Joulu takana ja elämä edessä

Joulusta selvitty saariston karusissa olosuhteissa. Kovin alkaa sitä ihminen minimoimaan tarpeillaankin käyntiä, kun tiedossa on keikka pihan perälle rapeassa 25 asteen pakkasessa. Myöskin saunomisesta tulee melko ripeää, jos släbärit meinaa jäätyä pesuhuoneen lattiaan kiinni. Mutta toisaalta se hiljaisuus ja rauha, mikä on noissa oloissa tarjolla, peittoaa nuo pienet haasteet. Sekä tietysti seura ja yhdessä laitetut eväät.

Mielenkiinnolla odotan jo tammikuuta ja silloin starttaavaa ruokaremonttia ja sitä mitä siitä sitten seuraa. Katsotaan ja raportoidaan tästä lisää tuonnempana.

Jänteen suhteen ei ole kovin paljoa enää ollut raportoitavaa. Jalka toimii niin kuin pitääkin eikä arjessa mitenkään ilmoittele itsestään. Tai no, ehkä vähän aina silloin tällöin. Loppuvuodesta havaittavissa oli jäykkyyttä ja lonkan kuormittumista. Venyttelyissä kuitenkin lupaan parantaa tapani ensi vuonna. Tämän vuoden uutena lajivaltauksena oli zumba ja sitä jatketaan jatkossakin. Toki jotain uutta lajia pitää päästä kokeilemaan ensi vuonnakin. Näistähän voisi vaikka tehdä ihan uuden vuoden lupauslistan:

1. Lihashuollon suhteen pitää olla aktiivisempi. Enemmän venyttelyä ja hierontaa.
2. Uuden lajin kokeilu. Oliskohan jo 2011 tankotanssin vuoro ?
3. Golfiinkin pitää asettaa jotain tavoitteita. Ensin pitää alittaa uudelleen 100 lyöntiä ja sen jälkeen sitten koitetaan päästä seuraavaksi 95. Taidan myös askarrella itselleni birkkupuun ja toivottavasti siinä ei jäädä alaoksille huutelemaan.
4. Kai sählyynkin pitää jotain tavoitteita asettaa. Josko sitä maalin saisi tehtyä. Tällä hetkellä taitaa olla vaan merkintöinä jäähyminuutteja. (Onneksi kuitenkin ydinosaamisalue taitaa olla pallojen pääsyn estossa omaan maaliin, joten tää ei nyt kriittinen asia ole).
5. Kai sitä vois välillä sanoa myös itelleen vaikkei kaikki mene ihan putkeen, niin loppupeleissä oon kuitenkin ihan hyvä tyyppi.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Menestyksekästä vuotta 2011!

Matkailu avartaa

Otsikosta huolimatta, en ole matkaillut minnekään. Loviisaan piti mennä, mutta sekin sitten kilpistyi käyntiin Leppävaaran Diacorissa.

Mutta päivän polttava kysymys on se, että miksi niin usea kertoo menevänsä Thaimaaseen ?

Jos sitä nyt ihan järjellä ajattelee, niin tuohan on yhdyssana, joka koostuu "Thai"- ja "maa"-osasista. Eikä siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä taivuttaa niitä. Yksi teoria on toki se, että osa ihmisistä ei erota näitä osasia vaan tuo Thaimaa on vaan yksi klöntti, jota sitten taivutellaan miten sattuu.

Mutta tässä nyt sitten vinkki kaikille Kotimaisten kielten tutkimuslaitokselta miten tämä asia pitäisi hoitaa:

Thaimaahan vai Thaimaaseen?

Thaimaa-nimeä taivutetaan kuten muitakin maa-loppuisia nimiä: Thaimaahan, Koillismaahan, Tulimaahan, Baskimaahan, eikä niin kuin taivutetaan Saimaa-nimeä tai taivas-sanaa. Kaikista maa-loppuisista nimistä ei tosin ole Thaimaan paikallissijataivutuksen malliksi sen vuoksi, että niiden paikallissijat ovat lla-, lle- ja lta-päätteisiä, esim. Saarenmaalle ja Ahvenanmaalle. Vaikka lomalle lähdetään Ahvenanmaalle, tarvitaan silti sisäpaikallissijojakin, esim. ”Ahvenanmaahan kuuluvat Eckerö, Hammarland, Jomala...” Tämän mallin mukaan myös: ”Thaimaahan kuuluu osa Malakan niemimaata”, ja ”Suomesta lennetään Thaimaahan” .

Voihan tässä olla sekin, että lomalle lähtö tuntuu niin taivaalta, että pitää lähteä ihan Thaimaaseen.

Jep. Ehkä täälläkin tarvittaisiin pala taivasta, kun pitää ruveta pilkkua hinkkaamaan tässäkin asiassa.

Teippiallergiaa ja jotain ihan muuta

No siis ensinnäkin viime sunnuntaina uhrasin itseni joukkueeni puolesta ja kun laastaria ei löytynyt hiertymään, teipattiin se urheiluteipillä kun muutakaan ei ollut käsillä. Uhrautuminen tämä oli sikäli, että se nyt on vaan niin tiedossa, että meikäläisen iho kehittää tohon teippiin sellaset reaktiot, että ei pahempaa syyhyä voisi olla kellään missään. Teippiallergia on viheliäinen ja tämänkin kertainen reaktio antoi odottaa itseään tiistaiaamuun asti. Sitten alkoikin näppylöiden muodostuminen ja hillitön kutka. Ei auta muu kuin syödä allergialääkkeitä ja rasvailla, kai se siitä jonain päivänä ohi menee. Eikä se päivä ollut vielä tänäänkään.(Uhrautumisella ei muuten sitten ollutkaan oikein toivottua vaikutusta, kun matsista tuli kuitenkin turpiin. Pöh.).

Eli tästä lähtien meikkis sitten kantaa mukanaan niitä lasten Hello Kitty-laastareita, jotka tälle herkälle iholle sopivat.

Sitten se jotain ihan muuta-osio:
Sanamuunnokset ovat viime aikoina olleet suosiossa ainakin työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa. Tässä myös toisen blogistin huomaama muunnos sekä siihen liittyvää problematiikkaa.

Samassa blogissa oli myös linkki vuoden blogiin, joka on jokseenkin erikoinen. Hienoja kuvia. Eipä tosin ole tullut mieleen, että omista homekasvustoistaan ottaisi kuvia. Kaipa niissäkin olisi ainesta taidekuviksi.