No nyt on spinnattu..

Pitihän sitä ennen joulua vähän hikoilla.. Toisaalta vähän ei kyllä kuvaa yhtään sitä meininkiä. Pitkään aikaan ei oo nähty niin hikisiä treenivaatteita kuin spinnauksen jälkeen! Mieletön meininki oli tunnilla ja tsemppi päällä ihan täysillä. Mielettömän hauskaa puuhaa!

Huvittavaa oli myös seurata tunnilla olevaa superspinnaaja miestä, joka veti tuulitakin päälle ja pisteli menemään lähinnä koko ajan täysiä. Siinä sitä vasta jalat kävi ja hiki roiskui.

Joulun jäljiltä on havaittavissa hieman paisumista, mutta eiköhän se saada tässä kanssa talttumaan, kun Motivuksen kortille on taas ladattu 10 jumppakertaa lisää (joo, ne edellisetkin oli käyttämättä), kuntosalilla pitäisi myös piipahdella, jooga jatkuu tammikuussa, samalla alkaa myös Zumba, säbää pitäisi pelata, agilityssä juosta kahden koiran kanssa pari kertaa viikossa ja siihen vielä sitten koirien normiulkoilut päälle. Jos tosta jotain päättelis, niin syömään ei ainakaan ehdi.. :)

Kolhuja..

Tuli hieman viime viikolla. Hassu juttu, että ihan pieni kolhaisu voi tuntuakin pitkään ja saada taas epäilemään, onko jalassa kaikki sittenkään kuosissa. Jostain syystä onnistuin ihan ihan pikkiriikkisen kolhaisemaan jalkaa jänteen kohdalta porrasrautaan. Siis todellakin vain pieni hipaisu eikä mikään potku. Sekös alkoi sitten pistellä ja tuntuu siltä, että säikeitä menisi pikku hiljaa poikki.
Pelaamaan piti kuitenkin lauantaina päästä ja pääsinkin. Jalan tilaa koitin varmistella neopreenituella. Jos ei muuta, niin pysyy ainakin lämpimänä. Kyllähän se siinä pelin tiimellyksessä sitten unohtuikin, että jalassa jotain olisi. Pelin jälkeen unohtaminen oli hippasen vaikeampaa, kun hieman sähkötteli menemään illalla.
Sunnuntaina nilkka oli hieman kankeahko, mutta kankeuskilpailun voiton vei kyllä lonkka. On se kumma. Mahtaakohan siitä tulla ongelmia tulevaisuudessa kulumien merkeissä ?

Se pelätty juttu

Niin, no nyt sekin on koettu. Keväästä asti on pienellä pelolla odottanut mitä tapahtuu, jos tuo jalka nyt sattuisi kramppaamaan. No nyt sitten kramppasi ja ihan turhaan on tullut pelättyä. Ei nimittäin tuntunut mitenkään normaalia pahemmalta. Onhan se superinhottavaa keskellä yötä saada sätkäys ja hetken aikaa piehtaroida, kun ei oikein tiedä miten päin sitä olisi.

Liikkuvuusharjoittelu vähän niin kuin kaikki muukin harjoittelu on ollut viime aikoina minimissä, mutta josko sitä ensi viikolla ottais itteään niskasta kiinni ja tsemppais tässäkin asiassa (taas!).