Hope attracts chances

Jep. Sen myötä tuli vielä yhdestä haetusta duunista vielä soitto, että tilanteet ovat muuttuneet ja niin sitä ollaan sitten menossa ensi viikolla vähän niin ku haastatteluun. No sehän aiheutti pienimuotoisen paniikin, kun pitäisi jostain kaivaa työtoditukset esiin. (Onkin ehkä vähään aikaan eka paikka, joka niitä todistuksia haluaa edes nähdä.) Suurimmaksi osaksi paperit ovatkin ihan järjestyksessä, mutta yksi todistus on taas minulle niin tuttuun tapaan "tallessa". Eipä auttanut muu kuin ruveta käymään säilöpaikkoja läpi ja samallahan tässä tuli siivottua.

Loppupeleissä kyseinen lappunen oli aivan tallessa ja on nyt saatettu muiden kaltaistensa joukkoon. Ehkä oppina tästä on se, että voisi olla hyvä ihan vaikka skannata nuo todistukset, niin ovat sitten tallessa.

Muuten tällä viikolla on vihdoin tehty kehonhuoltoa hieronnan kautta ja uuteen käsittelyyn ollaan menossa jo ensi viikolla. Melko mukavaa. Vielä, kun muistaisi venytellä rintarankaa auki päivittäin.

Kamerakin tuli kaivettua esiin tällä viikolla ja kahteen otteeseeen tuli kuvailtua tapahtumissakin. Enää suurin savotta on edessa eli kuvien käsittely. Ainahan niitä pitää vähän fiksata ja rajata. Erityisesti nyt aurinkoiset kelit tuovat kirkkautta ja varjoja, jotka aiheuttavat oman haasteensa. 

The secret of your success is determined by your daily agenda.

Sen perusteella pitäisi ehkä ryhtyä täysipäiväiseksi koirankouluttajaksi/ulkoiluttajaksi. Aamut alkavat Bondin ulosviennillä ja treenauttamisella. Pennullehan sitä opetettavaa riittää ja suhdetta pitää rakentaa. Tänään rykäisin oikein maanantain kunniaksi ja treenasin toisenkin koiran siihen perään. Tosin jos joku ulkopuolinen näitä rekkuja seurailee, niin voisi ehkä sanoa, ettei päivätyötä kannata jättää ja ryhtyä kouluttajaksi. Ja toisaalta, ehkä juuri pitäisi. 

Toisaalta seuraavana päivärutiineissa on hieman pelaamista iPadillä. Candy Crushia, TSTO:a ja vaikka mitä. Eipä siitäkään rahaa saa, mutta eipä tarvi kovasti mitään ajatella. Ajattelu, kun on kovin rasittavaa hommaa eikä sitä oikein maanantaina eikä varsinkaan heti aamusta oikein huvittaisi tehdä.

No viime viikkoina on kuitenkin yritetty vaihtaa alaa ja hakea uusia haasteita. No kaikistahan tuli sitten lämmintä kättä ja kiitos ei. Kahdessa sentään pääsi alkukarsinnasta jatkoon ns. teatteriviikonloppuun eli videohaastatteluun. Hyvä vissiin sekin, mutta siellä sitten nousi tie pystyyn. Paljon on vissiin porukkaa ja pätevääkin tyyppiä liikenteessä tällä hetkellä. Hyvää harjoitusta nämä kuitenkin olivat.

Muissa uutisissa heppaleiri Yyterissä viikonloppuna. Nastaa oli, vaikka tätiratsastaja alkaakin hieman pyöritellä silmiään muulle kuin Primuksen erittäin turvallisuushakuiselle toiminnalle. Perjantaisen hepan myyntipuhe oli, että hobunen on laiska ja sen nimi on Rode. No olihan se laiska ja nimestäkin oli jäänyt lopusta pois o. Nimittäin tyyppi liikkui kyllä aina jokusen matkaa, mutta sitten tuli stoppi ja alkoi rodeo. Voi ihan hyvin olla, että koko elämäni aikana en ole niin montaa pukkia kokenut, kun tämän tyypin kanssa yhden tunnin aikana. Stopit aiheuttivat muutenkin härdelliä, kun tyyppi parkkeerasi nostelemaan koipiaan taivasta kohti mahdollisimman keskeiselle paikalle. Siinä sitten koittivat muut väistellä oikealta ja vasemmalta. Hommaa ei helpottanut se, että tunnilla oli toinenkin tapaus, joka viskoi päätään ja pyöri ja hyöri milloin mihinkin. Hengissä selvittiin kuitenkin kaikki tästä hässäkästä. Seuraavat jännityshetket koettiin seuraavana päivänä maastoretkellä, kun kipaistiinkin sitten melkoisen reippaaseen laukkaan yhtäkkiä yllättäen. Siinä sitten jonon viimeinen tipahti ponin kyydissä ja poni jolkotteli yksikseen joukon jatkeena. Pahemmin ei tässä käynyt, vaikka niskat ratsastajalta menivätkin jumiin. Muuten taidettiin selvitä kohtuu hyvin reissusta, mitä nyt estetuntikin meinasi olla hieman hallitsematonta meininkiä. Yhteistuumin päätettiin kuitenkin, ettei osallistuta tarjolla olleisiin harjoitusestekisoihin, sillä heposet olivat ehkä hieman haastavia ratasuorituksen suhteen näin pienellä treenillä.

Sunnuntaina oli aika reporanka olo, kun kotiin pääsin. Oma sänky oli ihan parhautta.

Housework can't kill you, but why take a chance?

Sitä paitsi keksin ehkä miljoona asiaa, joihin käytän aikani kotitöiden sijaan. Siksi tällä hetkellä meillä onkin päällä pieni kaaos ja viime viikolla meinasivat loppua kesken alusvaatteet. No tiskiallas-metodilla tästäkin selvitään. Eli kun aloittaa pienestä ja etenee isompiin asioihin vähän kerrallaan, niin jossain vaiheessa on taas kämppä siivottuna ja järjestyksessä. Ehkä.

Muita mietteitä viime viikolta on se, että ihmiset ovat hassuja. Kuka haluaa mihin ja millä syyllä ja joskus niistä päätöksistä ei sitten osata/uskalleta sanoa ääneen vaan mennään pienten valkoisten valheiden taakse piiloon. Sitten sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun koittaa pitää tuon valheen lipsauttajan puolia. Opeteltaisko kertomaan asioista ihan niin kuin ne on?

Muuten viime viikolla oli ohjelmassa pientä askartelua (pulliin lippuja, kun en saanut tilatuksi kakkua, jossa olisi ollut halutut tekstit), aika monta ratsastusta (2 tuntia ohjatusti, 1 tunti maastoilua ja yhdet kisat), tokoviikonloppu Suomen koiraurheilun mekassa Turussa (oikeammin Kaarinassa. Jossa muuten tultiin siihen tulokseen, että sodan syttyessä kaikki Suomen koiraihmiset kuolevat, koska eivät jätä koiriaan. Niitä, kun ei saa ottaa mukaan väestösuojaan) sekä sunnuntaina leiriväsymyksessä käytiin ruokailemassa Linkossa ehkä maailman parhaat pitsat. Pitsa oli sopivan rapea ja hyvillä raaka-aineilla täytetty. Kyytipoikana punaviini toimi todella hyvin, ilmapiiri oli rennon mukava ja loistavan letkeä musiikki tuli dj:n valitsemana.