Kiila

Brunssitestissä Kiila. Muissakin blogeissa tätä oli jo arvosteltu ja osa arvosteluista oli moittinut ainakin lauantain brunssia. No varmuuden vuoksi testattiin sitten sunnuntain tarjontaa.

Paikkaanhan on kaksi sisäänkäyntiä, toinen Mannerheimintien puolella ja toinen Kalevankadulta. Tiimimme sitten odottelikin näiden eri sisäänkäyntien luona. Onneksi oma pinna ei odottelua kovin paljoa kestänyt, niin rimpautuksella löysimme toisemme ja ehdimme saada pöydän ennen ryysiksen alkamista. Salin puolelta kaikki pöydät olivat joko varattuja tai niissä oli jo ruokailijoita, mutta baarin puolelle vielä mahtui. Kello oli tässä vaiheessa 11.50 ja klo 12 jono tiskille oli jo melkoinen. Eli kannattaa tulla paikalle ennen puoltapäivää tai sitten varata pöytä. Baarin puolen pöytä ei ollut hullumpi ja totesimme sen olevan rauhallisempi kuin salin puolella, jossa ei oikeastaan akustiikkaan ole panostettu.

Pöydässä oli tarjolla melko suuri valikoima kylmiä ja lämpimiä ruokia, mutta olisin ehkä kaivannut hieman lappuja siitä, mitä nyt oikeastaan oli tarjolla. Suosikiksi tällä kertaa nousivat punasipuli-majoneesileivät, karjanpiirakat munavoilla (klassikko) sekä aina raikas mysli jogurtin ja marjojen kera. Cesarsalaatti oli vähän laimeaa eikä kovin hyvän makuista. Munia oli tarjolla jonkun mähnän kanssa, mutta skippasin ne. Muuten ei oikein jäänyt mieleen mitä muuta olikaan tarjolla.

Lämpimina ruokina oli tarjolla kanaa (en maistanut, mutta seura kertoi, että marinadi oli liian voimakasta), possu (jäi sekin välistä, eikä seurallekaan tippunut alas kokonainen pala), uuniperuna (njääh, kermaviilikastike ei näyttänyt houkuttelevalta) ja munakokkeli ja pekoni (kokkeli oli hieman vetistä ja makeaa, pekonit löllöjä lörpäkkeitä). Ei siis kovin vahva suoritus. Tosin tässä vaiheessa oltiin syöty jo niin paljon kylmiä ruokia, että ei enää mikään nälkä ollutkaan.

Sitten jälkiruokapöydän kimppuun. Tarjolla suklaakakkua, joka lupasi enemmän kuin antoi kuten myös toffee/pähkinä-mikä-lie-vaahto. Parasta antia olivat pannacotta (Miten yllättävää!!) sekä hedelmät. Pannacotta oli rakenteeltaa hyvä ja päällä oli jokin marjaliemi. Peruskamaa sinänsä, kun ei siitä mitään erikoista jäänyt mieleen. Hedelmät olivat kypsiä ja mehukkaita (melonia muutamaa lajia, ananasta, kiiviä yms.).

Juomina tarjolla kahvia, teetä, vettä ja (halvinta) appelsiinimehua.

Ruuat ihan ok, mutta eivät mitään huippuelämyksiä. Ehkä se kertoo jotain, jos omasta mielestä parasta olivat karjalanpiirakat ja pannacotta (kuinka yllättävää?). Siihen nähden kaksikymppiä on aika paljon, etenkin kuin samalla rahalla löytyy parempiakin paikkoja kaupungista. Ihan ok kokemus kuitenkin.

Hyvä ruoka, muttei kuitenkaan parempi mieli

Näin voisi kuvailla lauantaina suoritettua visiittiä Tony's Deliin. Homma lähti siitä, että ihan aluksi jouduttiin odottelemaan, että joku henkilökunnasta edes tsekkaisi pöytämme tilanteen. Siinäkin taisi tarjoilija vaihtua toiseen ennen kuin saimme tiedon, että pöytämme siivoaminen on vielä kesken, joten josko odottelisimme hetken. Virallinen meriselitys oli, että edellinen seurue ei ollut vielä poistunut, mutta minun mielestä pöytä näytti kyllä tyhjältä. 

Retkueemme siis siirtyi odottelemaan. Juomaakin haluttiin siihen väliin sitten nauttia. Harmittavasti vaan meinasi loppua henkilökunta tässäkin tilanteessa ja juomien saaminen hieman kesti. Saatiin ne kuitenkin ja ehdittiin ne nauttiakin ja ihmetellä, että 35 minuuttia on kohta kulunut siitä, mihin alunperin pöytävaraus oli allokoitu. Joku sitten reippaasti asian perään kyseli ja sitten jollekin henkilökunnastakin välähti, että niin se pöytähän on valmiina. Unohtui vaan ilmoittaa asiasta meille.

Suoritettiin sievässä epäjärjestyksessä pöytään siirtyminen ja vihdoin päästiin tilaamaan ruokaakin. Vierustoverin kanssa päädyttiin Capreseen ja oikein ihmeltiin, ettei listassa ko. annoksessa mainittu rucolaa. Ilmeisesti joku kuuli tämän keskustelumme ja annoksen saapuessa pöytään, siinä olikin suurimmaksi osaksi rucolaa, mutta listassa luvattu basilika sen sijaan puuttui. Täällä päästiin kuitenkin alkuun.

Ennen pääruokaa ehtikin sitten vierähtää tovi, jos toinenkin. Onneksi juttu luisti ja tasainen pölinä piti mielet virkeinä. Pääruuankin suhteen kävi joku pikku moka, mutta se on tähän mennessä jo unohdettu. Annoskateutta oli ilmassa ja illan parhaimmailta näytti lohisalaattiannos.

Seuraava härdelli koettiin jälkiruuan yhteydessä, kun ilmi tuli pientä epäselvyyttä annoksessa olevien pähkinöiden suhteen. Näistähän ei toki ollut mainintaa menussa. Toiselle sattui annokseen allergiaa aiheuttamattomia pähkinöitä, kun taas toisen annos oli luovasti koristeltu pähkinöillä, vaikka oli taidettu mainita ettei pähkinöitä saisi olla ollenkaan. Kolmannelta taas jäi puuttumaan jälkiruoka kokonaan, vaikka menukokonaisuuteen se kuuluikin. Tarjoilijan peliliike tässä vaiheessa oli tarjota kahdelle epäonnisimmalle välijälkiruoka. Sattui vielä itseasiassa niinkin, että tarjoilija juuri kertoi, että tuo kahvit jälkiruuan jälkeen ja seuraavaksi allekirjoittaneen nenän alle ilmestyy tilattu capuccino. Sitä ei ilmeisesti lasketa kahviksi, sillä tässä vaiheessa jälkiruokaa ei vielä oltu nähty.

Melkoista sekoilua sanoisin. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja erityisesti creme bruleeta oli jälkiruuaksi tarjolla liiankin kanssa. Onni onnettomuudessa oli se, että paikalla oli ihmisiä, joita ei usein näe, niin aika meni siinä kivasti kuulumisia vaihdettaessa. Ruoka oli siis hyvää, mutta palvelussa olisi hurjasti parantamisen varaa.