keskiviikko 26. elokuuta 2009

Lisää sählyä

Ja treenit jatkuu, joskin pelaaminen on varsin neitimäistä. Palloihin ei oikein uskalla mennä eikä kovin kovia spurtteja edelleenkään ottaa. Eniten ehkä pelottaa, että joku löisi tuohon arven kohdalle.. Jotenkin sen vaan tuntuisi olevan niin fataalia. Ehkä pitää jokin suojaus siihen koitaa askarrella tai sitten suosiolla käyttää ihan pelisukkia.

Muuten ottaa kyllä ihan melkoisesti päähän tuo neiteily, kun menevät tuhatta ja sataa ohi vasemmalta ja oikealta. Siihen ei kai muu auta kuin vain itse mukaan samaan vauhtiin. Tuskin ne muut rupeaa hidastelemaan siellä kentällä. Kaikesta huolimatta on nyt lisenssi hommattu ensi kaudeksi. Ihan vaan siksikin, että jos jotain nyt sattuisi tapahtumaan. No tuskin tulen mitään korvauksia mistään saamaan, kun voivat vedota tuohon vammaan taikka sitten muuten perussairauteeni, mutta pieni toivo edes siitä, että saisi hoitoa, jos sitä sattuu tarvitsemaan on kuitenkin olemassa.

Taas on tänään sitten könkkäilty, kun on nilkka ja lonkka jumeksessa. Sekä selkä myöskin. Ehkä siellä sittenkin on joskus jotain lihaksia ollut. Ei auta muu kuin jatkaa harjoituksia, vaikka saattaapi olla ettei virallisiin peleihin ihan heti tule lähdettyä.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Back in Business

Elikäs sählykentällä!
Niin siistii touhua juosta ja lämää täysii..!! Ihan hyvää siis tehnyt tauko ja peli-ilo on taas tullut takaisin. Enää pitäis saada sitten se käsi-silmä-jalka-koordinaatio toimimaan ettei ne pallot menis säbämaalin sijasta koripallotelineeseen, laidan yli tai muutenkaan holtittomasti yltympäriinsä.

Jotain outoa oli myös tapahtunut kanssapelaajissa.. Siis paikka haettiin ja kavereille syöteltiin ja siinähän sitten oltiin pakkina ihan hätää kärsimässä, ku nää ajatuksen nopeat kaverit sinkoili edestakaisin eikä oikein tienny mihin ite olisi menny. Hienoa! Tää ei voi tietää muuta kuin hyvää.. siis lähinnä se, että peliä saatiin noin kivasti rakennettua..

Mieleen muistui myös se, että ei oo kauhean kiva ottaa niitä vetoja vastaan. Jalat ja kädet ja vähän siltä väliltäkin sai kyllä omat osumansa. Ai jai!

Nukutun yön jälkeen päivä onkin sitten lähtenyt käyntiin hieman linkaten. Ei mitään pahaa, kunhan ilmeisesti rasituksesta ottaa itseensä. Eilen illalla myös hieman oli havaittavissa "sähkötystä" arvessa, mutta veikkailisin, että sieltä vaan viimeisetkin kiinnikkeet alkaa irrota, kun ei tuo kipu nyt niin kauaa kestänyt.. Ensi viikolla taas sitten lisää!

tiistai 18. elokuuta 2009

Comeback

On vähän niin ku aikataulutettu tälle illalle. Vähän etuajassa, mutta jos sitä vaikka ottais vähän rauhallisemmin ? Reilun kuukauden kuluttua alkais kausikin, mutta ekoista matseista likat saa kyllä selvitä ilman mua.. (Ihan vaan siksikin, että sattuu edellisenä päivänä olemaan kavereitten häät.. :)

Eilen illalla tuli juostua lenkkikin. Eikä pöllömmältä tuntunut. Mitä nyt taas toisen jalan varpaat puutuvat kuten puolivuotta sittenkin ja yhteen varpaaseen tuli rakko. Sykehän luonnollisesti pompsahtelee pienemmästäkin korkeaksi, joten jokunen kerta saa noita lenkkimaastoja hinkata, että se kadonnut peruskunto sieltä löytyy.

Ja todellakin voi sanoa, että omalta osalta tää parantuminen on sittenkin sujunut melkoisen hyvin, kun taas kuuli lisää siitä toisesta akillesjännepotilaasta, jonka jalkaan on nyt kiinnitetty paineistuslaite, jonka pitäis parantaa verenkiertoa ja poistaa kudosnesteitä ja nopeuttaa paranemista. Tosin siis siitä leikkauksesta taitaa olla jo se 2 kk ja haava edelleen auki eikä tietoa meneekö se kiinni. Jos ei mee, niin pitää avata uusiksi, tsekata onko jänne lähtenyt paranemaan vai onko siinäkin huonoa kudosainesta, ehkä joudutaan tekemään ihonsiirto ku tossa kohti ei oo kauheasti ylimääräistä ihoa..

Eli todellakin tähän nähden mulla on mennyt tää homma ihan loistavasti, vaikka aluksi hatutti ku haava ei ekan kolmen viikon aikana meinannu mennä umpeen 0,5 cm:n matkalta ja arpi on melkoisen kokoinen, mutta olkoon niin. Nää on kaiketi niitä elämisen merkkejä!

tiistai 11. elokuuta 2009

Miten paraneminen edistyy ?

Sitä on kysynyt monikin ja moneen otteeseen. No hyvin kai ?
Enhän minä tiedä miten tän olisi pitänyt mennä ja onko tämä nyt edennyt normaalisti vai mitä. Viimeinen tsekkaus oli silloin vappuaattona ja kotiin passitettiin kaksipuolisen A4:n kanssa. Niitä ohjeita piti noudattaa.
No niistä on hieman poikettu:
- On ajettu aikaisemmin autoa kuin 12-viikkoa leikkauksesta. No liikkeellehän piti päästä ja se tehtiin heti, kun jalalla jaksoi kytkintä painaa.
- Hyppiä saisi vasta ensi kuussa. No innostuksissaan sitä on tullut pikku pomppuja otettua. Yleensä innostus on tapahtunut golf-kentällä ja pomppimisella on yritetty käskyttää putti kaartumaan oikeaan suuntaan. Muuten ei kyllä ole tullut kovasti mieleen loikkia. Saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa sekin asia jää selkärankaan.
- Juokseminen, no sitäkin tehtiin etuajassa, ei kauhean rauhallisesti eikä välttämättä pehmeällä alustalla. Se, joka pystyy kisaamaan koiran kanssa agilityä rauhallisesti, niin nostaa käden pystyyn.. (Papun kanssa tehtyjä suorituksia ei lasketa.. :)
- Venyttelyt, no ne on jääneet, kuten jää monesti muutenkin. Siitä johtuen nilkka on siis jäykähkö, ja tässä asiassa todella tulee nyt skarpata. Samoin ovat unohtuneet päkiälle nousut ja tasapainolaudan käyttö. Ei kai muuta kuin kotiin ja kaivamaan ne esiin.
Näistä huolimatta sanoisin, että melko hyvin menee vaikkei jänteeseen pääsekään kurkkimaan. Juuri luin toisesta toipilaasta, jonka haava ei meinaa sulkeutua, sulamatonta lankaan pukkaa haavasta ja nyt haavaa putsataan sitten siten, että haavaan on tehty reikiä, joista pujoitetaan "puhdistusliinoja" sisään ja vedetään ulos toisesta päästä, jotta huonot kudokset saataisin pois ja pareneminen käytiin. Tämä tapaus joutunee käyttämään walkeria pidempään kuin kahdeksan viikkoa.
Jeps. Melko nopeasti siis tässä on vierähtänyt puoli vuotta ja parin viikon kuluttua olisi edessä paluu sählykentillekin.. Kunhan ei vaan sattuis mitään.. :)

lauantai 8. elokuuta 2009

Pitäisi jaksaa yrittää..

tehdä niitä liikkuvuustreenejä. Plääh. Treenit on siis pääasiassa olleet vaan sitä peruskävelyä ja golfkiekkoja. Hirveästi ei ole jaksanut panostaa venyttelyyn, vaikka syytä olisi. Tälläkin viikolla olen muutamaan kertaan huomannut kuinka kireänä jalkapöydän lihakset ovat. Tähän siis pitää panostaa. Ja nyt ehkä on taas aikaakin, kun lomat on lusittu ja palataan arkeen.

Sinänsä on ollut ihan hauska huomata sekin, että peliseuraksi golfissa sattuneet tyypit uskaltavat ehkä kiekan puolivälissä kysyä, että akillesjännekö on leikattu. Sinänsä hupaisaa, että aina on ollut kyse miehistä ja olisi tehnyt mieli kuittailla, että " Jaa, kinttujako täällä oikein zuumaillaan? ". No joo, ihan kivaahan se on, lisäksi toisella kertaa kysyjä oli itse fysioterapeutti ja toisella kerralla päästiin sitten vertailemaan arpien kokoa ja sijoittelua.

Ehkä se lääkärin kirjoittama fyssarilähete pitäisi käyttää kuitenkin, sen verran on tuo kävely vielä sekaisin, että lonkka kuormittuu melkoisesti kävelystä ja paikalla seisominen alkaa pidemmän päälle olemaan epämiellyttävää. Kunhan vaan ehtis ja jaksais..