sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Etelän loman (kuva-)antia

 
Tänä vuonna suuntana oli siis Pärnu ja Tallinna. Aamulautalla taas yli. Tällä kertaa alla Superstar, joka oli ehkä hippasen parempi paatti kuin Star. Aikaa tapettiin taas aamupalan parissa, mutta eipä sitä nyt niin kovasti voi kehua. Kuvun sillä sai kivasti täytettyä, mutta kovin aneeminen oli kuitenkin tarjonta. Vain yksi kahvikone taisi olla käytössä ja omaan pöytään saikin sitten kipittää melkoista haipakkaa, kun sormet paloivat kupista kiinnipitäessä.

Köröttely Pärnuun ja majoittautuminen Villa Andropoffiin:
"Loma- ja kokouskeskus Villa Andropoff Pärnun historiallisen kylpyläkaupungin kupeessa Eestissä on koko perheen monien mahdollisuuksien lomakohde. Alue oli 1970-luvulta alkaen silloisen Neuvostoliiton korkeimman johdon ja valtiovieraiden käytössä aina Viron itsenäistymiseen saakka. Neuvostoajalta peräisin oleva komea päärakennus on täysin kunnostettu ja se avattiin juhannuksena 1998 loma- ja kokouskeskukseksi."
Kuvat nettisivuilla on aika kivan näköisiä, mutta paikan päällä iskee päälle todellisuus. No ei nyt varsinaisesti ankea paikka, mutta vähän homman hohtoa vie se, että olut tarjoiltiin muovituopeista ja ruoka oli melko kotikutoista. Terassin kalusteet olivat hieman kulahtaneet ja tarjoilijat puettu varsin tiukkoihin ja pieniin mekkoihin. Ranta oli toki aivan vieressä ja hiekka varsin hienoa. Muut lomailijat näyttivät pääosin olevan suomalaisia lapsiperheitä. Rivitalomajoitus oli ihan ok. Huoneisto siisti ja varustettu saunalla.

Päivän pelit suoritettiin White Beach Golfissa, joka on varsin leppoisa kenttä. Klubirakennusta kentällä ei varsinaisesti ole, mutta caddie masterin toimisto ja kahvila ovat pienessä mökkirakennuksessa. Pukuhuoneena toimii parakki ja bajamajat hoitavat puuterointitilojen hommaa metsän reunassa. Mieleen jäi väylien rajautuminen kaislikkoihin ja puita sai etsiä takaysille saakka. Vettä löytyi jokien ja järvien muodossa. Ihan leppoisa paikka. Pelaajat näyttivät olevan pääosin suomalaisia. Golfpiste.comin alennuskortilla kierrokselle tuli hintaa 17€/hlö, joka ei kauhean paha hinta ole.
Illalla suunnattiin Pärnuun ruokailemaan. Kaupunkikävelyllä päädyttiin Supelsaksadiin, joka on ilmeisesti vanha taiteilija koti, joka on varsin viihtyisä ja palvelu oli oikein toimivaa ja herttaista. Paikan bravuuri on ilmeisesti suuret kakkupalat, mutta näin päivän päätteeksi jäljellä oli enää muutama pala kirsikkakakkua (jos nyt ihan oikein muistan). Oikein loistavapaikka eivätkä hinnat huimanneet päätä.
Kahvilan sisustusta. Oikein huokuttelevan näköinen sohvaryhmä.
Alkudrinkkinä vadelmamojito. Maistuva ku mikä! Tuoreita olivat marjat.
Alkupaloina pieni lajitelma: sieniä, tonnikalatahnaa, guacamolea, paahtoleipää. Nää herkut hävisivät aika nopeaan.
Pääruokana wienerschitsel. Kokoa ja makua riitti.
Seinillä taas niin ihania musta-valkoisia valokuvia menneiltä ajoilta.
Illalla vielä pieni kävely kaupungilla, yhdet vielä ja sitten koisimaan. Aamulla nokka kohti Tallinnaa ja EGCC:tä. EGCC on hippasen hienompi kenttä ja green fee hintakin sitten sen mukainen: 70€/hlö. Toki kenttä oli todella hieno ja hyvässä kunnossa. Väylät menivät merenrantaa pitkin ja hienojen "mökkien" vierestä. Komeita väyliä ja hienoja waste bunkkereita jokineen oli tarjolla. Kuvia ei tullut kentästä otettua, kun ilma oli kosteahko eli sateinen. Kuitenkin sen verran lämmin ettei takkia voinut päällä pitää. Tässä vaiheessa kiitokset teknisten paitojen keksijälle. Klubin ravintola oli oikein toimiva ja ruoka maittavaa.

Tallinnassa majoituspaikkana toimi My City Hotel (Vana Posti 11). Illalla suunnattiin syömään Chediin (Sulevimägi 1). Tarjolla modernia aasialaista ruokaa painottuen Kiinan suuntaan. Sisustus itäisen tumma.


Alkuruoka

Dim sumit

Tsunami lautasella

Pääruokia

Jälkiruoka
Tässä vaiheessa täytyy kyllä tunnustaa, että ei enää ole oikein mielessä mitä nuo ruuat olivat. Hyviä kuitenkin, vaikkei kiinalainen olekaan niitä omia suosikkeja. Ravintolassa oli jonkin verran muitakin asiakkaita, mutta täyttä siellä ei kuitenkaan ollut. Liekö sitten hieman syrjäisempi sijainti tähän syynä vai se, että Olde Hansa vetäisee sisäänsä läjän risteilyturreja. Yömyssylle lähdettiin vielä turreaukiolle, mutta yhden myssyn jälkeen oli niin valmista kauraa koko porukka, että lähdettiin tapaamaan hotelliin nukku-Mattia.

Aamulla aloitettiin alennusmyyntien kiertely ja tulokset jäivät melko lohduttomiksi. Mukaan tarttui vain Tommy Hilfigerin jakku. Päiväkaffet nautittiin Cafe Josephinessa, jonka vakiokalustukseen kuuluu omistajan sympaattinen labbis, joka parkkeeraa itsensä mahdollisimman keskelle jalkakäytävää, jotta saa ohikulkijoilta huomiota. Kaikesta päätellen labbis on myös nauttinut kahvilan antimista, kun varsinaisesti kovin virtaviivaisesta vahdista ei nyt voida puhua. Josephinen kakut kannattaa käydä kokeilemassa. Josephine löytyy osoitteesta Vene 16.

Iltapäivällä auto lastattiin laivaan ja hurautettiin kotiin. Matkalla koettiin vielä laukun vedenpaisumus (note to myself: Laita se juomapullon korkki kunnolla kiinni ja säilytä siltikin pulloa pystyasennossa) sekä merisairaus. En tiedä mikä on, mutta nykyään helpommin tulen merisairaaksi jo pienemmästäkin heilumisesta. Ärsyttävää, kun joutuu taistelemaan huonovointisuuden kanssa. Loppu ja kaikki kuitenkin hyvin. Ensi vuonna taas!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kesämeininkiä

Heti alkuun kerrottakoon, että perinteinen etelän loma on vietetty, mutta dokumentointi on tällä hetkellä hieman vaiheessa. Se taas johtuu siitä, että päälle on pukannut remontti-&kämpän myyntikunnossa pitämis-projektia.

Remontti koskee toki uutta asuntoa. Ihan vaan for your information: pientä pintaremppaa ei ole olemassakaan. Tämä vaan siitä johtuen:

1. kun ne kaikki kamat on kärrätty sieltä kämpästä ulos, niin ne seinät on aika karsean näköisiä ja niiden alta paljastuukin edellisen asukkaan tekemä maalaus. Se maalaus on toki tehty niin, että kirjahyllyä ei ole irroitettu. Puoli seinää on siis aivan eri väristä. Maalia on vähän sudittu sinnepäin eikä rajaamista harrastettu. Siitä johtuen liilahkoa maalia on nyt aikalailla katonkin puolella. Kattoa on myös sudittu, jollain ihan muulla maalilla kuin olisi ollut tarkoitus. Sielläkin on siis "kiva" paikkamaalaus.

2. Lattiassakin on yllättäviä jälkiä. Matoilla kun saa peitettyä asioita niin kivasti. Jos sillä maton taustapuolella on vielä kiva kumipohja, niin viimeistään irroitusvaiheessa siihen kumiin jää osa lattiamaalista ja lattiaan kiva kuvio maton pohjasta.

3. Kun ne seinät ovat niin kamalan näköisiä, niin ne pitää maalata. Maalaamista ennen ne kannattaa pestä. Pesuhomma ei kuitenkaan ole niin kovin pieni. Pitää pestä ja huuhdella. Allit saa toki tässä vaiheessa hyvää treeniä. Näin illalla homma on ok, mutta katotaas miltä päivänvalossa asia näyttää.

Muuten tänään on opittu se, että seinien pesuun on oma aineensa eikä tavallisia pesuaineita kannata käyttää, kun ne jättävät kalvon seinän pintaan, mihin taas maali ei vältsysti sitten kiinnity kivasti. Muuten on opittu se, että sabloonan käyttäminen maalauksessa on so last season, mutta koitetaan nyt kuitenkin sitä. Ainahan sen päälle voi sitten maalata uudelleen. Kolmas opittu asia on, että tapetit tilataan ja niitä sitten odotellaan 1-4 viikkoa. Hmph. Ja minä kun haluaisin päästä heti tekemään.

Positiivista oli tässä päivässä Muuralan Värisilmän kesähessu. Kesähessu oli oikein asiantunteva ja tuli tarjoamaan apuaan. Eli varsinaisesti ei voisi sanoa kesähessuksi, kun oli niin aktiivinen ja avulias. Toisin sanoen hyvä myyjä. Pikanttina lisänä se, että kesähessu myös tarjoutui auttamaan kantamaan kaikki seitsemän eri kokoista maalipänikkää autolle. Toivottavasti Kesis pääsi itse kotiin kuivana kevarillaan.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Ihan melkein asiaa akilleksestakin välillä..

Havaintona tältä päivältä: Mun lantiohan on ihan vinkkelissä. Ohhoh! Onhan sitä uumoiltukin, että walkerin käyttö ehkä hippasen vaikutti kinttujen asentoon ja välillä sitä huomaa lonkan kuormittuvan aika pahasti. No nyt se oli päivän selvää, kun toinen suoliluu (?) on pari senttiä taaempana ja jonkin verran alempana kuin toinen. Koita siinä sitten käyttää jalkaa taikka jalkoja tasapuolisesti. Kyykkyjen tekeminen näyttää lähinnä viistoon istumiselta. Tätä tää on varmaan ollut viimeiset kaksi vuotta ja killimmäksi vaan menee.
Ei kai tässä muuta kuin lääkärin kautta fyssarille asiaa pohtimaan!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Heti perään toinen ravintolabloggaus

..kun kerran tällä viikolla on erinäisiä aktiviteettejä ollut. Mikäs sen mukavampaa kuin juhannuksen jälkeisenä maanantaina toimia isäntänä kymmenen hengen pohjoismaiselle kolleegaryhmälle. Koko päivä ensin work shoppia ja neukkarissa istumista, jotta voi huomata, että aikataulu menikin sen verran pitkäksi ettei ehdi kotiin edes kääntymään ennen illalista.

Syömään suunnattiin Sassoon, joka olikin oikein oiva valinta, josta kauppatorin ja Espan vilinää pystyi seuraamaan.

Alkuun nautittiin: Insalata caprese con burrata mozzarella - Burrata-mozzarellaa, tomaattia, basilikaa ja oliiviöljyä. Valinta ei varmaan yllättänyt ketään - yksi suurimmista suosikeistani. Oikein maukasta ja tomaatit olivat mehukkaan kypsiä.

Pääksi: Penne rigate all’amatriciana con salsiccia Penne rigate –pastaa ja maalaismakkaraa tomaattikastikeessa. Oikein maukasta pastaa ja maalaismakkarat olivat loistavia. Mausteissa ei oltu pihistelty. Ainoastaan valkoviini ruokajuomani oli liian pliisu, olisi vaatinut kaverikseen kunnon punaviinin, mutta tämä nyt taas oli oma valinta.

Jälkeen: Panna cotta ai fiori d’arancio con sorbetto all’arancia Appelsiininkukka panna cotta ja appelsiinisorbettia. Tämäkään valinta ei varsinaisesti yllätä ketään, sillä pannacotta on mun bisnes. Tällä kertaa itse pannacotta oli oikein maukas ja sorbetti raikas sen kaverina. Tosin lisänä oli hedelmiä, jotka olivat miltei kuin suoraan purkista eli jokseenkin liian värikkäitä ja mauttomia. Niistä en annoksessa pitänyt, mutta tällä kertaa ei tarvinnut siis todeta, että itse tekisin parempaa pannacottaa.

Jälkiruuan yhteydessä tilasin myös kahvin, mutta se saapui vasta jälkiruuan syönnin jälkeen. Tämä hieman kummeksutti. Tarjoilija olisi voinut mainita siitä, että niitä ei tuoda yhtäaikaa. Muuten ilta oli varsin onnistunut. Ravintola oli täynnä väkeä, mutta ei kuitenkaan meluisa. Valoisa fiilis ja liikennevaloissa bongattu irokeesi-sarvipäämotoristi jäivät mieleen.