Eli lääkärillä tuli käytyä ja jänne sitten tutkittiinkin ultralla. Paksuhan se on, mutta muuten ei mitään vikaa. Hyvä homma siis. Kieltämättä myös kipukin on vähentynyt, kun lämpöhoitoa villasukkien merkeissä on jalalle annettu. Vielä kun saisi lonkan lämmittimen, niin olis kaikki kohillaan.
Lonkalle tuli nimittäin humpsahdettua tuossa viikko sitten eikä siinä hötäkässä sitten ehtinyt pehmentämään alastuloa millään. Onneksi ystävällinen työterveyslääkärisetä sitten antoikin Burana 600:a helpottamaan loppupäivää.
Samalla viikolla tuli myös testattua miltä tuntuu liukua autolla citymaasturin perään. No eipä juuri miltään juuri sillä hetkellä, mutta päähän alkaa ottamaan aika paljon se, että maasturiin tuli vain maaliruhje ja oma auto nyt viettää sitten varmaankin ainakin kuukauden korjaamolla. Eikä tuo julkisilla liikkuminen näytä oikein sujuvan näillä lumimäärillä. No onneksi pääasiassa pärjää ihan jalkapelillä melko pitkälti. Mieltä myös piristää pian tiedossa oleva loma ja kurvailu Rukan rinteissä.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
maanantai 8. helmikuuta 2010
Seuraavana vuorossa: nilkka!
Viime viikon liikunnat oli sitten agilityn kantimissa melko pitkälti ja lauantaina taas kukon laulun aikaan kirmattiin reikäpallon perässä kaukalossa Nurmijärvellä. No eka matsi menikin ihan hyvin ilman suurempia kolhuja. Mitä nyt joukkuetoveri nilkkansa pyöräytti jossain vaiheessa peliä. Toinen matsi alkoi sitten omallakin kohdalla nilkan venäyttämiseltä, kun se se ketara nyt vaan halusi taittua alle. No tovi vaihtopenkillä ja taas matka jatkuu eikä paljoa valitella. Ei ainakaan ennen sunnuntaita. Sen verran ilmeisesti tuli kuitenkin kolhua, että sunnuntaista eteenpäin onkin tuntunut pientä kipua nilkan ulkosyrjässä joka askeleella.
Tulipa sitten muuten myös varattua aika lääkärille kyselemään tuosta akilleksesta.. Työtapaturmahan sen kanssa se on, kun työtuoli siihen hyökkäsi, joten toivotaan, että asia selviäisi vaikka sitten sen magneettikuvauksen avulla.
Tulipa sitten muuten myös varattua aika lääkärille kyselemään tuosta akilleksesta.. Työtapaturmahan sen kanssa se on, kun työtuoli siihen hyökkäsi, joten toivotaan, että asia selviäisi vaikka sitten sen magneettikuvauksen avulla.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Umpihankiajoa ja taas sairastelua
Sunnuntaina siis todellakin aamuyöstä (4.00) startti kohti Hyvinkäätä. Onneksi sain apukuskin mukaan varmistamaan, että pysyn hereillä ajomatkalla. Tosin apukuski alkoi käymään jo hieman rasittavaksi Klaukkalan kohdilla, jolloin oli pakko heittää ilmoille uhkaus seuraavalle bussipysäkille jättämisestä. No, olihan ne neuvot ihan äidilisiä ; "katos vähän missä ajat!", " Voisko noita pyyhkijöitä vähän käyttää?", "Älä aja niin lähellä tai muuten oot sen perässä, jos se jarruttaa..". No äidiltähän ne neuvot tulivatkin.
Perille päästiin, vaikka tietä joutui tihrustamaan aurauskepeistä ja niiden heijastimista, 60:ä ajettiin motarilla eikä pitkin käytöstä ollut mitään hyötyä. Kuudelta alkoi koiran kanssa kirmaus kentällä ja puoli ysiltä se olikin sitten jo ohi. Käteen jäi... kokemusta. No 12.sija myös, mutta eipä se paljon lämmitä. Lisää treeniä ja parin viikon kuluttua uusi yritys. Toivottavasti vähän inhimillisempään aikaan.
Loput sunnuntaista menikin sitten nukkuessa, halaillessa ämpäriä ja nukkuessa. En tiedä mikä iski, mutta oksetus tuli. Oksennettuakin olis varmaan tullut, mutta ne syömiset oli vähän vähissä tuon ihmeellisen aikataulun takia, joten siltäkin pääosin vältyttiin. Tosin eipä se pykiminenkään ole kovin kivaa puuhaa.
Maanantai ja tiistai on mennyt nyt sitten yrittäessä tehdä töitä. Puolilta päivin on viimeistään tosin tullut luovutettua. Molempina päivinä on niin kovasti alkanut heikottaa, että kaikki voimat menee siihen, että pysyy pystyssä eikä voi pahoin. Kotiin on siis ollut komennus ja melkoiset päiväunet onkin tullut vedettyä sitten siihen päälle. Tänään meni neljä tuntia yhteen soittoon eikä tuntunut ollenkaan pahalle. Katotaan mitä huominen tuo tullessaan.
Niin.. siitä akillesjänteestä! No viime viikolla onnistuin kolhimaan sitä työtuoliin ja siitähän asti se onkin sitten vähän vihoitellut. Turposikin vielä. Jänteen kiinnittymiskohdassa kantapään sivulla on nyt pullistuman, erityisesti jos vetää nilkkaa koukkuun. Eipä se nyt enää oikeastaan kipuile, mutta olishan se kiva tietää onko siellä nyt joku vikana vai ei ? Mutta tuskinpa selviää. Eipä sitä ainakaan saa millään röntgenillä tsekattua, ultraäänellä ehkä jonkin verran ja magneettikuvaus on sen verran tyyristä puuhaa, että tuskin ainakaan kirran kautta sinne pääsee ja tuskimpa myöskään työterveyslääkäri sinne lähetettä kirjoittaa, kun tuolla kuitenkin pystyy toimimaan.
Perille päästiin, vaikka tietä joutui tihrustamaan aurauskepeistä ja niiden heijastimista, 60:ä ajettiin motarilla eikä pitkin käytöstä ollut mitään hyötyä. Kuudelta alkoi koiran kanssa kirmaus kentällä ja puoli ysiltä se olikin sitten jo ohi. Käteen jäi... kokemusta. No 12.sija myös, mutta eipä se paljon lämmitä. Lisää treeniä ja parin viikon kuluttua uusi yritys. Toivottavasti vähän inhimillisempään aikaan.
Loput sunnuntaista menikin sitten nukkuessa, halaillessa ämpäriä ja nukkuessa. En tiedä mikä iski, mutta oksetus tuli. Oksennettuakin olis varmaan tullut, mutta ne syömiset oli vähän vähissä tuon ihmeellisen aikataulun takia, joten siltäkin pääosin vältyttiin. Tosin eipä se pykiminenkään ole kovin kivaa puuhaa.
Maanantai ja tiistai on mennyt nyt sitten yrittäessä tehdä töitä. Puolilta päivin on viimeistään tosin tullut luovutettua. Molempina päivinä on niin kovasti alkanut heikottaa, että kaikki voimat menee siihen, että pysyy pystyssä eikä voi pahoin. Kotiin on siis ollut komennus ja melkoiset päiväunet onkin tullut vedettyä sitten siihen päälle. Tänään meni neljä tuntia yhteen soittoon eikä tuntunut ollenkaan pahalle. Katotaan mitä huominen tuo tullessaan.
Niin.. siitä akillesjänteestä! No viime viikolla onnistuin kolhimaan sitä työtuoliin ja siitähän asti se onkin sitten vähän vihoitellut. Turposikin vielä. Jänteen kiinnittymiskohdassa kantapään sivulla on nyt pullistuman, erityisesti jos vetää nilkkaa koukkuun. Eipä se nyt enää oikeastaan kipuile, mutta olishan se kiva tietää onko siellä nyt joku vikana vai ei ? Mutta tuskinpa selviää. Eipä sitä ainakaan saa millään röntgenillä tsekattua, ultraäänellä ehkä jonkin verran ja magneettikuvaus on sen verran tyyristä puuhaa, että tuskin ainakaan kirran kautta sinne pääsee ja tuskimpa myöskään työterveyslääkäri sinne lähetettä kirjoittaa, kun tuolla kuitenkin pystyy toimimaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)