Selviytymsitarina

Löytyy tästä linkistä. Tähän voin samaistua, vaikka kyse nyt olikin minun tapauksessa vain 2.divarin joukkueessa pelaamisesta eikä niinkään EM-kisoista. On melkoisen rasittavaa lähteä rakentamaan hommaa ja taitoja uudelleen nollasta. Turhautumista ja itku-potkuraivareita ei voi välttää. Mutta näin kun vuoden jälkeen hommaa katselee, niin aika hyvin tässä on taas selvitty. Jalka toimii ja maila viuhuu. Toivottavasti vielä pitkään.

Perjantain pöhinät

Johan se aika taas juoksee..
Juoksuun liittyen tulee mieleen, että jokunen aika sitten näin kuntosalilla kahta varsin muhkeaa leidiä, jotka siinä sitten istuivat laitteissa ja juttelivat keskenään. Se oli heidän käsityksensä kuntosalilla käymisestä. Toisella leideistä oli t-paita, missä sitten osuvasti luki: "Palkka juoksee, minä en!".

Muita hieman erilaisia kuntoilijoita on myös kuluneen vuoden aikana tullut vastaan:
- pissistytöt, jotka lähinnä peilasivat itseään siellä kuntosalilla. Jep, hiuksia piti koko ajan asetella ja itseään ihailla. (Ihan ku tässä olis nyt jotain kyynisyyttä omassa asian esittämissävyssä.. Kaikki naisethan vihaavat ulkomuotoaan..:)
- Sählykentällä vastaan tuli myös muslimityttö, joka oli pukeutunut pitkähihaiseen paitaan ja housuihin (vähän sellaiset teknisen alusasun-tyyppiset) ja sitten oli pelipaita ja sortsit niiden päällä selä huivi päässä. Hienoa, että on keksinyt tavan harrastaa, sillä olishan se tyhmää, jos se olis vaan vaatteista kiinni.
- Suurin ihmetys oli kuitenkin romaniväestön edustaja samettihameessan kantoi toolbagia olallaan ja suuntasi pukuhuoneeseen vaihtamaan releitä sopivammaksi treeneihin..

Heh. Näin tällä kertaa.

Tikusta asiaa..

Tai miten sen nyt ottaa. Tässä taas on viime aikoina tullut nähtyä joitakin vanhoja kavereita ja on se kumma juttu, että puheenaiheet menee jossain vaiheessa muutamaan asiaan:

A) Naimisiin meno/ naimisissa olo. Jotenkin se tuntuu olevan jokin päämäärä useimmilla ihmisille. Ne, jotka eivät naimisissa ole tuntuvat olevan jotenkin 2.luokan kansalaisia. Pikkasen pistää ihmettelemään kommentit: " niilläkin on lapsi ja ne on ollu yhdessä jo 10 vuotta, mutta eivät kuitenkaan sitten varmaan oo vakavissaan." Häh? Mitä se papin aamen tossa enää muuttais tai vakavoittais ? Eiköhän sitä ihmiset ole ihan sitoutuneita asuntolainan, lapsen ja yhteisen arjen merkeissä. Paras tän astisista kommenteista on ehkä ollut: " Mee säkin naimisiin, ku mekin mennään.."

B) Lapset. Ootteko aatellu? ja ku tota ikääkin alkaa tulemaan ? Niin no, sulla on noi koirat. Voin kuule kertoa, että on aateltu. Aina välillä. Mutta toistaiseksi vastaus on ei. (Mahtoikohan kysyjä ajatella itse parikymppisenä, kun ensimmäisen maailmaan pukkas?). Ja mitä ne koirat tähän asiaan liittyy ? Vai olisko ensin pitäny mennä naimisiin, hankkia se rivari, kartanovolvo ja lapset. Sittenkö olis saanut vasta ottaa koiria? Eipä nää rekut mitään lapsenkorvikkeita ole. Tai jos alkaa siltä homma näyttää, niin tulkaa herättämään mut.

Koittakaa nyt hyvät ihmiset vähän miettiä noita kommenttejanne. Ei tää maailma oo papin aamenista kiinni ja monet asiat voi järjestellä muutenkin kuin siten miten useimpien tapana on asiat hoitaa. Järjen käyttö on ihan sallittua.

Niin no kerrotaan urheilustakin jotain. No pari viikkoa meni sairastellessa ja nyt taas pikku hiljaa palaillaan takaisin normaaliin päivärytmiin. Eilen tuli spinnattua pitkästä aikaa ja ihan hyvällä fiilisellä. Uudet kengät oli jalassa, mutta mussa on varmaan joku valuvika, kun jalkapohjat puutuu aina spinnatessa. Tänään piti mennä pumppiin, mutta se nyt jäi kuitenkin väliin. Huomenna tiedossa agitreeniä, zumbaa ja säbää. Jotenkin välillä tuntuu, että päivätyö kyllä häiritsee harrastamista..