukin tahoillamme optimaalisinta yhdistelmää. Omat valinnat olivat tällä kertaa seuraavat:

Alkuun kasvista:

Puikula – mustatorvisienimakaronia ja valkoherukkaketsuppia: Ketsuppi oli aivan loistavaa ja kruunasi annoksen vaikka vähän aluksi epäilyttikin.
Punajuuri-vuohenjuustopiirakkaa ja Kotitilan hunajaa:  Maku jäi aika pliisuksi ja etenkin puikulan kaverina kalpeni kyllä.

Sitten kalaa:

Lämmintä nieriäleipää, savustettua munakokkelia ja suolattua retiisiä: Leipä oli loistavaa saaristolaisleipää ja nieriä siinä päällä hyvää. Tosin jäi hieman ihmetyttämään olisiko nahka pitänyt poistaa kalasta, mutta kovin tiukasti tuntui olevan kiinni. Munakokkelista en oikein maistanut savua, mutta nuhanenä saattoi olla tähän syynä. Retiisi ei jäänyt mieleen.

Päälle lihaa:

Ankka-suppilovahverokaalikäärylettä ja hillottua kirsikkaa: Miedot maut, mutta toimivat hyvin yhteen.

Pororullaa, vaniljapinaattia ja kylmäsavuporsasta: Ehkä hieman suolaton, mutta tämähän oli sitten helposti korjattavissa, kun pöytään saatiin suolaan. Vaniljapinaatti ei jäänyt mieleen.

Naapurin lautaselta maistettua:

Humalassa haudutettua porsaankylkeä ja juuripersiljapyttipannua: Aivan loistavasti valmistettu! Illan ehdoton ykkönen. Maut ja mureus kohdillaan. Nam Nam.

Jälkeen:

Tyrni-crème brûlée, marinoitua lakkaa ja kanelikeksiä: Aivan loistava yhdistelmä. Lakat oli hyviä ja kanelikeksi täydellisen rapeaa ja ohutta.

Prosessi muuten: alussa tarjoilija kertoi pyytävänsä sommelierin paikalle suosittelemaan meille viinejä, mutta tovin, jos toisenkin odottelun jälkeen ei vaan jamppaa näkynyt. Loppupeleissä tarjoilija kuitenkin antoi muutaman vaihtoehdon, joskin kovin paljoa ei saatu irti tietoa viineistä. 

Seuraavaksi emmittiin sitten sitä miten ruuat tuodaan pöytään ja oliko meillä mielipidettä siitä. No eihän me nyt siihen kovin paljoa osattu sanoa, joten päädyttiin siihen, että ensin tulee kasvikset, sitten kalat, joita seuraa lihat sekä päätteeksi jälkkärit. 

Seuraavaksi sitten spekuloitiinkin ruokien tullessa, että kukas nyt otti mitäkin. Painimaan ei kuitenkaan onneksi tarvinnut ruveta. Ruuat melkolailla toimivia, tosin Motin revityn lihan valinneet eivät olleet tyytyväisiä soijakastikkeeseen, jossa lihan tarjottiin. Soija vesitti koko homman.

Paikkaa sekoitti yhden seurueen jäsenen ottamat välijuustot, joiden tarjoiluun ei selkeästikään ollut varauduttu, koska ensimmäinen setti tuli pöytään jääkaappikylmänä. Toinen setti jo hieman parempi, mutta, kuten tarjoilijakin sen paljasti, juustot olivat olleet lämpölampun alla, joten pinta oli "sula", mutta sydän kylmä. Tässä prosessissa oli ainakin selkeästi kehittämisen varaa.

Jälkiruuankin kanssa hieman spekuloitiin, että pitäiskö ne kahvit tulla yhtäaikaa vai ei? Henk.koht. mielelläni nauttisin makean jälkiruuan ja kahvin yhtäaikaa. Joten tässäkin saatiin hieman keskustella tarjoilijan kanssa, tosin seurueemme ei tässä ollut aivan yksimielinen, mutta olisihan se tarjoilija voinut tässä myös kysyä asiaa.

Pientä hapuilua oli siis ilmassa ja henkilökuntaa aika naftisti työvuorossa. Loppuillasta huomattiin myös, että taisivat päästä myös pöytäliinat loppumaan. 

Sisustus oli hieman erikoinen: paljon peiliä, marmoria ja vähän puupanelointiakin. Melkoisen palkistetty ja hälyistä paikka. Ok, jos paikalla on väkeä, mutta muuten voisi olla aika orpo fiilis.

Tarjoilijalle arvosanaksi kiitettävä, kun meitä kuitenkin kelvollisesti palveli ja järjesti asiat. Tosin poti myös huonoa omaa tuntoa siitä, ettei kiireeltä ehtinyt meistä pitää parhaalla mahdollisella tavalla huolta. Myös kesken ruokailua muistettiin kysyä onko kaikki hyvin. Ihan kelvollinen paikka, kunhan rutiinit saadaan vaan käyntiin.

Muutama sanan remontoinnista ja muutosta..

Ihan ensiksi. 110cm leveään ovi aukkoon on miltei mahdotonta löytää valmista ovea. Niitä vaan ei ole. Tai voi niitä teettää. Melko suolaiseen hintaan. Helpointa oli lopulta hieman muokata ystävän kellarikomerossa tallella olleita ovia. Mielellään sen muokkauksen saa tehdä hyvissä ajoin eikä muuttoa edeltävänä iltana, jolloin jo kämpän siivous on jo tehty. Voin kertoa, että sirkkelöinnistä ja hiomisesta pöllyää ihan hyvin tavaraa ympäriinsä. 

Ovet on nyt vielä viimeistelemättä eli maalia pintaan saadaan odottaa nyt tovi, kun ei niitä täällä sisällä nyt voi työstää.

Muuttopuuhissa kannattaa henkisesti varautua siihen, että ainakin osa jampoista on ihan teinejä tienaamassa taskurahaa. No ainakin "Tero" (nimi muutettu) oli. Teron saldoksi tuli: 

• 4 kpl nokkakärryistä tipautettuja laatikoita. No totta kai sen piti yrittää niitä lykkiä katukivetykselta alas, kun muutkin olivat niin tehneet. No ei mennyt putkeen. Viidestä laatikosta neljä kippasi ja kamat levälleen keskelle katua. Aikas paljon pyykkiä tuli ja kuin ihmeen kaupalla vain yksi rikki mennyt teema-kulho.
• 1 kpl rikkoutuneita pahvilaatikoita. Jotenkin se kahva vaan antoi periksi, kun siihen päälle kasasi kaikkea kamaa
• Aika monta kolahdusta. Milloin oviaukko kolisi, milloin seinä.
• Yksi lipaston melkein keikautus. "mä vaan vaihdan hyvän otteen".
• Muutaman laatikon leväytys pitkin muuttorekkaa. En tiedä miten se onnistui, mutta niin siinä vaan kävi. Vihoviimeisenä rekasta vieri ulos punainen lankakerä. Olisi vissiin pitänyt antaa se "Terolle" tsemppilahjaksi. Josko se punainen lanka hommaan olisi sitten ollut löytynyt.

Huh. Tällä hetkellä muuttolaatikot on tyhjennetty, joskaan kaikille tavaroille ei vielä ole omaa paikkaa. Enää puuttuu muutenkin vaan kirjahylly, eteisen säilytyskalusteet ja liukuovet, matot, löhötuolit medialoungeen.. Muuten kai sitten alkaa olemaankin jo kohtuullisesti edes hieman sinnepäin minne pitäisi olla. Puuh. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä usein.

Ajattele luontoa



Need I say more ? Ja sitten ei muuta kuin ajattelemaan.



Kylmästä lämpimään

Nimittäin flunssasta ja kuumesta kohtuullisen lämpimään ja kosteaan Huvilatelttaan. Perjantaina Huvilassa musisoi Jukka Poika & Sound Explosion Band sekä Jätkäjätkät. Varsin mukavaa meininkiä ja Jukka Pojan show oli mitä mainioin. Huvila on mukava paikka, jossa puolikuntoisenakin on kiva istuskella ja katsella, kun terveemmät hetkuttaa itseään artistin tahtiin.

Rytmissä keikkaa hehkutettiin näin: "Platinaa myynyt Jukka Poika halusi imeä yleisön kuiviin, jotta Jätkäjätkille jäisi mehuton teltta. Herra lähestulkoon onnistui missiossaan, kun koko katsomo hyppi, tanssi ja lauloi mukana yli tunnin mittaisen keikan. Jukka Pojan ja Sound Explosion Bandin yhteispeli on ihailtavan lahjakasta ja kuulijat saivat roppakaupalla mielihyvää, iloa ja aurinkoa. Tunnelma Huvila-teltassa oli lämpöisen letkeä – suorastaan hikinen.". Eikä turhaan. Tykkäsin.

Jätkäjätkien hulvattomuudelle ja lavaenergialle myös peukku ylös. Mahtava meininki.

Kotimatkalla tuli napattua tämä:

Varjopuolia

Löytyy täältä Markus Kajon kirjoittamana.

Flow 2011

 Aurinko

Karnevaalitunnelma

 Festarikaverit

 Illan valoja

 Do not enter!

 Taidetta monitoreissa

 Lounge

 Janelle Monae in da house

 Odottelua

Kanye siellä jossain..

Lomalta paluu

Vissiin ollut ihan hyvä loma, jos ekoina päivinä pyytää työkaveria laittamaan minua liitteeksi sähköpostiin.

Jäin vaan miettimään, että olishan se toisaalta aika veikeää, jos sieltä tulis liitteenä mun kuva oikeassa skaalassa A4:na. Montakohan niitä arkkeja olis ?

Etelän loman (kuva-)antia

 

Tänä vuonna suuntana oli siis Pärnu ja Tallinna. Aamulautalla taas yli. Tällä kertaa alla Superstar, joka oli ehkä hippasen parempi paatti kuin Star. Aikaa tapettiin taas aamupalan parissa, mutta eipä sitä nyt niin kovasti voi kehua. Kuvun sillä sai kivasti täytettyä, mutta kovin aneeminen oli kuitenkin tarjonta. Vain yksi kahvikone taisi olla käytössä ja omaan pöytään saikin sitten kipittää melkoista haipakkaa, kun sormet paloivat kupista kiinnipitäessä.

Köröttely Pärnuun ja majoittautuminen Villa Andropoffiin:

"Loma- ja kokouskeskus Villa Andropoff Pärnun historiallisen kylpyläkaupungin kupeessa Eestissä on koko perheen monien mahdollisuuksien lomakohde. Alue oli 1970-luvulta alkaen silloisen Neuvostoliiton korkeimman johdon ja valtiovieraiden käytössä aina Viron itsenäistymiseen saakka. Neuvostoajalta peräisin oleva komea päärakennus on täysin kunnostettu ja se avattiin juhannuksena 1998 loma- ja kokouskeskukseksi."

Kuvat nettisivuilla on aika kivan näköisiä, mutta paikan päällä iskee päälle todellisuus. No ei nyt varsinaisesti ankea paikka, mutta vähän homman hohtoa vie se, että olut tarjoiltiin muovituopeista ja ruoka oli melko kotikutoista. Terassin kalusteet olivat hieman kulahtaneet ja tarjoilijat puettu varsin tiukkoihin ja pieniin mekkoihin. Ranta oli toki aivan vieressä ja hiekka varsin hienoa. Muut lomailijat näyttivät pääosin olevan suomalaisia lapsiperheitä. Rivitalomajoitus oli ihan ok. Huoneisto siisti ja varustettu saunalla.

Päivän pelit suoritettiin White Beach Golfissa, joka on varsin leppoisa kenttä. Klubirakennusta kentällä ei varsinaisesti ole, mutta caddie masterin toimisto ja kahvila ovat pienessä mökkirakennuksessa. Pukuhuoneena toimii parakki ja bajamajat hoitavat puuterointitilojen hommaa metsän reunassa. Mieleen jäi väylien rajautuminen kaislikkoihin ja puita sai etsiä takaysille saakka. Vettä löytyi jokien ja järvien muodossa. Ihan leppoisa paikka. Pelaajat näyttivät olevan pääosin suomalaisia. Golfpiste.comin alennuskortilla kierrokselle tuli hintaa 17€/hlö, joka ei kauhean paha hinta ole.

Illalla suunnattiin Pärnuun ruokailemaan. Kaupunkikävelyllä päädyttiin Supelsaksadiin, joka on ilmeisesti vanha taiteilija koti, joka on varsin viihtyisä ja palvelu oli oikein toimivaa ja herttaista. Paikan bravuuri on ilmeisesti suuret kakkupalat, mutta näin päivän päätteeksi jäljellä oli enää muutama pala kirsikkakakkua (jos nyt ihan oikein muistan). Oikein loistavapaikka eivätkä hinnat huimanneet päätä.

Kahvilan sisustusta. Oikein huokuttelevan näköinen sohvaryhmä.

Alkudrinkkinä vadelmamojito. Maistuva ku mikä! Tuoreita olivat marjat.

Alkupaloina pieni lajitelma: sieniä, tonnikalatahnaa, guacamolea, paahtoleipää. Nää herkut hävisivät aika nopeaan.

Pääruokana wienerschitsel. Kokoa ja makua riitti.

Seinillä taas niin ihania musta-valkoisia valokuvia menneiltä ajoilta.

Illalla vielä pieni kävely kaupungilla, yhdet vielä ja sitten koisimaan. Aamulla nokka kohti Tallinnaa ja EGCC:tä. EGCC on hippasen hienompi kenttä ja green fee hintakin sitten sen mukainen: 70€/hlö. Toki kenttä oli todella hieno ja hyvässä kunnossa. Väylät menivät merenrantaa pitkin ja hienojen "mökkien" vierestä. Komeita väyliä ja hienoja waste bunkkereita jokineen oli tarjolla. Kuvia ei tullut kentästä otettua, kun ilma oli kosteahko eli sateinen. Kuitenkin sen verran lämmin ettei takkia voinut päällä pitää. Tässä vaiheessa kiitokset teknisten paitojen keksijälle. Klubin ravintola oli oikein toimiva ja ruoka maittavaa.

Tallinnassa majoituspaikkana toimi My City Hotel (Vana Posti 11). Illalla suunnattiin syömään Chediin (Sulevimägi 1). Tarjolla modernia aasialaista ruokaa painottuen Kiinan suuntaan. Sisustus itäisen tumma.



Alkuruoka



Dim sumit

Tsunami lautasella

Pääruokia

Jälkiruoka

Tässä vaiheessa täytyy kyllä tunnustaa, että ei enää ole oikein mielessä mitä nuo ruuat olivat. Hyviä kuitenkin, vaikkei kiinalainen olekaan niitä omia suosikkeja. Ravintolassa oli jonkin verran muitakin asiakkaita, mutta täyttä siellä ei kuitenkaan ollut. Liekö sitten hieman syrjäisempi sijainti tähän syynä vai se, että Olde Hansa vetäisee sisäänsä läjän risteilyturreja. Yömyssylle lähdettiin vielä turreaukiolle, mutta yhden myssyn jälkeen oli niin valmista kauraa koko porukka, että lähdettiin tapaamaan hotelliin nukku-Mattia.

Aamulla aloitettiin alennusmyyntien kiertely ja tulokset jäivät melko lohduttomiksi. Mukaan tarttui vain Tommy Hilfigerin jakku. Päiväkaffet nautittiin Cafe Josephinessa, jonka vakiokalustukseen kuuluu omistajan sympaattinen labbis, joka parkkeeraa itsensä mahdollisimman keskelle jalkakäytävää, jotta saa ohikulkijoilta huomiota. Kaikesta päätellen labbis on myös nauttinut kahvilan antimista, kun varsinaisesti kovin virtaviivaisesta vahdista ei nyt voida puhua. Josephinen kakut kannattaa käydä kokeilemassa. Josephine löytyy osoitteesta Vene 16.

Iltapäivällä auto lastattiin laivaan ja hurautettiin kotiin. Matkalla koettiin vielä laukun vedenpaisumus (note to myself: Laita se juomapullon korkki kunnolla kiinni ja säilytä siltikin pulloa pystyasennossa) sekä merisairaus. En tiedä mikä on, mutta nykyään helpommin tulen merisairaaksi jo pienemmästäkin heilumisesta. Ärsyttävää, kun joutuu taistelemaan huonovointisuuden kanssa. Loppu ja kaikki kuitenkin hyvin. Ensi vuonna taas!

Kesämeininkiä

Heti alkuun kerrottakoon, että perinteinen etelän loma on vietetty, mutta dokumentointi on tällä hetkellä hieman vaiheessa. Se taas johtuu siitä, että päälle on pukannut remontti-&kämpän myyntikunnossa pitämis-projektia.

Remontti koskee toki uutta asuntoa. Ihan vaan for your information: pientä pintaremppaa ei ole olemassakaan. Tämä vaan siitä johtuen:

1. kun ne kaikki kamat on kärrätty sieltä kämpästä ulos, niin ne seinät on aika karsean näköisiä ja niiden alta paljastuukin edellisen asukkaan tekemä maalaus. Se maalaus on toki tehty niin, että kirjahyllyä ei ole irroitettu. Puoli seinää on siis aivan eri väristä. Maalia on vähän sudittu sinnepäin eikä rajaamista harrastettu. Siitä johtuen liilahkoa maalia on nyt aikalailla katonkin puolella. Kattoa on myös sudittu, jollain ihan muulla maalilla kuin olisi ollut tarkoitus. Sielläkin on siis "kiva" paikkamaalaus.

2. Lattiassakin on yllättäviä jälkiä. Matoilla kun saa peitettyä asioita niin kivasti. Jos sillä maton taustapuolella on vielä kiva kumipohja, niin viimeistään irroitusvaiheessa siihen kumiin jää osa lattiamaalista ja lattiaan kiva kuvio maton pohjasta.

3. Kun ne seinät ovat niin kamalan näköisiä, niin ne pitää maalata. Maalaamista ennen ne kannattaa pestä. Pesuhomma ei kuitenkaan ole niin kovin pieni. Pitää pestä ja huuhdella. Allit saa toki tässä vaiheessa hyvää treeniä. Näin illalla homma on ok, mutta katotaas miltä päivänvalossa asia näyttää.

Muuten tänään on opittu se, että seinien pesuun on oma aineensa eikä tavallisia pesuaineita kannata käyttää, kun ne jättävät kalvon seinän pintaan, mihin taas maali ei vältsysti sitten kiinnity kivasti. Muuten on opittu se, että sabloonan käyttäminen maalauksessa on so last season, mutta koitetaan nyt kuitenkin sitä. Ainahan sen päälle voi sitten maalata uudelleen. Kolmas opittu asia on, että tapetit tilataan ja niitä sitten odotellaan 1-4 viikkoa. Hmph. Ja minä kun haluaisin päästä heti tekemään.

Positiivista oli tässä päivässä Muuralan Värisilmän kesähessu. Kesähessu oli oikein asiantunteva ja tuli tarjoamaan apuaan. Eli varsinaisesti ei voisi sanoa kesähessuksi, kun oli niin aktiivinen ja avulias. Toisin sanoen hyvä myyjä. Pikanttina lisänä se, että kesähessu myös tarjoutui auttamaan kantamaan kaikki seitsemän eri kokoista maalipänikkää autolle. Toivottavasti Kesis pääsi itse kotiin kuivana kevarillaan.

Ihan melkein asiaa akilleksestakin välillä..

Havaintona tältä päivältä: Mun lantiohan on ihan vinkkelissä. Ohhoh! Onhan sitä uumoiltukin, että walkerin käyttö ehkä hippasen vaikutti kinttujen asentoon ja välillä sitä huomaa lonkan kuormittuvan aika pahasti. No nyt se oli päivän selvää, kun toinen suoliluu (?) on pari senttiä taaempana ja jonkin verran alempana kuin toinen. Koita siinä sitten käyttää jalkaa taikka jalkoja tasapuolisesti. Kyykkyjen tekeminen näyttää lähinnä viistoon istumiselta. Tätä tää on varmaan ollut viimeiset kaksi vuotta ja killimmäksi vaan menee.
Ei kai tässä muuta kuin lääkärin kautta fyssarille asiaa pohtimaan!

Heti perään toinen ravintolabloggaus

..kun kerran tällä viikolla on erinäisiä aktiviteettejä ollut. Mikäs sen mukavampaa kuin juhannuksen jälkeisenä maanantaina toimia isäntänä kymmenen hengen pohjoismaiselle kolleegaryhmälle. Koko päivä ensin work shoppia ja neukkarissa istumista, jotta voi huomata, että aikataulu menikin sen verran pitkäksi ettei ehdi kotiin edes kääntymään ennen illalista.

Syömään suunnattiin Sassoon, joka olikin oikein oiva valinta, josta kauppatorin ja Espan vilinää pystyi seuraamaan.

Alkuun nautittiin: Insalata caprese con burrata mozzarella - Burrata-mozzarellaa, tomaattia, basilikaa ja oliiviöljyä. Valinta ei varmaan yllättänyt ketään - yksi suurimmista suosikeistani. Oikein maukasta ja tomaatit olivat mehukkaan kypsiä.

Pääksi: Penne rigate all’amatriciana con salsiccia Penne rigate –pastaa ja maalaismakkaraa tomaattikastikeessa. Oikein maukasta pastaa ja maalaismakkarat olivat loistavia. Mausteissa ei oltu pihistelty. Ainoastaan valkoviini ruokajuomani oli liian pliisu, olisi vaatinut kaverikseen kunnon punaviinin, mutta tämä nyt taas oli oma valinta.

Jälkeen: Panna cotta ai fiori d’arancio con sorbetto all’arancia Appelsiininkukka panna cotta ja appelsiinisorbettia. Tämäkään valinta ei varsinaisesti yllätä ketään, sillä pannacotta on mun bisnes. Tällä kertaa itse pannacotta oli oikein maukas ja sorbetti raikas sen kaverina. Tosin lisänä oli hedelmiä, jotka olivat miltei kuin suoraan purkista eli jokseenkin liian värikkäitä ja mauttomia. Niistä en annoksessa pitänyt, mutta tällä kertaa ei tarvinnut siis todeta, että itse tekisin parempaa pannacottaa.

Jälkiruuan yhteydessä tilasin myös kahvin, mutta se saapui vasta jälkiruuan syönnin jälkeen. Tämä hieman kummeksutti. Tarjoilija olisi voinut mainita siitä, että niitä ei tuoda yhtäaikaa. Muuten ilta oli varsin onnistunut. Ravintola oli täynnä väkeä, mutta ei kuitenkaan meluisa. Valoisa fiilis ja liikennevaloissa bongattu irokeesi-sarvipäämotoristi jäivät mieleen.

Farang lounasaikaan

"Farang on Helsingin Taidehallin tiloissa sijaitseva moderni, kaakkois aasialainen ravintola, jonka ruuat ja juomat tarjoavat uniikkeja, raikkaita Kaakkois-Aasian makuja. Farangin pelkistetyn moderni, tunnelmallinen tila yhdistettynä lämpimään palveluun luovat loistavat puitteet viihtymiseen."
Kesäisen päivän ja jenkkikolleegan kotiinpaluun kunniaksi suunnistimme lounalle Farangiin. Loppupeleissä jenkki ei uskaltanut lähteä matkaan tai ainakin tielle tuli tärkeä "palaveri". Reipas testiseurue ei kuitenkaan tästä lannistunut.

Omaan lounasmenuun kuului tällä kertaa:

Alkuun: GRILLATTUA MARMORIHÄRKÄÄ - thaiaromaatteja, yellow bean dressing: härkä oli hyvää ja lusilla pilkottavissa. Maustetta antamassa oli chilejä, jotka olivat kohtuullisen tulisia, mutta taltutettavissa lisäkeriisillä ja oluella.

Päälle: HAUDUTETTUA KANAA - sokeriherne-itusalaattia, aromaattista
kookoskermaista lientä ja chiliöljyä: Tää on taivas! Etenkin siis kookoksesta tykkäävälle! Aivan täydellistä ja maukasta! Kana oli sopivan kiinteää, mutta kuitenkin mureaa. Tätä olisi voinut syödä vaikka kuinka paljon. kolleegaa lainaten: tätä olisi voinut pyytää isomman satsin mukaansa ja pakkaseen laitettavaksi!

Loppuun: ´NEE ARAI´kookoskakkua, mangoa, pitayaa, kookossuklaakinuskia
ja mangosorbettia: Sorbetti oli hyvää, kakku jännittävän suolaista ja hedelmät mehukkaita. Aivan täydellistä!

Oikein mukava kokemus ja ilmeisen suosittu lounaspaikkanakin, kun kovin montaa tyhjää penkkiä ei paikassa ollut.

Kolopalloa

Palloa on hutkittu menemään vaihtelevalla menestyksellä. Välillä se pallo löytyy väylältä, vedestä, puskasta ja jopa ihan sieltä mukistakin.

Viime aikoina on pelattu seuraavat kentät:

Gumböle: aakeeta ja laakeeta. Antaa aika hyvin anteeksi hairahtumisetkin, kun tilaa on. Vakiona 2.väylän avaus 6.väylän tiiboksin eteen. Lounas ihan jees, muttei kyllä jäänyt mieleen mitä oli tarjolla. Kauden kiekka ehkä tehtynä jo ekalla Suomessa pelatulla kierroksella. Lyönnit 95, bp 43.

EGS: Olkapää vihoitteli jo kierrokselle lähtiessä ja loppupeleissä kävi niin, että 15.reiällä oli pakko jättää leikki kesken. Ei se olkapää vaan kestänyt. Edes kärryä ei voinut sillä työntää. Varsin kökkökierros, mutta laitettakoon se olkapään piikkiin. EGS:n lounas ihan maittava ja jopa maustettu hyvin. Ravintolan pyörittäjästä tuli tosin mieleen Heroesin puppet master.

Virvik: Kauden pääkisa Fellows. Säävastaava oli hoitanut hommansa ja helteisessä kelissä matkaa taitettiin. Etuysi meni ihan jouhevasti, mutta sitten homma pääsi vähän ratkeamaan, kun 10.väylällä pariin kertaan kolkuteliin outtia. Pisin draivi-kisan puolustaminen oli surkea esitys ja avaus jäi vaatimattomaksi ja raffin puolelle. Jälkipelit sentään sujuivat varsin mallikkaasti. Jälkipelien Espanja-teema oli varsin toimiva eikä yksikään ruokalaji pettänyt. Lyöntejä taisi tulla 116, joten eipä tässä tuloksella juhlittu.

Ringside: lauantain pelit iltasella, tosin lämpöä riitti varsin mukavasti tuolloinkin. Muutama varsin erikoinen kuti (esim. yhden väylä yli avaus hiekkaan, yksi lähestymisyritys, josta kukaan ei nähnyt mihin se pallo lähti). Putit ok. Kenttä erittäin hyvässä kunnossa. Takaysillä tuli sumaa ja siellä joku täti sitten sinkoilikin edes takaisin etsimässä putteriaan, joka oli jäänyt jonnekin matkan varrelle, mikä taas sekoitti pelin etenemistä. Tulos taitaa olla edelleen laskematta, mutta eipä se ainakaan laskeva lappu ole. Jossain vaiheessa meinasi hukkua koko tuloskortti, kun kärryjen korttipideke ei hoitanutkaan hommaansa. Ennen kiekkaa syötiin klubilla lounas. Lohikeitto oli varsin maittava eikä seura löytänyt pasta carbonarastakaan mitään valittamista.

Ruukkigolf: Maaseutumatkailua ja uuden kentän valloitusta. Kakkosväylä meinasi lannistaa, mutta siitäkin selvittiin. Varsin mukava kenttä ja klubi. Mukava maalaishenki. Caddiekin ihaili jalassa olevia Paula Cramereita. Varsin mukava sunnuntaiaktiviteetti. Kenttä kuivahko, joten ei aivan parhaassa kunnossa tällä hetkellä. 106 ja 34 bp. Ihan kiva. Ne muutamat outit ja söpsöt kun olisi jättänyt pois, niin tulosta olisi tullut. Matkalla bongattiin kurkia ja palokärki pesueineen. Klubilla tarjolla paikallista hirvimakkaraa ja brussi sunnuntaisin, jotka ovat oikein oiva valinta.

Kaikki hyvin ja taas syötiin

Viime postaukseen viitaten tuo kaikki hyvin. Eli kaikki halpamatkalaiset saivat korvauksia vakuutusyhtiöiltään ja uudet releet ovat vähintään hankinnassa kadonneiden tilalle. Hassua sinänsä, että melkolailla taisi jokaisella olla eri vakuutusyhtiö ja korvaukset sitten vähän erilaisia niistä johtuen. Kenellä sitten oli alempi korvauskatto, omavastuu jne.

Enää ei siis kelpaa syyksi vakuutusyhtiön vitkastelu golfkierrosten vähyyteen. Valmistautuminen onkin jo aloitettu golfkauden yhteen päätapahtumista ja nähtäväksi jää kuka vie voiton tavallisessa ja ylimääräisessa sarjassa.

Sunnuntaina ennen tuttujen koiran etsimistä evästeltiin Käpylässä. Yritys oli hyvä päästä Dylaniin brunssille, mutta eihän sinne ole mitään asiaa ilman pöytävarausta. Testiryhmä päätyi Koskelantien El Karimiin sen sijaan. Allekirjoittanutta hieman epäilytti paikka, mutta rohkeasti vaan kohti tuntematonta. Seura halusi mennä kokeilemaan El Karimin egyptiläisruokaa eikä siihen sitten pettynytkään. Kasvispihviset olivat oikein maukkaita kastikkeineen ja höyryä syöksevä ufoleipä varsin vakuuttava. Omaa nälkää hätistelin pois francescana pizzalla ja täytyy sanoa, että varsin miellyttävä pizza olikin. Paljon täytettä ja pohja oli rapea, muttei kuitenkaan liian ohut.
Lisäpisteitä saa paikan autenttisuus: hippasen liian pieni tila sullottuna täyteen hippasen liian paljon pöytiä. Paneelit seinissä sekä paneloitu tiski. Tiskin seinassa joku 20 erilaista "päivän tarjousta", lounaslistaa - kaikki nämä hieman eri värisillä papereilla. Itse tehty akvaario, jota ei välttämättä puhdistetu ihan hetkeen. Lehtitelineen lehdet kotoisasti hieman levällään. Taustalla egyptiläistä musiikkia. Kalusteet täyspuisia ja suoraan 70-luvulta. Kaiken kruunaa omistajan laittama lappu: "Ostetaan varastot ja kuolinpesät, kunnia- ja sotilasmerkit". Hellyyttävän pieni karvakäsipaikka!

Uunot Epsanjassa 2011

Siitähän se sitten kaikki lähti. Pääsiäiseksi siis suunnattiin kohti Espanjan aurinkoa ja golfkauden aloituspelejä. Oman jännityksensä reissuun pääsemiseen toi edellisviikkojen flunssa ja enhkäpä sen jälkitauteina tulleet korkeat sykkeet ja sydämen tykytykset. Reissuun kuitenkin päästiin.
Halpamatkalla kun oltiin, oli konekin heti kättelyssä myöhässä tunnin verran. Matkanjohtaja oli saanut järkättyä koneesta paikat varauloskäyntien kohdalta, mikä osittain tiesi hyviä jalkatiloja. Ikkunapaikalla istujat saivat kaupan päällisiksi jäädytyksen (oven alareunasta pukkasi sen verran kylmää ilmaa, ettei siinä jalkoja voinut pitää, kun vesipullonkin vesi jäätyi totaalisesti) sekä vinon istumisasennon (kun se liukumäkimötikkä sieltä nyt vaan tuli sen verran siihen koneen sisäpuolelle). Käytäväpaikalla istuva taas sai pitää lukua siitä kuinka monta kertaa vessan ovi tuli varpaille. Aika monesti. Keskipaikalla olevat olivat siis tällä kertaa onnellisia arvonnan voittajia.

Malagassa osa porukkaa lähetettiin hakemaan vuokra-autoa ja muut jäivät keräämään tavaroita liukuhihnalta. Siinä vierähtikin tovi, mutta matkaan päästiin kuitenkin varsin näppärästi. Moottoritiellä matka taittui jouhevasti ja puolivälistä saatiinkin vielä iltaoluetkin matkaan. Tietulleja maksettiin ja huikattiin rahastajalle buenos tardesta vaan!Alejandro ohjasti lopulta bussin Hotelli Almenaraan.

Hotelli oli varsin mukava ja sillä oli myös kolme 9-reikäistä golfkenttää hotellin ympärillä. Tuloiltana ei jaksettu enää lähteä kyliltä etsimään ruokaa, joten tyydyttiin hotellin ravintolan antimiin, joita nautittiin sillä kertaa buffet-pöydästä. Tapakset olivat herkullisia ja niitä oli paljon. Lämpimästä laaristä löytyi lämmintä ruokaa, mutta niiden taso ei kovasti päätä huimannut. Maha kuitenkin tuli täyteen ja selvittiin seuraavaan aamuun. Ainoastaan huoneisiin palatessa harmitti se, että joku pitkäkyntinen oli kähveltänyt sateenvarjot telineestä ruokailun aikana. Concierge pistettiin kuitenkin asialle ja aamulla nuo karkuteillä olleet varjot palautuivat omistajilleen.

Aamulla keli oli sateinen ja caddie masterille menossa tuli noudattaa varovaisuutta, kun jostain syystä olivat sitten pinnoittaneet tiet materiaalilla, josta tuli luistinrata kastuessaan. Loppupeleissä siirrettiin tiiaikoja hieman ja odoteltiin sateen laantumista. Kentälle päästiin lähtemään pienessä tihkussa, mutta sekin päättyi jo ennen 2.väylää. Kausi siis avattiin kiertämällä 2xLos Lagos-kenttä, jossa välillä riitti vettä yllin kyllin. Vielä tällä kierroksella ei kuitenkaan niihin vesiin kovasti palloja läiskitty. Lisäksi Pekkis meni ja osti heti ekalla väylällä pallokauppiaalta 80 palloa, kun halvalla sai. Myöhemmin luettiin golfkärryjen lapusta, että kyseinen toiminta on erittäin tuomittavaa ja kiellettyä ja siitä voi lentää kentältä pois.

Toinenkin ilta viihdyttiin hotellin ravintolassa, tosin a la carten merkeissä tällä kertaa. Pääosin ruoka oli hyvää, mutta taisi keittiöllä tulla yksi huti lampaan kanssa. Muuten kiiteltiin pihvin mehukkuutta ja kala-annosta.

Lauantain retki suoritettiin Alcaidesan Links-kentälle. Maisemat oli pirun hienot ja Gibraltar oli suuren osan matkaa taustalla tuomassa tunnelmaa. Välillä meinasi tulla pieni epäusko, että mihin tässä taas ollaankaan palloa lyömässä, mutta pääosin saatiin ne pallot kuitenkin osumaan väylälle taikka griineille. Pieni miinus tulee kentälle siitä, että muutamalta punaiselta tiiltä ei tiennyt mihin lyödään eikä nähnyt mihin pallo tuli.

Maisemat oli upeat ja rannan viertä mentiin edes-takaisin. Jälkipelit käytiin klubin ravintolassa, joka oli varsin mainio sekä hyödynnettiin klubin pukuhuoneiden tarjoamat palvelut. Pieni miinus tulee siitäkin, että naisten pukuhuoneessa ennen suihkuja oli lasiseinä suoraan parkkipaikalle, joten mahdollisuus vilautteluun oli tyrkyllä.

Pelien jälkeen jatkettiin matkaa Gibraltarille, jossa kukaan meistä ei ollut tainnut aikaisemmin käydä. Hassu pieni alue, josta ainakin espanjalaiset hakivat halpaa tupakkaa. Bussin lähtöä odotellessa seurattiinkin röökikiskan kaupankäyntiä ja sitä kuinka nokkelasti ihmiset keksivät piilotella tupakkaa vaatteisiinsa, jotta ne saa salakuljetettua rajan yli Espanjaan. Kaikenlaista viritystä kyllä nähtiin.


Tältä reissulta palatessa sitten olikin vastassa pienoinen yllätys, kun joku oli halunnut tutustua automme sisältöön ja ottaa mukaansakin sitten kaksi kuudesta bägistä sekä neljäreppua hikisine releineen. Olisipa ollut hauska saada kuva voron ilmeestä, kun saalistaan tutkaili.


No tästä sitten koitui toki hieman mielipahaa ja aikaa tuhraantui poliisilla ravaamiseen. Paikan päällä tehty rikosilmoitus olisi johtanut siihen, että auto olisi pitänyt jättää poliisille ja muutenkin oli melkoisen haastavaa saada selville, että kenen puoleen Espanjan kolmesta poliisista tulisi kääntyä. Loppupeleissä kaikki kuitenkin meni ihan hyvin ja rikosilmoitus saatiin tehtyä vaikkei poliisin kanssa oikein yhteistä kieltä meinannutkaan olla. Pelejäkin voitiin jatkaa, kun hotellista saatiin vuokrattua kamat puuttuvien tilalle.

Illalla suunnattiin syömään Pedron suosittelemaan ravintolaan Lombardo'siin. (Osoite Galerias Paniagua 17/20, Sotogrande). Varsin mukava italialainen ravintola. Omat valinnat eivät varmaan yllättäneet ketään:

alku: mozzarella-tomaatti-basilikasalaatti: täydellistä ja annoskoko riittävä!

Pää: tomaatti-mozzarellapizza: mielettömän hyvä!

Jälki: Pannacotta: tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut sanoa, että teen itse parempaa.

Kerta kaikkisen hyvä illallinen ja taksi odotellessa saatiin vielä talon limoncelloa, joka myöskin todella hyvää.

Ja nyt tiivistetään tarinaa hiukan, ettei ihan hillitöntä romaania tästä tule. Loput peli käytiin hotellin kentällä hieman eri kenttäyhdistelmillä. Sadetta ei enää onneksi tullut silloin kuin oltiin kentällä vaan saatiin nauttia auringosta. Jostain syystä nyt pääsi käymään niin, että meikäläinen vei kisan voiton, mikä toki lämmittää mieltä, kun syksyllä tuo touhu meni aika takkuiseksi.

Muina iltoina käytiin syömässä kalaravintolassa, joka oli selkeästi paikallistenkin suosima. Kalat oli hyviä ja viinitkin toimivat. Paikan nimeä en muista tähän hätään. Viimeisen illan ateria nautittiin maistelumenuun muodossa ja pöytään tuli erilaisia herkkuja kampasimpukoista pihviin.

Aamutuimaan lähdettiin sitten kohti Malagan lentokenttää. Tosin tällä kertaa matka oli hieman vilposempi kuin tullessa, johtuen Gibraltarilta muistona olevasta varsin hyvästä tuuletuksesta autossa. Enkä muuten olekaan aikaisemmin ollut lentokoneessa, jossa myydään arpoja. Tämäkin tuli siis nähtyä. Väsyneet matkalaiset kiittävät järjestänyttä tahoa ja matkaseuraa pienistä takaiskuista huolimatta varsin mukavasta reissusta!

Reissun plussat:

- Hotelli varsin toimiva (hotellissa myös spa, jossa varsin mukavat saunat)

- Pedron palvelualttius mahtavaa luokkaa

- Pallo meni pääosin sinne minne pitikin

- Seura oikein mukavaa

- Aurinkoakin saatiin

- Ruoka hyvää

Miinukset:

- Automurto (no opittiinpahan taas)

- Pallonmyyjätyyppien hämäräperäisyys

- Halpalentoyhtiön meininki (voi sitä sähläyksen määrää koneessa, pääosin tosin matkustajilta)

Kuvaterveiset

Ensin kuvia Varsovasta:

Hotellihuoneen view ei ehkä ihan hirveästi silmiä hivellyt. Hotelli Westin sikäli kyllä ihan mukava paikka ja kylpyhuoneeseen veivät vekkulit peiliheiluriovet ja sieltä sitten löytyi sekä suihku että kylpyammekin.

Taidekuva aulasta. Melko vänkää oli ajella hissillä, ihan kuin vuoristoradassa olisi ollut.

Pikaisesti ehdittiin käydä vanhassa keskustassakin, jossa on hienoja rakennuksia. Olut todettiin hyväksi ja taksikin saatiin huoneen laskuun.

Varsovan jälkeen avattiin ja samalla päätettiin myös laskukausi Levillä. Kyytipoikana vanha tuttu minttukaakao. Torstaina keli oli mitä upein ja jänteen kera viiletettiin rinteitä tukkaputkella auringon paistaessa. Perjantaina ja lauantaina oli tyytyminen sumuun, alijäähtyneeseen veteen ja tuuleen. Ehjin nahoin päästiin kotiin, joskin influenssa tuli kylään sitten sunnuntaina ja sitä tässä nyt parannellaan.

Loppuun vielä fanikuva Hullu Poro Areenalta. Eräskin mummi yritti päästä tapaamaan kuvan herraa ihan lavan kautta, mutta ikävät turvamiehet käänsivät rouvan ympäri ja saattelivat takaisin muun rahvaan joukkoon.

Muutenkin taisi lauantaina olla kadoksissa yksi takki, kun narikkalappu hävisi mystisesti sekä yhdet tanssikengät, jotka jäivät lepäilemään jo pihvipirttiin tuolille. Muutenkin reissulla nähtiin yksi nukahtaminen& tuolilta putoaminen ravintolassa, pöntölle sammuminen housut kintuissa, innokkaimpien ihailijoiden karkoitus kyynärsauvalla ja skibussilla väärään suuntaan matkustaminen ja mökin sijasta baariin päätyminen..

Pari sanaa viherpesusta

Ihan mielenkiintoinen kirjoitus löytyy täältä.

Mielenkiintoista sinänsä lukea ja miettiä sitä kuinka paljon erilaiset mielikuvat ajavat meitä tekemään päätöksiä. Huvittavaa on myös se, että erään tutkimuksen mukaan kuitenkin 95% vihreistä tuotteista sortuu kuitenkin johonkin seitsemästä viherpesun synnistä. Toisaalta tässäkin pitäisi olla niin valveutunut kuluttaja, että tietäisi tuotteiden tuotantoketjun ja materiaalien lähteet, että melkoinen ahdistus tiedon määrästä tulisi ennen kuin edes päivän ruuat saisi ostettua.

Viime viikolla tuli dokkari siitäkin, että hehkulamppujen valmistajat ovat aikanaan sopineet kartellin lamppujen käyttöiän pituudesta. Näin lisättiin kysyntää, ja käytäntö levisi muihin tuotteisiin. Tuotteiden elinikää on lyhennetty tieten tahtoen kuluttajien kysynnän varmistamiseksi. Muuan vaikutusvaltainen mainontaa tutkiva lehti totesi 1920-luvulla, että kestokulutushyödyke on bisneksenteon murheenkryyni.

Kyllähän se pistää miettimään, että tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. Ja sylettäähän se.

Kyynisenä pointtina tässäkin asiassa se, että ei pidä ihan purematta niellä niitä kaikkia ympäristömerkkejä ja -tekstejä tuotteissa. Ottakaa selvää asioita ja kyseenalaistakaa.

Alia

Sunnuntaibrunssi vietettiin tällä kertaa Aliassa. Sää oli mitä kaunein ja pöydästä kelpasi seurailla luistelijoita. Brunssi sisälsi kuohuviinin, alkuruokapöydän, pääruuan ja jälkiruoka pöydän hintaan 36 €. Brunssi on tarjolla sunnuntaisin 12-17.

Alkuruokapöytä oli hyvä. Kalat maukkaita ja lihajututkin maistuvia. Salaatti rapsakkaa ja saaristolaisleipää siihen kylkeen. Jotkut nauttivat äyriäisiäkin, mutta jätin ne väliin, kun ei niin kovasti innosta askarrella niiden kanssa. Tässä piti jo vähän painaa jarruakin, että pääruuallekin jäisi tilaa.

Pääruokia oli kaksi: Härkää pekoniperunoilla ja grillatuilla kasviksilla tai lohta sienimuhennoksella. Itse päädyin härkään, mutta pöytä seurassa ateriat meni 50/50. Itse härkä oli hieman mautonta, mutta pekoni-peruna varsin maistuvaa. Kyytipoikana meni punaviiniä, mistä ei jäänyt kuitenkaan mitään erityistä mieleen.
Sen sijaan lohi yllätti. Jo aikaisemmin mainittujen lisukkeiden lisäksi lautasella oli uppomuna, mikä sai aikaan seurueessa ihastunutta huokailua. Varsinainen kohokohta! Lohi oli kuulemma hyvää, mutta olihan jo tilausvaiheessa varmistettu se, ettei lohi ole valmiusasteelta erittäin well done, kuten ehkä verrokkikohteessa oli männäpäivänä saatu.

Jälkiruokapöytä oli ladattu porkkanakakulla (jossa oli pähkinää sekä päällä, että jemmattuna, mikä ehkä hintsusti sai korvat kutiamaan), macaroneilla, pienillä leivoksilla ja pappilan hätävaralla. Myöhemmin myös pöytää täydennettiin täytekakulla. Testiryhmän ykköseksi valittiin macaronet ja tarjoilijalta vielä pyydettiin erikseen talon viimeiset kipaleet nautittaviksi. Jälkiruuan kanssa nautittiin kahvit, joiden hintaa sitten pällisteltiinkin laskussa hetki. Tavallinen kahvi kustansi 4,5€ (toki sitä taisi saada santsikierroksenkin) ja cappuccino olikin jo rouheat 7€, vaikka koko oli pienen kahvikupin luokkaa. Tämä jäi kieltämättä vähän kaihertamaan mieltä, kun ei nyt oikein ole missään skaalassa.

Ruokailun jälkeen on hyvä harrastaa pientä liikuntaa eli suunnaksi otettiin vielä Kaivopuisto ja aktiviteetiksi mäenlasku. Yhtään jalkaa, kättä tai ohikulkijaa ei tällä reissulla saatu telotuksi. Toki perslihaksia ja häntäluuta hieman koeteltiin, kun pulkka osui mäen kumparelaskuosuudelle. Joku valitti myös läheisen männyn magneettivaikutusta, joka oli havaittu jo opiskeluaikoinakin.

Vuosipäivä!

Tasan kaksi vuotta sitten kuului se kuuluisa "POKS!". Mitä ilmeisimmin ihan hyvin siitä on sitten noustu. Jänteen kera meinaan kipitettiin lauantaina salibandykauden runkosarjan viimeiset kolme peliä eikä pahemmin tunnu missään. Tai siis ainakaan jänteessä. Muuten on kyllä jalat mustelmilla ja polvesta nahkat rullalla.

Hyvin on siis kuntouduttu ja entistä elämää jatkettu. viikonloppuna tosin muiden vammautuneidan kanssa keskusteltiin siitä, että näköjään vammat kyllä hoidetaan kuntoon eli liitetään jänteet tai muut irronneet osat yhteen, mutta sen jälkeen jääkin sitten ihminen yksin tekemään sen varsinaisen kuntoutuksen. Jos mulla ei olis ollut tarvetta lähteä koirien kanssa ulos ja harrastamaan tai halua palata sählykentälle tai muuten liikkumaan, niin varmasti sitä olisi helposti jäänyt kotiin voivottelemaan ja tuskin tässä pisteessä oltaisiin nyt. Paljoa ei tuolloin lämmittänyt se kaksipuoleinen A4:n, joka sisälsi koko kuntoutuksen jalalle. Sisulla vaan mentiin ja ehkä vähän suositellun aikataulunkin edellä.

Jos joku arven tilanteesta haluaa tietoa, niin pikkuhiljaa sekin alkaa vaalentumaan, mutta eiköhän se ole tuossa aina muistuttamassa eletystä elämästä.

Mitäs muute viime viikolla ? No take away-lounas sai uuden merkityksen ja tällä kertaa take awaynä olikin toipilas, joka haettiin kotoa ja vietiin Mamma Rosaan syömään. Koska keli oli niin hieno ja hiihtolomat piti toimiston hiljaisena, niin aika riitti kolmen ruokalajin nauttimiseen:

• Alku: Bataattikeitto: koristeena persiljan oksa, muuten aika koruton. Suolaa oli omaan makuun nähden turhankin tujakasti, mutta muuten ihan kelvollinen. Koko ehkä turhankin iso etenkin, jos syö kolme ruokalajia.


• Pää: Marmoripihvi choron-kastikkeella: Liha oli pehmeätä ja makoisaa. Jostain syystä annoksen kasvikse oli piilotettu pihvin alle, jonne ne pääasiassa saivat jäädäkin. Eivät maistuneet minulle.


• Jälki: Tätä odotin eniten ja hommahan lässähti kuin pannukakku: tarjolla siis jälkiruuaksi Pannacotta, joka oli jotenkin kummallisesti rahkamainen ja tuhti. Yksinään ei maistunut millekään, mutta liemen kera ok. Koristeena mansikka, joka myöskin mauton. Itsetehdyt pannacotat peittoaa tuon tekeleen any time, any place.

Viikonlopun rientoihin kuului myös Amerikan matkaajien läksiäiset, jossa suoritettiin ohjelmanumerona arvonta. Kuinka ollakaan pääsin minäkin valitsemaan palkintoa itselleni! Huikeaksi palkinnoksi valikoitui Twizzlers. Viimeisen niitin valintaan löi pakkauksen teksti: "Artificially flavoured". Voi, kun kiva. Kukapa sitä mitään aitoa haluaisikaan. Onneksi tuo teksti on saatu painettua pakkauksen päälle kahdesti ja kaupan päälle vielä: "Low Fat Snack". Ravintosisältö on mahtava: Fat 1g, Cholest 0 mg, Sodium 150 mg, Sugars 29 g, Protein 2 g. Ei sisällä A-tai C-vitamiinia, kalsiumia taikka rautaa. Vähän on joo rasvaa, mutta kuitenkin pakkaukseen oli saatu mahtumaan 240 kaloria.

(Kai tähän voinut kuitenkin senkin tunnustaa, että kyllähän nuo tuli kuitenkin pois syötyä..)

Näin meitä huijataan..

Viikonlopun herkutteluista jäi mieleen erityisesti cheddar, joka ylpeänä ilmoitti tuote selosteessaan sisältävänsä peräti 42% juustoa ja 6% cheddaria. Muita lukuja en nyt muista, mutta jos jotain juuston väristäkin pitäisi päätellä, niin ei sekään ihan luonnollinen ole.

Samaan suuntaan viittaa myös tämä Silminnäkijän ohjelma. Kaikenlaista kivaa sitä tuleekin "ravintona" syötyä. Tarkkana siis siellä kaupassa! Ja mars viljelemään niitä siirtolapuutarhoja!

La Torrefazione

Sopivasti sattui tapaaminen aamusta keskustaan ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa päivä kunnon aamiaisella ja jatkaa siitä töihin. La torrefazioneen siis suunnattiin, kun siitä on niin paljon ollut pörinää viime aikoina. (Tänään kotisivut toimivat tosi paljon jumittaen, joten sekään ei mennyt nyt ihan putkeen).

Paikka oli kohtuu tyhjä mennessä, asiakkaita taisi olla kolme meidän lisäksi, silti tilaaminen otti oman aikansa. Ja toisen tovin otti aamiaisen odottelu. Lähemmäs 20 minuuttia meni pöydässä istuskellessa. Toki tässä vaiheessa oli saatu kahvi (oma oli ehkä hieman palaneen makuinen) ja tuoremehua (pettymykseksi purkista. Oli kuitenkin sentään Tropicanaa, joka on mun mielestä parasta heti tuoreista hedelmistä puristettujen mehujen jälkeen).

Ottamaani La Torren aamiainen kostui seuraavista osista:

• croissant - toivat ensin vahingossa sitruuna croissantin, mikä kyllä oli oikein maittava iltapäivällä nautittuna välipalana. Ehkä päivän paras juttu! Peruscroissant oli ihan ok. Mukavan rapsakoita.
• Marmeladi - croissantin kera ok. Perusappelsiinia, ei mitään erityistä.
• Brie - melko pieni palanen. Olisi voinut olla lämpimämpikin, myös ihan peruskauraa.
• Lihaleike - kaksi kpl, rullalle pistettynä. ok.
• Sämpylä - oikeastaan vain puolikas. Tumma ja tuore.
• Hedelmiä - liian isossa vadissa lautasen keskellä. Viinirypäleet olivat osin kurpahtaneen näköisiä, mutta maku ok. Lisäksi hunajamelonipalleroita. Onhan se vaikea tähän aikaan saada herkullisia hedelmiä, mutta ei tuo melonikaan juuri miltään maistunut.

Seuralaisen paahtajan aamiainen:

• Pekoni - näytti ainakin aikalailla houkuttelevalta
• Uppomuna - on se jännä! Hienosti tehty.
• Sisilialainen makkara - herkullisen näköinen tämäkin. Ei kuitenkaan mikään hervoton pala.
• Portobello-sieni - iso herkkis. Mieleen tulee Lontoossa nautitut aamiaiset.
• Uunitomaatit - minitomaatteja ja seuralaisen ilmeestä päätellen eivät kutkuttaneet makuhermoja, kun naama vääntyi irvistykseen. Etikkaisia kuulemma ja taisivat jäädä syömättä.
• Emmental - ei kai mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
• Toast - läjä paahdettuja puolikkaita. Näyttivät ainakin mukavan ruskettuneilta ja rapsakoilta.
• Marmeladi - ei jäänyt mieleen, mutta varmaan samaa kamaa kuin mullakin.

Kokonaisuudessaan ok, muttei mikään ihmeellinen. Paahtajan aamiainen hintaansa nähden (13,50€) heikohko esitys. Odottamisen pituudesta myös miinusta. Sekä myös naisten vessan roskiksen sijoittelusta, joka oli ihan pöntön vieressä niin, että paljas reisikin sitä kylmyyttä hipaisi. Miljöö oikein kiva ja ikkuna pöydistä on varmaan mukava katsella katuvilinää.

So last week

Viime maanantai alkoi Cantina Westin Manic Monday:lla eli all you can eat ribseillä. Tulipahan sekin koettua ja koeteltua ravintilan organisointikykyä, kun samaan pöytään tungettiin 14 ihmistä ribseineen. Ribsit tulivat isolla lankulla itse kullekin ja lisukkeena oli cole slaw-salaattia sekä ranskalaisia. Puolen metrin pituinen ribsirivi ei oikein minuun mahtunut, mutta urheimmat taistelivat sisuksiinsa miltei kolme riviä. Muutenkaan all you can eat-paikat nyt ei varsinaisesti ole minun mieleen, kun jotenkin se ahmiminen koko rahan edestä ei oikein iske. Ribsit oli kyllä ihan mehukkaita ja hyviä, mutta palvelusta ei aivan samaa voinut sanoa. Välillä tarjoilijaa sai metsästää hieman enemmänkin.

Ribsit sulateltiin drinksuilla Kämp hotellin aulabaarissa, missä saikin paljon miellyttävämpää palvelua sekä laajan mojitolistan. Oli mojitoja jäillä jäämurskan sijaan, vaniljavodkalla ja vaikka millä. Oikein ammattitaitoisesti tehtynä eikä väkivalloin limejä rusentaen. *Korjaus paikkaan: kyseessä oli Glo hotellin aulabaari*

Keskiviikkona suunnattiin suostuttelun jälkeen lounaalle mäkkäriin ja vaikka tulikin suostuteltaessa valitettua jotain kesäbiitsikunnon tuhoamisesta, niin tarjottimelle lävähti kaikesta huolimatta Big Bacon, joka oli sen verran big, että ei ihan kokonaan uponnut. Tämä nyt ei ollut kovin kummoinen gourmet-elämys, joten työpäivän jälkeen suunnattiin after work dinnerille Lehtovaaraan. Hommaan kuuluu 3 ruokalajia hintaan 30,60 € ja ravintolassa pitää olla 16-18 välillä. Alkuun tuli muistaakseni siikaa ja pääruuaksi peuraa ja härkää. Kummatkin oikein erinomaisia. Jälkiruoka omalla kohdalla jäi kahviin, kun tarjolla olleessa suklaakakussa oli pähkinöitä. En tosin jaksanut edes ruveta kyselemään muun vaihtoehdon perään, kun olo oli niin täysi. Tätä kattausta voi kyllä hyvillä mielin suositella.

Torstaina tuli ostettu lisää urheiluvarusteita. Tällä kertaa mukaan tarttui ratsastuskypärä, kun tuli ilmoittauduttua kesäkuussa olevalle ratsastuskurssillekin. Saapa nähdä alkaako tuo vanha harrastus elpyä myös tämän myötä enemmänkin.

Perjantai-ilta meni agilityn merkeissä ja tällä kertaa itse kouluttajan roolissa, mutta hyviä keskusteluita saatiin kuitenkin aikaan. Aika metka laji tämäkin eikä ihan yksinkertaista ole tuo kouluttaminenkaan, kun hommassa on niin monta liikkuvaa osaa. Lauantai jatkui samoissa merkeissä, tosin nyt siis juoksin itse koirien kanssa ja kisoissa. Näistä voi lukea lisää koirablogista, jos niikseen tulee..

Sunnuntaina kirmattiin aamutuimaan kohti Sipoota ja sählyturnausta. Alkumatka oli hieman kinkkinen ja pariin kertaan huomasin olevani menossa johonkin aivan muuhun suuntaan kuin mihin oli tarkoitus. Sama kaahotus jatkui ensimmäisessä pelissäkin, tosin pää ei ollut ainoa, mikä oli aivan jäässä. Koko halli oli jäätävän kylmä ja vasta viimeiseen erään tulikin sitten lämpö päälle vaikka hyvät alkulämmittelytkin oli suoritettu. Fiksuimmat jättivät pelikuteiden alle tekniset alusasut, mikä ehkä näytti hieman hassulta, mutta epäilemättä toimi noissa arktisissa olosuhteissa.

Akillesjänteestä sen verran, että edelleen sitä on aina silloin tällöin vihlaissut, mutta yhdessä koossa näyttää edelleen olevan. Lonkka on jumissa ja omistaja edelleen liian laiska tekemään tarpeelliset venytykset asian edistämiseksi. Sentään perjantaina tuli kuitenkin käytyä joogassakin pitkästä aikaa. Tästä tää kuntoutuminen taas sitten ehkä alkaa, kun kelit lämpenee.

Päivitystä tilanteeseen..

Taas on vähän jäänyt vähemmällä kirjoittelu, mutta koitetaan reipastua. Jänteelle kuuluu oikeastaan ihan hyvää. Mitä nyt lonkka on edelleen jumissa ja laiskana ei oikein tule sitä sitten aivan tarpeellista määrä venyteltyä. Etenkin kun viikonloput meinaavat olla niin täynnä ohjelmaa, että kotona ei jaksa enää tehdä mitään. Hyvin tuntuu erityisesti tuossa lonkassa, kun kipitetty menemään pari sählypeliä taikka agilityrataa.

Pienesti jänne otti itseensä tanssilattialla, kun kanssatanssijan kengänkanta pääsi kolhaisemaan jännettä ja nyt on sitten sitä kipugeeleillä lepytelty. Tuskin mitään sen kummempaa tuosta jää kummittelemaan, mutta taas hieman palautti maanpinnalle.

Viime viikko menikin flunssan kourissa ja lepäillessä. Josko sitä sitten olisi tämän talven taudit nyt sairastettu. Pieni laskukuume on kyllä nostanut päätään, mutta sille ei taida olla virallista tautikoodia..

Päivän mietittävin juttu tuli vastaan täällä. Tehotuotanto kummastuttaa ja ällöttääkin. Mutanttibroilereista voi muuten lukea lisää täältä. Lue ja pohdiskele. Itsestä helposti tuntuu molemmat jutut toisaalta vähän propagandaltakin, mutta eipä nuo silti kovin houkuttelevilta asioilta tunnu. Oma lupaukseni on tästä eteenpäin pyrkiä syömään enemmän kasvisruokaa.

Innostavia asioita aakkosjärjestyksessä

Kokemuksellisen kaupungin konsulttia hieman lainaten pistetään listaten asioita, jotka tässä harmaassa kelissä innostavat:

A- Aurinko. Kuinkas muutenkaan..
B- Banaani. Mielellään esim. smoothiessa tai uunissa kypsennettynä jäätelön kera.
C- C-vitamiini. Pitää pöpöt kurissa.
D- Dimangit. Jos nyt niitä joltain sattuis saamaan.. As if!
E- Endorfiini. Tulee lähinnä kunnon urheilusta ja hikoilusta!
F- Fazerin sininen tai oikeastaan mielummin maitosuklaa eli se punainen
G- Guadeloupe Miltäköhän maailma näyttäisi sieltäpäin katsottuna ?
H- Hauskat jutut. Ruokapöydässä, kahvitunnilla jne.
I- Intiaanikesä. Voisko se jo tulla ?
J- Jäättömyys. Ei jaksa enää liukastella ja teputtaa varovasti menemään.
K- Kengät. Kevätkengät. Saattaisivat olla vaikka kirkuvan punaiset.
L- Loma. Ainahan se on mielessä ja reissu Espanjaan varattunakin.
M- Mitali. Kunpa sellaisen saisi jostain suorituksestaan.
N- Nuudelit. Kunnon thaimaalaiset paistetut nuudelit, rapsakat ja maukkaat.
O- Oleilu. Ehtisi nukkua ja lukea ja olla rauhassa.
P- Pullakahvit. Laskiaispullakahvit. Ehkä myös pulkkamäki.
Q- Kvartaaliraportti. Etenkin, jos joku muu sen tekisi mun puolesta.
R- Rooibostee. Nam.
S- Sivakointi. Reipasta meininkiä ja makkarat laavulla.
T- Teatteri. Kiviä taskussa on edelleen näkemättä ja ainakin toistaiseksi näyttävät liput olevan myytyjä.
U- Uutiset. Hyvät sellaiset.
V- Viikonloppu. Vois jatkua pidempään kuin kaksi päivää.
W- Wine. Hyvä sellainen. Ehkä jopa kuplivakin.
X- Asento. Mielellään isossa pehmeässä sängyssä.
Y- Ystävät. Need I say more?
Ä- Ällistys. Positiivinen sellainen.
Ö- Öinen hiljaisuus.

Lauantai

Jotenkin kummasti tammikuussa ei ole oikeastaan ollut viikonloppumenoja. Niin, tavallisesti viikonloput tulee vietettyä joko koirajutuissa taikka sählykentällä. Nyt jo kuitenkin kaksi viikonloppua ilman näitä aamuyöstä heräämisiä ja kisapaikoille ajelemisia. Kai tähänkin voisi tottua. (No joo, korjausliike tähän tulee jo ensi viikolla, jolloin kirmaillaan sekä pelikentällä että koirajutuissakin, joten taitaa olla vain tilapäinen häiriö nämä buukkaamattomat viikonloput).

Aamusta oli tarkoitus mennä jumpalle, mutta mikä lie iPhonen virus iski nokialaiseenkin ja herätys meni pitkäksi. (Myönnettäköön, että virus oli kyllä ihan oma sormi, joka tökki lisäaikaa nukkumiseen. Eli ei kannata muiden Nokian puhelimen omistajien tästä nyt huolestua. Ihan varmasti tuutte heräämään maanantaina aivan normaalisti töihin.. :). Tästä kuitenkin reipastuttiin ja päästiin suuntaamaan Valtteriin hieman aikaisemmin kuin oli alunperin oli sovittu.

Valtterissa riitti tavaraa ja myyjää. Ostajia myöskin. Osa niistä puhui venäjää, kuten taitaa muutenkin tällä hetkellä erinäisissä kaupoissa tapahtua. Yksi hyvä bongaus tehtiin ja Ikean koiranaulakko lähti matkaan kahdella eurolla. Naulakko on nyt meillä väliaikaissijoituksessa, kunnes sen omistaja saa sillä sopivan paikan. Se paikka saattaa olla myös seuraavassa asunnossa, joten koira voi ihan hyvin käydä meillä taloksi. Tämä tosin taitaa johtaa pieneen maalausprojektiin, mutta pitäähän sitä ihmisellä puuhasteltavaa olla.

The naulakko

Kirppikseltä matka jatkui kahville. Välillä ihmeteltiin lumikinoksissa parkissa olevia autoja ja vastaan tuli myös reallisonti-liikkeen mainostaulu. Kahvia ei siellä sentään tarjottu poikkeaville vaan kehotettiin poikkeamaan kahville.. Siitäkin huolimatta kuitenkin suunnattin Galleria Keitaaseen. Kiva pieni paikka, johon kannattaa tulla ilman kiirettä. Sympaattinen setämies hötkyili tiskin puolella melko rajusti ja ennen kuin kaikki tilattu oli pöydässä, oli hän ehtinyt käydä vielä varmistamassa asiat ainakin viiteen kertaan. Kaikki kerrat ihan vaan siksi, ettei niitä enää muistanut. Kynä ja paperia saattais toimia hyvänä apuna, mutta meneehän se näinkin. Kova oli kuitenkin sedällä huoli siitä, että kaikki saivat mitä halusivat ja kaikilla oli kaikki hyvin. Rooibostee oli hyvää ja sitä tuli ostettua kotiinkin. Kotiin lähti myös Clipperin appelsiinitee. Sekin tuli opittua, että rooibos on lontooksi red bush. Paikan päällä nautittiin myös vohvelit jäätelöllä ja ainakin oma vohveli oli jo ehtinyt jäähtyä siinä määrin ettei jäätelökään enää sulanut sen päällä. Tästä hieman miinusta, mutta muuten oli kyllä aika maittavaa. Pidettäköön myös mielessä se, että kyseisestä paikastaa myös brunssia/aamupalaa, mikä vaikutti ihan toimivalta. Pääpointtina tuossa paikassa luomuraaka-aineet ja lähiruoka. Näitä siis voi nauttia paikan päällä taikka ostaa kotiin.

Päivän kierros jatkui Hakaniemen halliin, jonka yläkerran puodit hieman ihmetyttivät. Aika monessa näytti olevan naisten alusvaatteita esillä ja vielä sellaisia mummomallisia. Muuten löytyi sitten lankakauppaa, lahjatavaraliikettä hassun hauskoine kyltteineen (mm. kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat mihin vaan. Jne.), antikvariaattia sekä muuta roinaa kaupittelevaa tiskiä. Alakerrasta nyt löytyy Reinin lihat ja Lentävät lehmät. Jonoa tuntui olevan ja kaupan käyvän. Matkaseura suositteli Soppakeittiötä lounastukseen, mutta sitä ei tällä kertaa suoritettu. Kuulemma viikollakin on suosittu paikka ainakin kauppatorilla ja tänään Hakiksenkin kaikki paikat taisivat olla varattuja. Kieltämättä borssikeitto näytti ainakin melkoisen hyvältä. Hallista ei kuitenkaan tänään tarttunut mitään matkaan.

Kirjoitetaan nyt jotain vielä jänteestäkin. Itse jänteellä menee hyvin. Jänteestä johtuen kuitenkin taas lonkka tuppaa kuormittumaan ja pidemmän lenkin jälkeen lonkka kipeytyy. Koitetaan tätä hoitaa sitten lämpimällä ja venyttelyin. Jos vaiva ei kohta häviä, niin edessä on sitten varmaan fysioterapeutin puoleen kääntyminen, jotta saatais lantion asentoa korjattua taas oikeampaan suuntaan. Muuten ei siis kommentoitavaa. Innolla odotellaan ensi viikkoa, jolloin taas pääsee zumban ja joogan pariin. Saas nähdä repeääkö pelihousut ja rytkyykö tyrät entiseen malliin!