Mikäs se sieltä kurkistaa ?

Onko se rusketusraita, paskarantu vai mikä ?

No tietty se on arpi - kunniamerkki kentälle kaatumisesta. Siellä se on ja pysyy. Hienosti vinksallaan niin, ettei sitä voi oikein millään peittää eikä väittää sukan saumaksi. Tämän kanssa on siis elättävä ja kai se siitä vuosien myötä haalenee. Ei ehkä maailman naisellisin ja kaunein, mutta eipä niin taida olla kantajansakaan.

Tällä viikolla on otettu pyörä alle ja sen kyllä huomaa. Lähinnä takapuolessa. Ja iltasella nilkassakin. Nilkan liikeradat ovat edelleen melko rajoittuneet ja jäykät eikä siihen taida muu auttaa kuin liikuttaminen ja venyttely. Iltasella istutaankin pääasiassa jääpussin kanssa kinttu kohti kattoa ja nautitaan särkylääkekoktailia. Pohje on jumissa eli jotain edistystä tapahtuu. Samoin kilometrin pyöräilystä saa reidet melko hyvin tukkoon. Kertooko se sitten kunnosta vai pyöräilytyylistä.. :)

Tästä se lähtee. Ihan hyvinhän tää menee, kun ottaa huomioon, että walkerista eroon pääsystä on kulunut hippasen yli kolme viikkoa, mutta vielä on paljon tehtävää ennen täysin kuntoutumista!

Urheilua

Tai ainakin sen yritystä. Keskiviikkona suuntana Porvoon liepeet; Virvik ja kolopalloilu. Toki en edes kuvitellut voivani kävellä kokonaista golfkierrosta, joten auto otettiin alle ja sillähän oli ihan kiva kruisailla, vaikka melkoinen nuhapumppu kärry olikin. Vai olisiko siirtymien pituudessa ollut jotain parannettavaa?

Tokalla väylällä päästiin ohittamaan edellinen neljän hengen möhömahamiesryhmä, joka etsi pallojaan metiköstä. Mitä ne sinne oli niitä lyöneet ? Me vedettiin tikkusuorat nappiavaukset ja vasta kakkoslyönnillä metsään... :)

Kierros meni ihan kohtuulliseksi kauden avauskierrokseksi ja jalka sai kuntoutusta erilaisista metsässä kuljeskelusta, lyöntiasennoista kallioiden päällä jne. Ihan hyvä homma siis. Arvoituksena tosin vielä on todellakin se milloin kierros taitetaan ihan omin jaloin..

Tänään liikuntavalikoima laajeni myös pyöräilyyn. Myöhässä kun on niin, on otettava pyörä alle. Toki se pyörä otetaan suoraan sieltä talviteloilta eli menomatka taittui melko löysin renkain, kun eihän minulla ole pumppua, jolla ilmaa sais renkaisiin. Muutenkin vähän jänskätti miten jalka ottaa polkimen painamisen. No melko hyvin meni, joskaan jalka ei tykkää tärähdyksistä eikä kovasti tasapainoilusta polkimilla. Muutenkin polkuasento oli aika mummo, kun poljin on ihan keskellä jalkapohjaa. Mutta tästä se lähtee. Lisää kuntoutuskeinoja siis käytössä!

Lisää rasittamisesta

Empiiristen kokeiden perusteella voin sanoa, että kahden päivän levolla saa yhden hyvän aamupäivän. Puolille päivin sujui kävely kuin vettä vaan ja kellon maagisesti lyödessä 12:sta tapahtui muodonmuutos ja könkkääminen alkoi.

No tunnustettaneen, että viime päivinä olen ollut melko laiska kuntoutuksen kanssa, koska flunssa vei voimat tehdä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin niistää, hengittää ja yskiä. Toisaalta eipä nuo kuntoutusohjeetkaan ja sallitut asiat ole vielä kummoisia, joten peruskävelyllä mennään toistaiseksi edelleen.

Masentavan hidasta kuntoutumista. Ei kai tässä kuitenkaan muu auta kuin veivata sallittuja asioita.

Paisuu paisuu

Jalka nimittäin. Ei oikein tykkää, jos on koko päivän jalkeilla. Sukista jää hienot painaumarannut nilkkaan. Ihan kuin olis koko jalka vaan pelkkää ihraa.
Suunnitelmissa on ollut joogaa, kuntosali ja uimista, mutta mikään niistä ei ole toteutunut. Jooga meni viime viikolla myttyyn, ruotsalainen kollega jaaritteli puhelimessa yliajan ja nyt kaikki liikunta on pannassa, kun jostain onnistuin saamaan flunssan. Tympeetä touhua.
Nilkan koukistelut ja ojentelut on melko tylsää puuhaa. Muutaman kerran on sentään tullut käytyä rangella lyömässä palloa ja ensi viikolla onkin sitten edessä vuoden ensimmäiset kierrokset, joskin auto-avusteisesti että pysytään edes joten kuten vauhdissa.

Urheilun huumaa

Torstaina piti päästä joogaan, mutta kuinkas ollakaan ystävämme Ruotsista onnistuivat vesittämään tämänkin asian jaarittelemalla puhelinkonffassa.. No sen sijaan kaivettiin golf-vermeet naftaliinista ja kurssi kohti rangea.

Hippasen jänskätti miten kinttu suhtautuu pallojen hutkimiseen, mutta loppupeleissä ei kovin kummoista vaikutusta asialla ollut. Ehkä joutui vähän rauhallisemmin ottamaan, ettei niin kovin riuhtaisevaa kiertoa tule jalkaan, mutta muuten sai rauhassa keskittyä lyömään palloa.

Ja hyvin ne pallot lensivätkin alun hapuilun jälkeen. Enää pitäisi saada sitä turnauskestävyyttä jalkaan, että jaksaa sen 4-5 tuntia olla jaloilla kierroksen aikana. Ekat kierrokset tuleekin tänä vuonna taittumaan auton avustuksella.

Shut up and drive!

Eli pulinat pois ja menoksi!

Ja sehän onnistui! Reilussa viikossa on jalkaan tullut sen verran voimaa, että kytkintä jaksaa painaa taas. Pienet tyyppaukset korttelin ympäri ja eläminen on taas himpun verran helpompaa, kun ei tarvitse miettiä millä menis ja milloin. Auto liikkuu taas juuri silloin ja juuri sinne kuin minä haluan.

Enää pitää vaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä autokuume..

Vappuaaton hulinat

Vappuaatoksi oli tietenkin buukattu se käynti ortopedille kirurgian poliklinikalle iltapäivällä ja mielessä vilahteli viime kerran Ritut ja Mirkut. Tällä kertaa Rituista taikka Mirkuista ei näkynyt jälkeäkään. Melkolailla koko poliklinikka oli aika hiljainen. Mitä nyt vanhemman puoleinen Irma ja nuorempi sälli Mikko juttelivat käytävällä. Irma oli katsonut aikansa jotenkin väärin ja oli tullut paikalle 11.40, vaikka aika oli siitä vasta tunnin päästä. Mikko taas oli tullut paikalle ihan ajallaan, joskin nyt odottanut jo reilusti toista tuntia pääsyä lääkärin pakeille. Asiaa ihmeteltiin ja vatvottiin, kun Mikko joutui vähän väliä käydä laittamassa parkkimittariin lisää kolikoita ja loppupeleissä se kiesi sitten oli parkkeerattuna ilman maksua. Irma pääsi sisään ensin ja melko nopeasti tuli uloskin, lähti kotiinpäin, mutta palasi kuitenkin takaisin, kun ei ollut saanut kuntoutusohjeita ja siitähän riitti valittamista.

Onneksi itse odottelin toiselle lääkärille ja tällä kertaa pääsinkin vain 20 minuutin odottelun jälkeen. Lääkärillä ei ollut mitään ihmeellistä sanottavaa, jalka liikkui hyvin ja hyvin oli voimaa työntää lääkärin kättä vasten. Eli ei muuta kuin jätettiin walker sinne ja seuraavaksi saamaan neuvoja fysioterapeutilta. Fyssarin mukaan pitäisi nyt ottaa iisisti, etenkin kun reumalääkkeet ei varsinaisesti nopeuta paranemista. Nilkkaa saa pyöritellä, uimaan ja vesijuoksemaan mennä sekä polkemaan pyörää melkolailla ilman vastusta. Jes! Pääsee edes tekemään jotain.

Melkoista nilkuttamista tää kävely vielä on ja persaus on kipeenä parin päivän kipittelyn jälkeen, mutta tästä se lähtee. Vappuaattona päästiin syömään ja juomaan ja seuraavana päivän Ulliksellekin. Ja tulihan taas "juostua" bussiinkin. Hyvä alku siis. Ensi viikolla suunnitelmissa siis uimailua, pyäräilyä sekä jookaa.

Alla kuva apuvälineistä, joille sanottiin nyt bye bye!