No ihan nappiihan tää syntymäpäivä ei mennyt. Aamulla golfkentällä ne mun pallot ei ensin ihan tienny, että syntymäpäivä oli kyseessä ja niitä sitten läjä katosikin kuka mihinkin lampeen, jorpakkoon ja ryteikköön. Onneksi peliseura oli hyvä pallovainultaan ja takaisinkin saatiin vastaava määrä ja muutama siihen päällekin. Toinen puolisko sujui jo sitten paremmin liekö johtunut tauolla nautitusta makeasta päärynäsiideristä vai orastavasta päänsärystä. Urheasti loppuun päästiin kohtalaisesti, lounas nautittiin ja kotimatka alkoi.
Melkoinen tuskien taival se kotimatka sitten olikin. Jysäri vaan paheni ja silmät alkoivat melkolailla lurpata. Kotona olo oli jo niin hirveä, että pikasen suihkun jälkeen buranaa naamaan ja koisimaan. Varsinainen nuijanukutus tulikin melko vauhdilla ja seuraavat kaksi tuntia kuluivat melkolailla tajuttomana. Näköjään tuo kuumuus tekee tepposia ja vaikka kuinka oli taas tullut ihan hyvinkin juotua, niin jokin meni vikaan ja aurinko pääsi pistämään. En voi suositella olotilaa kenellekään.
Syömisen ja verensokerin nostamisen (=hyvää makumaasta-pussi) oli tiedossa illan synttäriratsastus. Mieltä vähän kaihersi voiko lähteä kipuamaan pollen selkään, mutta tuli sitten vaan todettua, että kyllähän sieltä alas pääsee ja kypärä suojaa. Ihan päästiin sitten yksityistunnille Katrin ja Ellin kanssa. Alku oli vähän kankea, mutta kyllä se homma sieltä selkärankasta tuli kuitenkin. Pohkeen väistöt sujui ja pitkät pätkät laukattiin. Positiivisinta oli kehut hyvätsä istunnasta ja hyvännäköisestä meiningistä. Ou jee! Tais niitten tuhansien paarmojen lisäksi nyt puraista sitten hevoskärpänen. Just, kun piti niitä harrastuksia karsia..
