Vuosipäivä!

Tasan kaksi vuotta sitten kuului se kuuluisa "POKS!". Mitä ilmeisimmin ihan hyvin siitä on sitten noustu. Jänteen kera meinaan kipitettiin lauantaina salibandykauden runkosarjan viimeiset kolme peliä eikä pahemmin tunnu missään. Tai siis ainakaan jänteessä. Muuten on kyllä jalat mustelmilla ja polvesta nahkat rullalla.

Hyvin on siis kuntouduttu ja entistä elämää jatkettu. viikonloppuna tosin muiden vammautuneidan kanssa keskusteltiin siitä, että näköjään vammat kyllä hoidetaan kuntoon eli liitetään jänteet tai muut irronneet osat yhteen, mutta sen jälkeen jääkin sitten ihminen yksin tekemään sen varsinaisen kuntoutuksen. Jos mulla ei olis ollut tarvetta lähteä koirien kanssa ulos ja harrastamaan tai halua palata sählykentälle tai muuten liikkumaan, niin varmasti sitä olisi helposti jäänyt kotiin voivottelemaan ja tuskin tässä pisteessä oltaisiin nyt. Paljoa ei tuolloin lämmittänyt se kaksipuoleinen A4:n, joka sisälsi koko kuntoutuksen jalalle. Sisulla vaan mentiin ja ehkä vähän suositellun aikataulunkin edellä.

Jos joku arven tilanteesta haluaa tietoa, niin pikkuhiljaa sekin alkaa vaalentumaan, mutta eiköhän se ole tuossa aina muistuttamassa eletystä elämästä.

Mitäs muute viime viikolla ? No take away-lounas sai uuden merkityksen ja tällä kertaa take awaynä olikin toipilas, joka haettiin kotoa ja vietiin Mamma Rosaan syömään. Koska keli oli niin hieno ja hiihtolomat piti toimiston hiljaisena, niin aika riitti kolmen ruokalajin nauttimiseen:

• Alku: Bataattikeitto: koristeena persiljan oksa, muuten aika koruton. Suolaa oli omaan makuun nähden turhankin tujakasti, mutta muuten ihan kelvollinen. Koko ehkä turhankin iso etenkin, jos syö kolme ruokalajia.


• Pää: Marmoripihvi choron-kastikkeella: Liha oli pehmeätä ja makoisaa. Jostain syystä annoksen kasvikse oli piilotettu pihvin alle, jonne ne pääasiassa saivat jäädäkin. Eivät maistuneet minulle.


• Jälki: Tätä odotin eniten ja hommahan lässähti kuin pannukakku: tarjolla siis jälkiruuaksi Pannacotta, joka oli jotenkin kummallisesti rahkamainen ja tuhti. Yksinään ei maistunut millekään, mutta liemen kera ok. Koristeena mansikka, joka myöskin mauton. Itsetehdyt pannacotat peittoaa tuon tekeleen any time, any place.

Viikonlopun rientoihin kuului myös Amerikan matkaajien läksiäiset, jossa suoritettiin ohjelmanumerona arvonta. Kuinka ollakaan pääsin minäkin valitsemaan palkintoa itselleni! Huikeaksi palkinnoksi valikoitui Twizzlers. Viimeisen niitin valintaan löi pakkauksen teksti: "Artificially flavoured". Voi, kun kiva. Kukapa sitä mitään aitoa haluaisikaan. Onneksi tuo teksti on saatu painettua pakkauksen päälle kahdesti ja kaupan päälle vielä: "Low Fat Snack". Ravintosisältö on mahtava: Fat 1g, Cholest 0 mg, Sodium 150 mg, Sugars 29 g, Protein 2 g. Ei sisällä A-tai C-vitamiinia, kalsiumia taikka rautaa. Vähän on joo rasvaa, mutta kuitenkin pakkaukseen oli saatu mahtumaan 240 kaloria.

(Kai tähän voinut kuitenkin senkin tunnustaa, että kyllähän nuo tuli kuitenkin pois syötyä..)

Näin meitä huijataan..

Viikonlopun herkutteluista jäi mieleen erityisesti cheddar, joka ylpeänä ilmoitti tuote selosteessaan sisältävänsä peräti 42% juustoa ja 6% cheddaria. Muita lukuja en nyt muista, mutta jos jotain juuston väristäkin pitäisi päätellä, niin ei sekään ihan luonnollinen ole.

Samaan suuntaan viittaa myös tämä Silminnäkijän ohjelma. Kaikenlaista kivaa sitä tuleekin "ravintona" syötyä. Tarkkana siis siellä kaupassa! Ja mars viljelemään niitä siirtolapuutarhoja!

La Torrefazione

Sopivasti sattui tapaaminen aamusta keskustaan ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa päivä kunnon aamiaisella ja jatkaa siitä töihin. La torrefazioneen siis suunnattiin, kun siitä on niin paljon ollut pörinää viime aikoina. (Tänään kotisivut toimivat tosi paljon jumittaen, joten sekään ei mennyt nyt ihan putkeen).

Paikka oli kohtuu tyhjä mennessä, asiakkaita taisi olla kolme meidän lisäksi, silti tilaaminen otti oman aikansa. Ja toisen tovin otti aamiaisen odottelu. Lähemmäs 20 minuuttia meni pöydässä istuskellessa. Toki tässä vaiheessa oli saatu kahvi (oma oli ehkä hieman palaneen makuinen) ja tuoremehua (pettymykseksi purkista. Oli kuitenkin sentään Tropicanaa, joka on mun mielestä parasta heti tuoreista hedelmistä puristettujen mehujen jälkeen).

Ottamaani La Torren aamiainen kostui seuraavista osista:

• croissant - toivat ensin vahingossa sitruuna croissantin, mikä kyllä oli oikein maittava iltapäivällä nautittuna välipalana. Ehkä päivän paras juttu! Peruscroissant oli ihan ok. Mukavan rapsakoita.
• Marmeladi - croissantin kera ok. Perusappelsiinia, ei mitään erityistä.
• Brie - melko pieni palanen. Olisi voinut olla lämpimämpikin, myös ihan peruskauraa.
• Lihaleike - kaksi kpl, rullalle pistettynä. ok.
• Sämpylä - oikeastaan vain puolikas. Tumma ja tuore.
• Hedelmiä - liian isossa vadissa lautasen keskellä. Viinirypäleet olivat osin kurpahtaneen näköisiä, mutta maku ok. Lisäksi hunajamelonipalleroita. Onhan se vaikea tähän aikaan saada herkullisia hedelmiä, mutta ei tuo melonikaan juuri miltään maistunut.

Seuralaisen paahtajan aamiainen:

• Pekoni - näytti ainakin aikalailla houkuttelevalta
• Uppomuna - on se jännä! Hienosti tehty.
• Sisilialainen makkara - herkullisen näköinen tämäkin. Ei kuitenkaan mikään hervoton pala.
• Portobello-sieni - iso herkkis. Mieleen tulee Lontoossa nautitut aamiaiset.
• Uunitomaatit - minitomaatteja ja seuralaisen ilmeestä päätellen eivät kutkuttaneet makuhermoja, kun naama vääntyi irvistykseen. Etikkaisia kuulemma ja taisivat jäädä syömättä.
• Emmental - ei kai mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
• Toast - läjä paahdettuja puolikkaita. Näyttivät ainakin mukavan ruskettuneilta ja rapsakoilta.
• Marmeladi - ei jäänyt mieleen, mutta varmaan samaa kamaa kuin mullakin.

Kokonaisuudessaan ok, muttei mikään ihmeellinen. Paahtajan aamiainen hintaansa nähden (13,50€) heikohko esitys. Odottamisen pituudesta myös miinusta. Sekä myös naisten vessan roskiksen sijoittelusta, joka oli ihan pöntön vieressä niin, että paljas reisikin sitä kylmyyttä hipaisi. Miljöö oikein kiva ja ikkuna pöydistä on varmaan mukava katsella katuvilinää.

So last week

Viime maanantai alkoi Cantina Westin Manic Monday:lla eli all you can eat ribseillä. Tulipahan sekin koettua ja koeteltua ravintilan organisointikykyä, kun samaan pöytään tungettiin 14 ihmistä ribseineen. Ribsit tulivat isolla lankulla itse kullekin ja lisukkeena oli cole slaw-salaattia sekä ranskalaisia. Puolen metrin pituinen ribsirivi ei oikein minuun mahtunut, mutta urheimmat taistelivat sisuksiinsa miltei kolme riviä. Muutenkaan all you can eat-paikat nyt ei varsinaisesti ole minun mieleen, kun jotenkin se ahmiminen koko rahan edestä ei oikein iske. Ribsit oli kyllä ihan mehukkaita ja hyviä, mutta palvelusta ei aivan samaa voinut sanoa. Välillä tarjoilijaa sai metsästää hieman enemmänkin.

Ribsit sulateltiin drinksuilla Kämp hotellin aulabaarissa, missä saikin paljon miellyttävämpää palvelua sekä laajan mojitolistan. Oli mojitoja jäillä jäämurskan sijaan, vaniljavodkalla ja vaikka millä. Oikein ammattitaitoisesti tehtynä eikä väkivalloin limejä rusentaen. *Korjaus paikkaan: kyseessä oli Glo hotellin aulabaari*

Keskiviikkona suunnattiin suostuttelun jälkeen lounaalle mäkkäriin ja vaikka tulikin suostuteltaessa valitettua jotain kesäbiitsikunnon tuhoamisesta, niin tarjottimelle lävähti kaikesta huolimatta Big Bacon, joka oli sen verran big, että ei ihan kokonaan uponnut. Tämä nyt ei ollut kovin kummoinen gourmet-elämys, joten työpäivän jälkeen suunnattiin after work dinnerille Lehtovaaraan. Hommaan kuuluu 3 ruokalajia hintaan 30,60 € ja ravintolassa pitää olla 16-18 välillä. Alkuun tuli muistaakseni siikaa ja pääruuaksi peuraa ja härkää. Kummatkin oikein erinomaisia. Jälkiruoka omalla kohdalla jäi kahviin, kun tarjolla olleessa suklaakakussa oli pähkinöitä. En tosin jaksanut edes ruveta kyselemään muun vaihtoehdon perään, kun olo oli niin täysi. Tätä kattausta voi kyllä hyvillä mielin suositella.

Torstaina tuli ostettu lisää urheiluvarusteita. Tällä kertaa mukaan tarttui ratsastuskypärä, kun tuli ilmoittauduttua kesäkuussa olevalle ratsastuskurssillekin. Saapa nähdä alkaako tuo vanha harrastus elpyä myös tämän myötä enemmänkin.

Perjantai-ilta meni agilityn merkeissä ja tällä kertaa itse kouluttajan roolissa, mutta hyviä keskusteluita saatiin kuitenkin aikaan. Aika metka laji tämäkin eikä ihan yksinkertaista ole tuo kouluttaminenkaan, kun hommassa on niin monta liikkuvaa osaa. Lauantai jatkui samoissa merkeissä, tosin nyt siis juoksin itse koirien kanssa ja kisoissa. Näistä voi lukea lisää koirablogista, jos niikseen tulee..

Sunnuntaina kirmattiin aamutuimaan kohti Sipoota ja sählyturnausta. Alkumatka oli hieman kinkkinen ja pariin kertaan huomasin olevani menossa johonkin aivan muuhun suuntaan kuin mihin oli tarkoitus. Sama kaahotus jatkui ensimmäisessä pelissäkin, tosin pää ei ollut ainoa, mikä oli aivan jäässä. Koko halli oli jäätävän kylmä ja vasta viimeiseen erään tulikin sitten lämpö päälle vaikka hyvät alkulämmittelytkin oli suoritettu. Fiksuimmat jättivät pelikuteiden alle tekniset alusasut, mikä ehkä näytti hieman hassulta, mutta epäilemättä toimi noissa arktisissa olosuhteissa.

Akillesjänteestä sen verran, että edelleen sitä on aina silloin tällöin vihlaissut, mutta yhdessä koossa näyttää edelleen olevan. Lonkka on jumissa ja omistaja edelleen liian laiska tekemään tarpeelliset venytykset asian edistämiseksi. Sentään perjantaina tuli kuitenkin käytyä joogassakin pitkästä aikaa. Tästä tää kuntoutuminen taas sitten ehkä alkaa, kun kelit lämpenee.

Päivitystä tilanteeseen..

Taas on vähän jäänyt vähemmällä kirjoittelu, mutta koitetaan reipastua. Jänteelle kuuluu oikeastaan ihan hyvää. Mitä nyt lonkka on edelleen jumissa ja laiskana ei oikein tule sitä sitten aivan tarpeellista määrä venyteltyä. Etenkin kun viikonloput meinaavat olla niin täynnä ohjelmaa, että kotona ei jaksa enää tehdä mitään. Hyvin tuntuu erityisesti tuossa lonkassa, kun kipitetty menemään pari sählypeliä taikka agilityrataa.

Pienesti jänne otti itseensä tanssilattialla, kun kanssatanssijan kengänkanta pääsi kolhaisemaan jännettä ja nyt on sitten sitä kipugeeleillä lepytelty. Tuskin mitään sen kummempaa tuosta jää kummittelemaan, mutta taas hieman palautti maanpinnalle.

Viime viikko menikin flunssan kourissa ja lepäillessä. Josko sitä sitten olisi tämän talven taudit nyt sairastettu. Pieni laskukuume on kyllä nostanut päätään, mutta sille ei taida olla virallista tautikoodia..

Päivän mietittävin juttu tuli vastaan täällä. Tehotuotanto kummastuttaa ja ällöttääkin. Mutanttibroilereista voi muuten lukea lisää täältä. Lue ja pohdiskele. Itsestä helposti tuntuu molemmat jutut toisaalta vähän propagandaltakin, mutta eipä nuo silti kovin houkuttelevilta asioilta tunnu. Oma lupaukseni on tästä eteenpäin pyrkiä syömään enemmän kasvisruokaa.