Tekemättä jääneet jutut

Minkki P.:n innoittamana muutama sananen jutuista, joita ei (taaskaan) tullut tehtyä..

Ihan ekana on sanottava, että nyt on taas se aika vuodesta, kun huomaan, että motivuksen kortilla taitaa olla aika läjä käyttämättömiä sali- ja jumppakertoja. Joo, oli hyvä ajatus siitä, että vaikka aamutuimaan kipaisi ennen töitä tai iltaisella tai lauantaisin sille kivalle tanssitunnille.. Joo, ideana ihan hyvä, mutta ei. Ja nyt selitysosio: noi koiraharrastukset vaan rytmitti vaan niin paljon viikonpäiviä ja jos raunioilla istuu iltaysiin, niin ei sitä enää sen jälkeen kipaista salille eikä oikeastaan aamullakaan pääse niin aikaisin ylös sängystä, että silloin menisi. Viikonlopuista ei tarvi puhuakaan, nehän vietettiin joko koirakisoissa tai golfkentällä.

Piti mennä lenkille useammin, kun kerran agilityssäkin päästiin alueelliseen valmennusryhmään ja olis hyvä, jos keväällä olis parempi kunto kuin ryhmän aloittaessa. No oisinko ehkä kerran käynyt. Tulihan siitä hyvä olo, mutta edelleen taas aikaa on vaikea löytää. Etenkin, jos tietää, että duunin jälkeen pitää viedä noi karvajätkät lenkille. Ai niiden kanssa juokseminen? Joo, onhan sekin yksi vaihtoehto, mutta ku noi on vähän eri tahtisia jamppoja. Sitä paitsi mullekin tuli tosi kipeät jalat sen kerran kun niiden kanssa juoksin.

HeiaHeiassa taisi olla tavoitteena myös tiivistyä viiden kilon verran. Siinä nyt ehkä viime viikon ruokamyrkytys jeesasi vähän, mutta muuten on aika hiljaista. Hyvä ruoka, parempi mieli ja yleensä myös loistava seura. Need I say more.

Bussia tuli käytettyä alkuvuonna, mutta kesän jälkeen duunimatka on taas taittunut Otaniemeen omalla autolla. Onhan se kuitenkin se kaikki kuusi kilsaa ja seutulippukin pitäis maksaa. Tosin toissa viikolla olisi voinut olla bussipäivä, kun se ilkeä parkkihallin seinä kävi lähentelemään pököttiä. Hups. Pyörälläkin menin kerran, sitten en enää jaksanut. Jotenkin se, että aamulla menee aikaa johonkin matkaan vaan turhauttaa. Pitäisi päästä vaan tekemään jo. Ruskeasuolle sentään menin useastikin pyörällä, koska Pikku-Huopalahden läpi oli vaan niin kiva aamuisin polkea auringonpaisteessa. Vähän turhautti se, että hiki ehtii tulla siinä kahden kilsan matkalla, kun ei osaa tarpeeksi rauhallisesti polkea. Otaniemeen mennessä tulee megahiki ja megamegajälkihiki, joka on ihan superärsyttävää.

En edelleenkään pysty pitämään kiinni siitä, että sopisin itseni kanssa paikat tärkeille tavaroille, koska mähän muistan kuitenkin mihin mä ne laitoin. (No en muista ja sitten seuraa härdelli). No joo, avaimet menee jo aika rutiinilla samaan paikkaan, mutta sitten onkin kulkukortit ja vähintään pipot ja hanskat hukassa. (Koska mähän muistan mihin mä ne laskin. Not).

Yhdet villasukat mulla on edelleen kesken, koska en muista miten ne piti viedä loppuun. Varsi on miltei tehty ja muutamaa kavennusta on vaille, että pääsis tekemään teräosan, mutta kun on niin vaikeata ja ohjekin hukassa. Ei kai sen nyt niin väliksi olisi miten sen loppuun tekee, kunhan tekisi. Kukaan tuskin huomaisi mitään, kun lankakin on sopivan kirjavaa. Itelle ne kuitenkin on tulossa. Tuliskohan ne sittenkin tehtyä välipäivinä. (Tuskinpa).

Läjä kirjoja on lukematta. On keskenjääneitä, mutta miten niitä nyt lukea loppuun, kun muistaa juonta ja ei kuitenkaan muista. Pitää palata tarkastamaan kuka nyt oli kukakin ja edes takaisin pitää plärätä. Ehkä ne ei vaan sitten olleet kovin kiinnostavia kirjoja. Saako ne sillä perusteella jättää rauhaan? Sitä paitsi, jos joutuu muuten työn puolesta lukemaan päivät pitkät, niin voi arvata onko enää illalla intoa jatkaa samaa hommaa. Synninpäästö tästä siis minulle. En ole huono ihminen vaikken noita koskaan saisikaan luettua.

Hierojallekaan en ole kesäloman jälkeen päässyt. Ei ole ollut aikaa. Hassusti sitä aikaa on kuitenkin koirien kiikuttamiseen osteopaatille Turkuun lauantaiaamuna klo 9:ksi tai fyssarille milloin minnekin ja mihinkin aikaan.

Näin. Tässä ehkä tärkeimmät. Laitetaan kohta perään sitten se mitä tuli tehtyä.

Se pieni ero

Kun espoolainen puhuu linnassa olemisesta, niin viittaus on silloin presidentin itsenäisyyspäivän juhliin.
Kun äänessä on vantaalainen, on kyseessä ihan toisenlaiset ja ehkä vielä astetta vartioiduimmat tilat.

Täältä tähän.

Kiila

Brunssitestissä Kiila. Muissakin blogeissa tätä oli jo arvosteltu ja osa arvosteluista oli moittinut ainakin lauantain brunssia. No varmuuden vuoksi testattiin sitten sunnuntain tarjontaa.

Paikkaanhan on kaksi sisäänkäyntiä, toinen Mannerheimintien puolella ja toinen Kalevankadulta. Tiimimme sitten odottelikin näiden eri sisäänkäyntien luona. Onneksi oma pinna ei odottelua kovin paljoa kestänyt, niin rimpautuksella löysimme toisemme ja ehdimme saada pöydän ennen ryysiksen alkamista. Salin puolelta kaikki pöydät olivat joko varattuja tai niissä oli jo ruokailijoita, mutta baarin puolelle vielä mahtui. Kello oli tässä vaiheessa 11.50 ja klo 12 jono tiskille oli jo melkoinen. Eli kannattaa tulla paikalle ennen puoltapäivää tai sitten varata pöytä. Baarin puolen pöytä ei ollut hullumpi ja totesimme sen olevan rauhallisempi kuin salin puolella, jossa ei oikeastaan akustiikkaan ole panostettu.

Pöydässä oli tarjolla melko suuri valikoima kylmiä ja lämpimiä ruokia, mutta olisin ehkä kaivannut hieman lappuja siitä, mitä nyt oikeastaan oli tarjolla. Suosikiksi tällä kertaa nousivat punasipuli-majoneesileivät, karjanpiirakat munavoilla (klassikko) sekä aina raikas mysli jogurtin ja marjojen kera. Cesarsalaatti oli vähän laimeaa eikä kovin hyvän makuista. Munia oli tarjolla jonkun mähnän kanssa, mutta skippasin ne. Muuten ei oikein jäänyt mieleen mitä muuta olikaan tarjolla.

Lämpimina ruokina oli tarjolla kanaa (en maistanut, mutta seura kertoi, että marinadi oli liian voimakasta), possu (jäi sekin välistä, eikä seurallekaan tippunut alas kokonainen pala), uuniperuna (njääh, kermaviilikastike ei näyttänyt houkuttelevalta) ja munakokkeli ja pekoni (kokkeli oli hieman vetistä ja makeaa, pekonit löllöjä lörpäkkeitä). Ei siis kovin vahva suoritus. Tosin tässä vaiheessa oltiin syöty jo niin paljon kylmiä ruokia, että ei enää mikään nälkä ollutkaan.

Sitten jälkiruokapöydän kimppuun. Tarjolla suklaakakkua, joka lupasi enemmän kuin antoi kuten myös toffee/pähkinä-mikä-lie-vaahto. Parasta antia olivat pannacotta (Miten yllättävää!!) sekä hedelmät. Pannacotta oli rakenteeltaa hyvä ja päällä oli jokin marjaliemi. Peruskamaa sinänsä, kun ei siitä mitään erikoista jäänyt mieleen. Hedelmät olivat kypsiä ja mehukkaita (melonia muutamaa lajia, ananasta, kiiviä yms.).

Juomina tarjolla kahvia, teetä, vettä ja (halvinta) appelsiinimehua.

Ruuat ihan ok, mutta eivät mitään huippuelämyksiä. Ehkä se kertoo jotain, jos omasta mielestä parasta olivat karjalanpiirakat ja pannacotta (kuinka yllättävää?). Siihen nähden kaksikymppiä on aika paljon, etenkin kuin samalla rahalla löytyy parempiakin paikkoja kaupungista. Ihan ok kokemus kuitenkin.

Hyvä ruoka, muttei kuitenkaan parempi mieli

Näin voisi kuvailla lauantaina suoritettua visiittiä Tony's Deliin. Homma lähti siitä, että ihan aluksi jouduttiin odottelemaan, että joku henkilökunnasta edes tsekkaisi pöytämme tilanteen. Siinäkin taisi tarjoilija vaihtua toiseen ennen kuin saimme tiedon, että pöytämme siivoaminen on vielä kesken, joten josko odottelisimme hetken. Virallinen meriselitys oli, että edellinen seurue ei ollut vielä poistunut, mutta minun mielestä pöytä näytti kyllä tyhjältä. 

Retkueemme siis siirtyi odottelemaan. Juomaakin haluttiin siihen väliin sitten nauttia. Harmittavasti vaan meinasi loppua henkilökunta tässäkin tilanteessa ja juomien saaminen hieman kesti. Saatiin ne kuitenkin ja ehdittiin ne nauttiakin ja ihmetellä, että 35 minuuttia on kohta kulunut siitä, mihin alunperin pöytävaraus oli allokoitu. Joku sitten reippaasti asian perään kyseli ja sitten jollekin henkilökunnastakin välähti, että niin se pöytähän on valmiina. Unohtui vaan ilmoittaa asiasta meille.

Suoritettiin sievässä epäjärjestyksessä pöytään siirtyminen ja vihdoin päästiin tilaamaan ruokaakin. Vierustoverin kanssa päädyttiin Capreseen ja oikein ihmeltiin, ettei listassa ko. annoksessa mainittu rucolaa. Ilmeisesti joku kuuli tämän keskustelumme ja annoksen saapuessa pöytään, siinä olikin suurimmaksi osaksi rucolaa, mutta listassa luvattu basilika sen sijaan puuttui. Täällä päästiin kuitenkin alkuun.

Ennen pääruokaa ehtikin sitten vierähtää tovi, jos toinenkin. Onneksi juttu luisti ja tasainen pölinä piti mielet virkeinä. Pääruuankin suhteen kävi joku pikku moka, mutta se on tähän mennessä jo unohdettu. Annoskateutta oli ilmassa ja illan parhaimmailta näytti lohisalaattiannos.

Seuraava härdelli koettiin jälkiruuan yhteydessä, kun ilmi tuli pientä epäselvyyttä annoksessa olevien pähkinöiden suhteen. Näistähän ei toki ollut mainintaa menussa. Toiselle sattui annokseen allergiaa aiheuttamattomia pähkinöitä, kun taas toisen annos oli luovasti koristeltu pähkinöillä, vaikka oli taidettu mainita ettei pähkinöitä saisi olla ollenkaan. Kolmannelta taas jäi puuttumaan jälkiruoka kokonaan, vaikka menukokonaisuuteen se kuuluikin. Tarjoilijan peliliike tässä vaiheessa oli tarjota kahdelle epäonnisimmalle välijälkiruoka. Sattui vielä itseasiassa niinkin, että tarjoilija juuri kertoi, että tuo kahvit jälkiruuan jälkeen ja seuraavaksi allekirjoittaneen nenän alle ilmestyy tilattu capuccino. Sitä ei ilmeisesti lasketa kahviksi, sillä tässä vaiheessa jälkiruokaa ei vielä oltu nähty.

Melkoista sekoilua sanoisin. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja erityisesti creme bruleeta oli jälkiruuaksi tarjolla liiankin kanssa. Onni onnettomuudessa oli se, että paikalla oli ihmisiä, joita ei usein näe, niin aika meni siinä kivasti kuulumisia vaihdettaessa. Ruoka oli siis hyvää, mutta palvelussa olisi hurjasti parantamisen varaa.

Päivän käännöskukkanen

Löytyi lounaalta: Jansson's temptation.

Muutakin turinaa tulossa ihan näillä näppäimillä, sillä kuvat on jo saatu siirrettyä kamerasta koneelle.

Roller Derby

Jännää oli. Suomen joukkue oli jenkkeihin verrattuna melkoisen leimi ja jäi taidoissa rutkasti jälkeen, mutta muutama mahtava suorituskin nähtiin suomalaisilta. Mutta muuten taklaukset tulivat myöhässä ja vastustaja pääsi helpoilla harhautuksilla ohi suomalaispuolustuksesta. Pöh. 

Mutta meininki oli ihan loistavaa ja hippasen poikkeavaa perusurheilukatsomosta. Kasseista kaivettiin esiin omia pulloja ja näppärimmät tilasivat pitsataksilta pitsatkin katsomoon. Melkoinen härdelli ja kun Suomi pääsi tekemään pisteitä, niin mikä meteli siitä syntyikään. Toki muutenkin kannustettiin koko ajan, mutta pisteiden teon aikaan tunnelma ratkesi vallattomaksi mylvimiseksi. Hauskaa oli nähdä tätä lajia ja varmaan tarttis ruveta suunnittelemaan mistä tähän löytäis ajan. Ja taidot noiden luistinten hallintaan. Mielessä on kuitenkin kokeilu vuodelta n.1990 ja silloin niillä edettiin lähinnä niin, että radan kaiteista pidettiin kiinni ja vedettiin itseä eteenpäin. Muuten homma oli lähinnä maakosketusta. Ehkä tätä pitää miettiä vielä.

Kuinka piristää muiden päivää ?

Vinkki 1: jää kiinni molemmista korkokengistä Stockan tuulikaapin kuramattoon. Siinä on hauskaa takana tulijoilla, kun ne sitten koittavat väistellä sinua, kun kiskot niitä kenkiä irti. Kukkakaupan ja kahvilan myyjääkin vähän hymyilyttää.
Tämän performanssi jälkeen voitkin kipaista itsellesi Delistä Super Girl Lassin, joka on ehkä maailman parasta. Sen verran terästyttömäinen olo tuon rimpuilun jälkeen.

Humor can be one of our best survival tools.

Aamu. Ei vielä ihan täysin herännyt olo. Tiimipalaveri aluillaan. Agenda heijastuu seinälle. Hupsista Saatana! Puolen tunnin kuluttua sinulle on merkittynä esitelmä uusista energiamääräyksistä. Raks raks. Ai sitä se pomo kyseli eilen illalla, ku laittoi viestiä slideistä. Tunnustaako, ettei mitään ole tehty vai keksiä selviytymiskeino: tärkeä puhelu? Ei. Vessaan jumiin jääminen. Ei. Sairauskohtauksen näyttely? Noup.
Ei muuta kuin rohkeasti lavalle asiaa liippaavan sähköpostista kuin sattumalta löytyneen esityksen kanssa. Tasainen tahti puheessa ja koska se pomo puhui jo liian pitkään, niin valitettavasti tähän väliin ei nyt oikein kysymyksille jäänyt aikaa.
Huokaus, helpottunut hymy ja omalle paikalle takaisin istumaan.

Golf is golf. You hit the ball, you go find it. Then you hit it again.

Pääsiäisenähän oltiin Epsanjassa ja tässä siitä sitten muutama todistekin selostuksineen:

Kirkko on edelleen työn alla kuten on ollut vuodesta 1882 lähtien.

Pientä snäkipalaa kaupunkikierroksen lomassa.

Moritz on paikallinen panimo, jonka tuotteisiin tutustuttiin ja varsin mukava paikka oli kyseisen puljun ravintolakin, jossa tosin ei tällä kertaa päästy syömään muuta kuin ohrapirtelöä.

La Crema Canela oli oikein viehättävä ravintola Placa Reialin sivulla.

Yleinen tapa näytti muutenkin olevan päivän menu, joka sisälsi alku-, pää- ja jälkiruuan lisäksi joko lasillisen viiniä tai vettä. Varsin toimivaa settiä, joskin tämä paikka on niin pieni, että sinne todennäköisesti joutuu hieman jonottamaan.

Satuttiin myös tapaspaikkaan, jossa herkut oli tyrkyllä ja niitä sitten siitä vitriinistä napsittiin. Laskutus perustui sitten jäljelle jääneiden koktailtikkujen määrään.

Illallista syötiin Senyor Parelladassa, mikä oli ihan loistava paikka. Tarjoilija oli vanhahko mies, jonka kanssa yhteistä kieltä ei ollut, mutta kaikki kuitenkin toimi aivan loistavasti.





Ihan vaan normaalit ruokajuomat otettiin ja kotiin viemisiksi taidettiin saada Pomadaohje..

 

Pelaamaankin päästiin ja ensin verryteltiin Lumine Golfin Hills kentän väylillä. Varsin hienoa maisemaa ja kenttäkin oli oikein passelissa kunnossa. Tässä Herra P keskittyy lähestymislyöntiin.

Rouva O sitten siihen ihastelemaan mihin se lyönti mahtoi mennä.

Tukikohtana toimi Saloun kylä, joka oli ainakin pääsiäisenä tupaten täynnä paikallisia. Hotellina oli Hotelli Regente Aragon, joka tosin näyttää kuvissa paremmalta kuin on. Ihan siisti paikka tuo oli kuitenkin ja respan tytöt neuvoivat meille aina parhaat ruokapaikat lähistöltä tai naapurikylistä. Kokeilimma paikallista Castillo de Javieria, joka oli varsin kelpo paikka Saloussa.

Kuvassa Villa Alexanderin taidon näyte. Hieno paikka, mutta palvelu siellä oli varsin verkkaista.

Lyösimme myös itsemme Sidreria La Murallasta, joka oli melkoisten mutkien takana ja keskellä ei mitään, että ei sinne omin avuin olisi löytänyt. Paikalla oli omaa siideriä ja siitä johtuen on tämäkin kyseinen kuva hieman tärähtänyt, koska juoma-annokset tulivat hieman vanhan baarin mitalla.. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Ilmat suosivat ja rohkeimmat olivat sortseissa pelikentällä.



Luminen Golfin Hills kentän 18.reikä.



Poistettiinko näillä nyt sitten herneitä nenästä vai käytettiinkö näitä sittenkin merenelävien syömiseen?



Viimeisenä iltana syötiin Ravintolassa El Rincon de Irunassa, joka oli kanssa niin mystisessä sijainnissa, että sinne ei tulisi eksyttyä ominpäin. Paikka kuitenkin aivan loistava ja tarjoilu pelasi erinomaisesti. Kenelläkään ei tainnut olla mitään valitettavaa etenkin, kun lopuksi tuhosimme miltei ravintolan limoncellovaraston, vaikka sitä ei kuitenkaannäkynyt laskussa. Ehdottomasti parasta antia matkalla.

Kotimatka suoritettiin vielä cava-kylän kautta ja muutamassa cavatalossa pysähdyttiin. Cavan "pääkaupungissa" Penedéksen alueella sijaitsevassa Sant Sadurní d'Anoiassa sijaitsevat kaikki merkittävimmät cavan tuottajat yhteensä yli 200 yritystä. Suurimman vaikutuksen teki Gramona, joka on vanha cava-talo, mutta tuottaa myös muita viinejä. Visiitit jäivätä tällä kertaa tässä kylässä lyhyeksi, mutta tänne tullaan palaamaan vielä.

Kööpenhamina on kaunis Helsingin kokoinen pohjoismaalainen satamakaupunki.

Näin kertoo internet. Koulun tiimireissu vei tällä kertaa sinne ja siellähän oli vastassa täysi kesä. Lämpöä reilut 20 astetta ja etelän kostea ilmasto. Oikein mukava paikka siis. Seuraavat asiat siellä sitten koettiin:

Lounas BioMiossa (Halmtorvet 19, Mon-Fri, 12:00-23:00; Fri-Sun, 12:00-01:00), jossa oli tarjolla luomuruokaa ja -juomaa. Oma valintani oli Kokkens burger, josta olisi riittänyt syötävää kahdellekin ihmiselle. Oikein hyvä kokonaisuus, jossa oli guacamolea, aiolia, perunoita, jauhelihapihvi,salaattia.. Kyytipoikana appelsiinimehua, joka oli oikein raikasta. Mehuja oli tarjolla useampaa laatua, kuten myös erilaisia luomuoluita. Oikein mukava paikka, jossa ei lounasaikaan ollut ruuhkaa, mutta kuulemma iltaisin on aika täynnä.

Pienen kokoustelun jälkeen siirryttiin kaupunkikierrokselle paikalliseen tapaan pyörän selästä käsin. Oppaana toimi Bike Mike ja lenkki oli kevyt kolmituntinen ja n.20 km Contemporary tour. Välillä kurvailtiin ympäri ja ali uusimpien rakennusten, ihailtiin Havneholmenia (jossa eräänkin sementtivalimon toimisto sijaitsee) ja muita merellisiä asuinalueita, joissa asunnoilla saattaa olla oma minimaalinen laiturinsa kanavassa. Matkan varrelle osui myös siirtolapuutarhatyylistä aluetta pikku mökkeineen sekä täyttä maaseutua. Puoliväli oli Örestadissa Number 8-rakennuksessa sijaitsevassa kahvilassa. Tauko alkoikin tässä vaiheessa olla jo tarpeen, nimittäin tahti tällä kierroksella ei ollut sieltä hitaimmasta päästä. Takaisinpäin tultiinkin sitten aika haipakkaa, kun Mikellä oli kiire jo seuraavaan kierrokseen. Paluumatkalle osui melkoisen mukavan oloista opiskelijakylää, musiikkitaloa ja Kristianiankin läpi sujahdettiin aikamoisella sprintillä. Tätä kierrosta ei voi kyllä suositella huonokuntoisille, sillä vauhtia riitti ja välillä perä jäi aika kauaksikin.

Hikisen kierroksen jälkeen otettiin pikaiset drinkit kolleegan kämpillä ja suunnattiin sitten syömään RizRaziin. Paikkana sitä voisi kuvata ehkä Pizzeria Raxin ja ruotsinlaivan buffetin yhdistelmänä. Tarjolla oli kasvisbuffet, jonka lisukkeeksi pystyi tilaamaan vartaita. Toisessa paikassa lisukkeeksi on tarjolla pihvejä. No, voi kyllä todeta sen, että vartaat olivat aivan liioittelua, nimittäin buffetin tarjonta oli sen verran hyvää, että siitä tuli jo syötyä itsensä ähkyyn. Salaatteja oli erilaisia, tsatsikiä, punajuuria ja vaikka mitä salaattipöydässä sekä lämpiminä ruokina lasagnea, falafel-pyöryköitä, nuudeleita ja perunaa. Oikein loistava paikka ruuan suhteen. Miljööltä aika karu ja pikaruokalamainen, ei niin kovin viihtyisä. Juomia oli supistetusti tarjolla, mutta niillä pärjättiin. Jälkiruokaa ei tehnyt tässä paikassa mieli. Vatsantäyttämiseen kohtuuhinnalla kuitenkin oikein passeli.

Yö nukuttiiin Hotel First Excelsiorissa, joka on lähellä rautatieasemaa ja Tivolia. Perushotelli, joka todella sokkeloinen ja useampi meistä etsi huonettaan useamman tovin. Hotellihuone oli ihan siisti, ainoastaan ilmastointia olisi näillä lämpoasteilla kaivannut. Nettisivun kuvat ovat huomattavasti kivemman näköisiä verrattuna totuuteen. Näppärimmät keksivät myös itselleen säännön, että Kakadusta ei ole askeltakaan hotellille.. Kakadun tarjonnan voi sitten jokainen ihan itse kuvitella.

Toisena päivä suunnattiin DTU:lle eli teknilliseen yliopistoon kuulemaan heidän toiminnastaan. Pieni härdelli saatiin aikaan bussissa, kun matkakorteista ei ollut leimattu tarpeeksi zoneja ja siitä sitten kuskin kanssa hieman keskusteltiin. Kaikki kuitenkin suttaantui ja tutkimustoimintaa päästiin tutustumaan. Muiden jatkaessa kierrosta lähdin itse suunnistamaan kotiin jo etuajassa. Hyvin sujui bussi-juna-metro-yhdistelmällä siirtyminen lentokentälle. Positiiviset kokemukset siis paikallisesta joukkoliikenteestä. Taksia ei Köpiksessä oikeastaan kannata käyttää, koska se on hidas sekä melkoisen kallis. Paikallisethan pyöräilevät paikasta toiseen.

Harmittavasti jäi taas kerran Tivoli näkemättä, mutta jäipähän vielä seuraavaan kertaankin jotain nähtävää.

Hiljaiseloa

Huhuu! No joo, elossa ollaan. Ainakin joten kuten. Allergiakausi on ikävästi pukannut viime viikot ja siihen kaupan päälle iski nyt silmätulehduskin. Luonnollisesti molempiin silmiin. Oikein kiva.

Jos nyt jotain kehuisikin.. Uusi kahvila tuli bongattua Pihlajatieltä (8) Meilahdesta: Gottland cafe & deli. On kuulemma biodynaaminen luomukahvila. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kahvi oli hyvää ja sämpylät maittavia. Tunnelma mukava. Kovin montaa asiakaspaikkaa ei kahvilassa ollut, mutta tarpeen vaatiessa pihalle katettiin paikkoja lisää. Alueen asukkaat olivat selvästi tämän paikan bonganneet ja aamusella paikkaan tulikin aikamoinen jono aamukahvin hakijoita. Auki kahvila on joka päivä; arkisin kahdeksasta puoli viiteen, ja viikonloppuisin kymmenestä neljään. Mikä parasta palvelu oli todella sydämellistä ja ystävällistä. Suosittelen!

Grotesk

Se kokeiltiin eilen. Pöytään tuli yllätysmenu ja sen seuraksi otettiin (puolikas) viinipaketti. Yllätysmenu alkoi lupaavasti porkkanakeitolla, jossa oli myös lohta. Kyllä se tarjoilija sen oikean nimenkin annokselle sanoi, mutta sen verran hiljaa, ettei siitä ihan selvää saanut. Keitto oli hyvää, joskin sitä oli melkoinen määrä alkuruuaksi. Seuraavaksi kalaa, joka oli aivan loistavaa. Pääruokana tuli possun poskea, joka oli oikein mureaa, mutta vaisua verrattuina näihin edellisiin ruokalajeihin. Paljous myös yllätti ja taju meinasi lähteä tämän annoksen jälkeen. Seuraavaksi pöytään kannettiin pienet juustot, jotka olivat oikein erinomaisesti valittuja ja maukkaita. Näitä ei myöskään ollut juuri otettu jääkaapista ulos tai mikrotettu lämpimäksi. Olivat siis oikein sopivia tarjottavaksi. Päätteeksi tuli vielä melkoisen kookas lautasellinen pannacottaa ja jäätelöä. Hyvin olivat osanneet tehdä pannacotan. Siitä ei voi valittaa. Olo oli tämän aterioinnin jälkeen melkoisen turpea. Viinit pääasiassa ok ja ne esiteltiin hyvin (tosin hiljaisella äänellä). Miinusta tulee hieman hälyisyydestä ja myöhemmin dj:n jumputuksesta. Bileet baarissa kuuluivat selkeästi salin puolelle, mikä ei ihan optimaalinen tilanne ollut. Ihan ok kokemus kylläkin tämä ruokailu.

Lisää brunsseilua

No siitähän on tosin jo aikaa, mutta Emman Sis.Deli kokeiltiin helmikuun puolella. Paikka on avara ja aika moni sinne siksi lykkikin lastenvaunuja. Muutenkin vaahtosammuttumia kirmaili siellä ja täällä, joten kimakoista äänistä ja vipellyksestä häiriintyville ei paikkaa voi suositella.

Juustoja ja leikkeleitä ei ollut mitään suurta valikoimaa tarjolla ja lämpimät ruuat taisivat muutenkin olla enemmän haaleanpuoleisia. Erilaiset makkarat olivat kyllä hyviä. Suuri pettymys tuli kookospuurosta, jossa kookos oli ällöttävinä hiutaleina. Kookoshiutaleita en vaan pysty kestämään, vaikka muuten kookos onkin suosikkeja.

Pisteet menee jälkiruokaosastolle. Jugurttijutut, browniesit yms. toimivat erittäin hyvin. Ihan kiva paikka, varmaan kyllä parempaankin pystyisivät. Lehtivalikoima ei ollut kummoinen, mutta ihan kivasti tällä päivä alkoi.

Viime viikon jännät jutut

Jännä 1. Hotellin yöllinen palohälytys. Pohdinnan ja useamman käytävälle kurkkauksen jälkeen totesin, että ehkä se on parempi vetää rotsia niskaan ja suunnata ulos. Unet oli sen verran kesken, että portaiden kapuaminen alas yhdeksän kerroksen verran tuntui hippasen huteralta. Ulkona olikin sitten vastassa palomiehet, jotka kertoivat kyseessä ollevan väärä hälytys. Siitä sitten takaisin nukkumaan. Hippasen hihitytti hississä, kun katseli porukkaa: itsellä saappaat olivat puoliksi auki ja yöpaidan murisevat koirat pilkottivat villatakin alta, suurimmalla osalla oli tukka sekaisin ja päällä mitä erilaisempaa asustetta. Katsaus siis Oslon kuumimpaan yöasumuotiin.

Jännä 2. Vankikuljetus lentokoneessa. Sinne se vanki hujautettiin koneen viimeiselle riville kahleineen ja kypäröineen. Kolme poliisia istui siinä sitten tätä vankia vartioimassa. Helsinki-Vantaalla oli sitten vastassa erinäistä viranhaltijaa.

Jännä 3. Mukavat bussikuskit. Nämä nyt oikeastaan kyllä tapahtuivat tällä viikolla. Ensin mukava bussikuski odotti minua pysäkillä ja otti kyytiin, kun näki minun suorittavan rajulla hurmioituneella kirillä bussiin ehtimistä. Toinen kuski oli mukava, vaikka paljastikin pummiyrityksen ja otti kuitenkin kyseisen pummityypin kyytiin maksutta.

Opittua

Tänään opittiin taas lisää:
1) Stockan herkku ei myy WWF:n kalaoppaan punaisella merkattuja kaloja. Merikrotti jäi siis tänään saamatta. Tosin tilalle saatiin suosituksesta Sampea, joka ilmeisesti oli kiertovesi­är­jestelmällä kasvatettu. Oppaasta selviää myöskin se, että Suomessa sampea kasvatetaan altaissa ns. kiertovesijärjestelmän avulla joka tekee kalankasvatuksesta mahdollisimman vähäpäästöistä. Tosin opas toteaa vielä sen, että kaiken kalankasvatuksen kestävyyden ongelma on kuitenkin luonnonkalasta tehty rehu. Viljelyssä kuluu tavallisesti enemmän kalaa rehuna kuin uutta kalaa syntyy.


2) Lasipalatsin brunssi ei ole kummoinen. Tai no plussaa tuli lämpimistä ruuista, joita tosin en itse maistanut. Poromakkaraa, pekonia ja munakasta oli tarjolla. Kylmästä pöydästä löytyi karjalanpiirakoita, pieniä croissantteja, puuroa, omena-karpalomehua, melonia, lohihässäkkää, fetasalaattia, leikkeleitä, juustoja ja munavoita. Lohihässäkkä oli maukasta, fetasalaatissa melkoisen paljon oliiveja, munavoi oli oudon suolaista ja mehu raikasta. Lisäksi oli jogurttia, myslejä, kakkua. Sekä teetä ja kahvia, joista ei kovasti jäänyt mitään mieleen.
Ilmapiiri oli sekava ja meluisa. Ovista puski tilaan kylmää ilmaa, joten suurimman osan ajasta oli aika vilpoista. Ruokia sai jonottaa ja ruma mies kiilasi jonossa. Siinä vaiheessa, kun naapuripöytään änkesi lapsiperhe, joka jätti minut sumppuun penkille pöydän taakse ja lisäksi alkoi valloittaa tilaa myös meidän pöydän puolelta, oli aika poistua paikalta. Ei ehkä tarvitse kokeilla uudestaan tätä brunssia.

Brunssia ja viikon opetus!

Viime viikolla brunsseiltiin Sunn:ssa. Brunssilla oli hintaa 15,50€ ja tarjolla salaatteja, hedelmiä, leipää, croisantteja, mysliä, jogurttia, kahvia, eri tee-laatuja, kakkua, kalaa, piirakkaa. Oliskohan siinä kaikki miltei mainittuna? Ihan täyttävä satsi. Lisäksi voi tilata vielä munakkaita ja muita makeita leivonnaisia, jos pöydästä ei tarpeeksi juttuja löydy. Ihan hyvää settiä jo perussettikin ja täysi olo tuli kyllä.
Miinuksia tulee tällä kertaa sille, että vaikka tarjoilu oli pirtsakkaa ja huomaavaista, niin prosessi ei vielä ollut aivan hanskassa. Belliiniä emme saaneet alkuun, koska persikkapuree oli vielä umpijäässä. Mimosa kuitenkin korvasi tämän varsin mainiosti. Lisäksi tarjoilija suositteli myös churroja ja kun niitä tilattiin, niin hetken päästä tulikin ilmoitus, että taikina ei ollutkaan vielä valmista ja churrojen saamisessa menisi vielä 30 min. Ei kovin hyvä veto siinä vaiheessa, kun ihmiset on muuten valmiita, mutta pienelle makealle olisi ollut tilaa.

Kolmannen miinuksen voisi antaa siitä, että vaatteiden säilyttämiselle oli kovin vähän tilaa ja jos tulit ensimmäisten joukossa, niin sen oman mustan talvitakin löytäminen oli pienen tuskan takana pois lähtiessä. Vinkkinä siis se, että laita se takki johonkin reunaa, mistä löydät sen iisisti tai ota matkaan värikäs takki.

Ja sitten se tällä viikolla opittu asia: mistä tietää oletko järjestelmällinen ja ovatko asiat hallinnassa? Yksi mittari tälle on sähköpostin liukupalkin suuruus. Jos inboxin liukupalkin liukuva osa on pienempi kuin 10 cm, niin järjestelmällisyydessä on parantamisen varaa.