torstai 26. joulukuuta 2013

Vuosi kahdenksanviis.. eiku 2013

Vuoden summaus tulee alla. Innoitus täältä toiselta bloggarilta.

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt? Jaa, no ekaksi tulee mieleen se, että vihdoinkin alkaa olla yksi artikkeli siinä vaiheessa, että se pitäisi olla julkaisukunnossa. Flyballia tehtiin koiran kanssa ja toisen kanssa rakennusetsintää. Muuten taisin puhua ensimmäistä kertaa tieteellisessä konferenssissa sekä koulutuskeskuksen tilaisuudessa. Käsitöiden parissa virkkasin elämäni ensimmäisen pipon. Suoriuduin myös ensimmäisistä kouluratsastuskisoista ikinä. Hyväksytty tulos, vaikka sitä koitin sabotoida olemalla hengittämättä.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset? No en. Osittain juu. Pyörää tuli käytettyä enemmän. Villasukat sain valmiiksi ja käyttöön. Tavaroita on edelleen vaikea laittaa tiettyyn paikkaan. Hierojalla kävin, mutta loppuvuodesta taas vähän jäi. Kirjoja on edelleen lukematta ja lisää hankittuna. Eikä Motivuksen kortti tyhjentynyt tänäkään vuonna. Minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana? Tuli. Ainakin töiden merkeissä. Vastapäätä istuu nyt yksi Kaffekarhu, joka kulkee myös nimellä Reaalioptiomies. Kreisit on jutut. Liittyneekö sitten päivän aikana nautitun kahvin määrään, yönylilevänneisiin välipaloihin vai mihin.. Hyvä kuitenkin, että siinä hupsuttelee. Ei tule tylsää. Muuten olen aika tyytyväinen siitä, että vanhat ovat pysyneet ja joidenkin kanssa välit tiivistyneetkin. Harmittavaa, että maanantain hevostelijapoppoo jakautuu jatkossa eri päiville.

4. Menetitkö ketään läheistäsi? En onneksi.

5. Missä maissa vierailit? Vuosi lähti käyntiin Australialla (Still loving it!). Huhtikuussa oli Ruotsi vuorossa ja Tukholman vaihdokkaan kämpän tarkistus. Samassa kuussa oltiin myös Espanjassa, tällä kertaa pääsiäisloma suuntautui Madridin alueelle. Ennen juhannusta nautittiin sacherit ja schnitzelit Itävallan Wienissä. Mukava kaupunki ja leppoisa meininki. Loppuvuoteen ei tainnutkaan taas mahtua kuin muutama päivä Tukholmassa. Alkuvuodesta vielä unohtui Tanskanmaan valloitus Köpiksestä käsin, duunimatka sekin.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut? Kolme julkaistua journaaliartikkelia olisi aika kova. Muuten toivon edelleen sitä bordercollieta ja muuten onnistumisia eri (harrastus)lajeissa. Saa se lottovoittokin tulla, niin sitten voisin myös hevosen hommata. Surffireissu olisi myös mukava. Ja iso sänky, missä mahtuisi nukkumaan vaikka poikittain. Ja sitten vielä golfkiekka alle 95:n lyönnin.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta? Jaa-a. Ei oikein mitään erityistä päivämäärää ole mielessä tältä vuodelta. Tai ehkä se, että uusi kiesi tuli alle heinäkuun alussa eikä tarvitse arpoa enää pääseekö perille vai ei.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana? Erilaiset esiintymiset ja heppakisat. Jännitystä on niissä aina ilmassa ja pitää saada joko yleisö tai heppa mukaan toimimaan suorituksessa. Onnistumisia näissä tuli.
9. Mikä oli suurin pettymyksesi? Töissä tuli pettymyksiä, mutta minkäs teet, kun aika ei ole kypsä, niin se ei ole. Koiraharrastusrintamalla tuli suuria pettymyksiä. Se tunne, kun on harjoitellut ja panostanut asiaan ja tuloksena on jotain, mikä ei todellakaan näytä siltä. 

10. Sairastitko tai loukkaannuitko? Ei kai mitään suurempaa sattunut. Kramppeja ja nyrjähdyksiä nyt aina riittää ja tekevälle sattuu. Tarttis vissiin hoitaa ja huoltaa kehoa kuitenkin paremmin.

11. Mikä oli paras ostoksesi? iPad. Mini. Ihana. Pinkillä suojakuorella. 
12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten? Onhan noita tullut eteen tämän vuoden varrella. Ehkä suurimmat turhaumat ovat tulleet ratsastustunnilla opelle, jonka ohjeita en ymmärrä ja joka mielestäni on monesti lukenut tilanteet aivan väärin. Ärsyttää kuitenkin, ettei saa ohjeita onnistuneeseen suoritukseen. Muuten on ehkä muutamia pienempiä juttuja, joissa olisi kiva, jos tyyppi tajuaisi joustaa tai sanoa kauhistelun sijaan kannustavan sanan. Tämän vuoden aikana olen opetellut olemaan zen ja antaa joidenkin asioiden mennä sisään ja ulos sen kummemmin niihin reagoimatta. Taitaa olla hyvä taito se. Ei kannata laittaa aikaa turhaan puhisemiseen. Keskittyy sitten niihin juttuihin mihin voi vaikuttaa.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Koiriin ja harrastamiseen. On valmennuksia, leirejä, leluja, huoltoa jne. Iso lohko rahaa meni myös autoon.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit? Flowsta, siitä tunteesta, kun koira liitää agiradalla kevyesti tai hevosen saa tekemään asioita keveästi. Se tunne, kun asiat tapahtuvat kuin itsestään. 
15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta? Daft Punk - Get Lucky

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, jotkut asiat ovat vaan avautuneet ja niitä täytyy työstää eteenpäin. 
ii. laihempi vai lihavampi:  Hintsusti laihempi. Aika samoissa lukemissa on menty viime vuoskymmen. iii. Rikkaampi vai köyhempi:Taloudellisesti samoissa lukemissa, mutta kokemuksilta rikkaampi.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? Pelanneeni parempi golfkierroksia ja kisanneeni parempi koirakisoja. Muuten olisin voinut viettää enemmän aikaa ystävien ja kavereiden kanssa. Tai olisin voinut venytellä enemmän. Ja matkustelu, sitä olisi voinut ehdottomasti tehdä enemmän.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? Märehtiä turhia tai jahkailla. 

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta? Nyt joulua vietettiin ihan kotona. Vanhemmat tulivat tänä vuonna tänne. Rauhallista illastusta ja muutaman uuden ruuan kokeilua. Pöydässä oli tällä kertaa ankkaa. Juhannus meni ystävien mökillä Mikkelissä järven rannalla. Oman jännityksensä asiaan toi paluumatka ja akun latausvaloa vilkuttava auto.

20. Rakastuitko kauden aikana? Samalla tasaisella linjalla mennään kuin ennenkin. iPad:ni kyllä.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi? Greyn anatomia. Koukussa ollaan. Ja Olipa kerran.

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna? Ei kannata tuhlata aikaa vihaamiseen. Koitetaan tulla toimeen kaikkien kanssa. Toki muutamat saattavat ärsyttää, mutta mitäpä sitten.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja? Riikka Pulkkinen - Totta oli jotenkin koskettava. Tuomas Vimman Raksa hauskuutti. Jostain syystä.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? Auton bluetooth-liittymä ja Spotify. Stigin Kissankarvoja on myös hyvä. Sen Daft Punkin lisäksi.

25. Mitä halusit ja sait? iPadin ja Toyotan. Yes. Pienet on ilot.

26. Mitä halusit, mutta et saanut? Se bordercollie puuttuu edelleen ja iso sänky. Matka New Yorkiin. Hyvää kannattaa odottaa.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva? Jotain on tänä vuonna käyty katsomassa, mutta eipä tule mieleen, mikä olisi ollut paras. Bond oli kyllä aika hyvä.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit? Aika paljon täytin. Ei tässä nuorruta. Mitään ihmeellistä ei tehty. Mattolaiturilla taidettiin käydä skumpalla. Olisko synttäripelit ehkä myös olleet golfin merkeissä.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman? Se, ettei jää asioita vatvomaan niin paljoa tai ei takerru asioihin. Ei se ihan aina onnistu, mutta yhä enenevässä määrin. 

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana? Kumpparit ja goretex määrittelee melko pitkälle. Muuten pillifarkut ja mekko. Viileällä kelillä siihen lisäksi kaulaliina. Rento. Välillä blingbling. Lompakko ja puhelin kulkee pussukassa.

31. Mikä piti sinut järjissäsi? Ei kai järjetöntä tarvi järjissään pitää. Lenkit ja ratsastus. Paitsi välillä se ratsastus pisti järjiltään. Lenkillä seura. Erityisesti Katri.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten? Nyt ja aina, Jude Law. Ruudun takaa turvallisesti tosin.

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten? Jopas on kysymys. Tähän pitäisi varmaan sanailla joku fiksu ja filmaattinen kommentti tapahtumasta, jos toisesta, mutta ei nyt oikein irtoa. Onhan vuoden aikana hässäkkää riittänyt kotona ja maailmalla.

34. Ketä kaipasit? Ukkia aina välillä. Hei vaan sinne pilven reunalle!

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen? Ei voi mainita yksittäistä ihmistä, mutta on ollut hienoa oppia tuntemaan monia ihmisiä paremmin.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna? Aika vähän on ollut yllätyksiä. Myrskyt eivät yllättäneet eikä talvikelikään. Palaan tähän, jos jotain tulee mieleen.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
  • Tavoitteena saada julkaistua 2-3 artikkelia, syytä olisi.
  • Sanoa kannustavia sanoja ja kehuja enemmän ihmisille.
  • Opetella jotain uutta.
  • Vähentää tavaraa kaapeissa.
  • Pitää parempaa huolta itsestäni.
Pitäisi varmaan myös olla aktiivisempi tämän blogin kirjoittamisessa. Eikä kuvatkaan olisi pahitteeksi. Parhaani lupaan yrittää. Katsotaan mihin se riittää.




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

That which does not kill us makes us stronger.

Tällä viikolla voisi sanoa, että väsymystä on ollut ilmassa, mutta se ei ole vielä toistaiseksi tappanut.

Maanantaina touhuttiin opintojen parissa ja kirjoitettiin kovasti. Illalla koulutettiin toko ja koska ryhmän iso dogo tykkää ihmisistä niin kovasti, nähtiin hieman ihmiskeilaustakin. On syynsä siihen, miksi koiratapahtumiin ei kannata laittaa parhaita kamoja päälle. Voi nimittäin välillä joutua painimaan.

Tiistaina kirjoitettiin lisää ja illalla hikoiltiin hevosen selässä. On se jännä, että toisten opettajien tunnilla kunto riittää vain puoleksi tunniksi. Huh. Hiki tuli, kun piti kuvitella laukkaavansa mustan orin selässä. No hyvin se musta ruunakin siinä tehtävässä pärjäsi.

Keskiviikkona säntäiltiin koulutuksen järjestämisen merkeissä. Milloin huone oli päällikölle liian pieni ja milloin väärässä paikassa. Narsk sanoo mun hampaat. Asenne on myös kohdillaan, kun ihminen, joka myöntää, ettei tiedä asiasta mitään, on sitä mieltä, että homman olisi voinut vetää kahden päivän sijaan 45 minuutissa. Jep. Päivän päätteeksi nollaamaan omia hermoja pimeän talon pimeään kellariin, josta kerta toisensa jälkeen kiltit koirat löysivät kuitenkin minut. Ainoa miinus Lumian akulle, jonka kesto oli tuolloin melko lähellä nollaa. Oma koira oli myös varsin pätevä, mutta siitä enenmmän koirien blogin puolella.

Torstaina jatkettiin koulutusta. Ihmeteltiin välillä harmauden ja lumisateen iskemistä ja päädyttiin päivän päätteeksi kuitenkin auringonpaisteeseen. Pikavauhdilla vaatteiden vaihto ja agilitytreenit ja sitten taas tukka tuubilla paljettimekkoa päälle ja Aliaan juhlimaan. Alkuruokia oli runsaasti, pääruuan vihannesosa melko suolaista ja loppuun kuohkea juustokakku tyrnillä. Ok setti. Setin jälkeen bändi, josta kuulemma illan emäntä tiesi sen, että laulaja on nainen. No tällä kertaa ei ollut. Hyvin vetivät kuitenkin. 

Yöunien jälkeen reippaasti taas koiraharrustuksiin ja sieltä itsenäisyyttä vastaanottamaan Tontunmäen residenssiin. Saunalla aloitettiin ja sitten kipinkapin kättelyjä katsomaan. Aikamoista taistelua oli se unta vastaan. Unet olivat jääneet vähän vähiin ja velka alkoi päivää aikamoisesti. Alkuruuan jälkeen tulikin pienet välilepit ja sitten jaksoi taas. Ateria oli varsin maittava ja koltutkin saatiin arvosteltua. Kotiin painettiin taas siinä kahden tienoilla.

Lauantai ja sunnuntai taas yllättäen koirahommissa ja illalla ei oikeastaan muuta jaksanutkaan kuin syödä ja nukkua. Sunnuntaina hurautettiin ihan Selloon asti testaamaan Il Gabbiano. Ihan ok italialainen ravintola, mutta ei mitään erityistä jäänyt mieleen. Yleensä tuo on jätetty menemättä, kun näyttää niin tyhjältä. Otettiin riski ja mahat saatiin täyteen. Siinäpä se viikko se viikko. Univelkaan ei näköjään kuole, mutta epämiellyttävää se kyllä on. Etenkin, jos noutuu autoillessa taistelemaan hereillä pysymisen kanssa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

What does the fox say?

Se jäi ehkä mieleen tästä viikosta näin niin kuin viimeisinpänä.

Maanantaina kiivettin taas heposen selkään ja loikittiin esteitä. Ei mitään ihmeitä. Olipas. Oli tukkaihmeitä. Karvat päätyivät tällä kertaa aikaisempaa punertavimmaksi. Eipä sitä juuri kukaan ole huomannut, joten onnistumisesta voinee siis olla montaa mieltä. Niin, ja sitten oli se abstrakti läpi kiitellen konferenssin. Toukokuussa suuntana siis Sri Lanka.

Tiistaina aamupäivä tieteentekoa ja iltapäivällä puhumassa korjausrakentamisen seminaarissa. Snadisti jännitti, kun pystyi arvaamaan, että yleisönä on ehkä jäykempää porukkaa. Homma kuitenkin meni ihan hyvin ja kysymyksiäkin saatiin.

Keskiviikko hujahti ohi ennen kuin huomasikaan. Lounaalla oltiin suunnittelemassa tulevia tieteellisiä julkaisuja.

Torstaina päivän alkuun haastattelemassa tutkimukseen liittyen. Varsin hyvä tuokio ja omat ennakkoluulot karisivat. Siitä jatkettiin metodologiakurssilla, joskin päivän kysymyksiksi jäi onko nyt kyseessä tapaustutkimus vai tutkimustapaus? Illalla vielä hikoilu hepan selässä vastalaukkojen muodossa. Niitähän me kaikki oltiin jo menty. (Yeah right). No oltiin, oltiin, viimeksi syyskuussa  Yyterissä.

Perjantaina kassi-Alman häsäpäivä. Se on jännä miten toiset ihmettelee, että miten eettinen riski on se todennäköisin liiketoiminnassa. Mutta ei mennä siihen sen enempää. Työkaverin päivä taikka vuosi pelastui pienellä spänkkäyksellä, kun se raippa nyt sattui olemaan mukana. Töiden jälkeen pikainen vaatteiden vaihto ja taas mentiin heposen selkään. Tällä kertaa estekisoihin. Suorituksena puhdas rata, mutta luokan hitaimmalla ajalla. Kieltämättä aika köpöttelyltä se näyttääkin videolla. Nössöarvostelulla kaikki puhtaan radan tehneet olivat kuitenkin voittajia. Iltaa jatkettiin saunan ja ruokailun merkeissä ja aamu tuli ennen kuin huomattiinkaan ja tuhkimot hoippuivat kotiin ihan heti viiden jälkeen.

Lauantai meni väsymyksen kanssa ja koiria noukkiessa hoidosta. Siinäpä sitä lauantai-illan huumaa.

Sunnuntaina piipahdus keskustassa aamukahvilla Torressa, ostoksilla Stockalla ja pitihän sitä lounastakin saada. Tuhannennen kerran käytiin vilkaisemassa onko Coma auki sunnuntaina. Ei edelleenkään ole. Lähes yhtä perinteisesti plan b:nä KuuKuu. Lohikeitto ja kaalikääryleet toimivat. Tavoista poiketen vastustin pannacotan kutsua ja jälkiruoka jäi syömättä. Tarkoituksena oli mennä vielä Hakasalmen huvilaan katsomaan kuvia 50-luvun Helsingistä, mutta se jäi nyt toiseen kertaan. Kotona päikkärit ja siivoamista. Illasta vielä apuopeksi russeleiden agilitykursseille. Päteviä pieniä piskejä siellä kirmasi. Ihania karvakorvia.