Vuosi kahdenksanviis.. eiku 2013

Vuoden summaus tulee alla. Innoitus täältä toiselta bloggarilta.

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt? Jaa, no ekaksi tulee mieleen se, että vihdoinkin alkaa olla yksi artikkeli siinä vaiheessa, että se pitäisi olla julkaisukunnossa. Flyballia tehtiin koiran kanssa ja toisen kanssa rakennusetsintää. Muuten taisin puhua ensimmäistä kertaa tieteellisessä konferenssissa sekä koulutuskeskuksen tilaisuudessa. Käsitöiden parissa virkkasin elämäni ensimmäisen pipon. Suoriuduin myös ensimmäisistä kouluratsastuskisoista ikinä. Hyväksytty tulos, vaikka sitä koitin sabotoida olemalla hengittämättä.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset? No en. Osittain juu. Pyörää tuli käytettyä enemmän. Villasukat sain valmiiksi ja käyttöön. Tavaroita on edelleen vaikea laittaa tiettyyn paikkaan. Hierojalla kävin, mutta loppuvuodesta taas vähän jäi. Kirjoja on edelleen lukematta ja lisää hankittuna. Eikä Motivuksen kortti tyhjentynyt tänäkään vuonna. Minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana? Tuli. Ainakin töiden merkeissä. Vastapäätä istuu nyt yksi Kaffekarhu, joka kulkee myös nimellä Reaalioptiomies. Kreisit on jutut. Liittyneekö sitten päivän aikana nautitun kahvin määrään, yönylilevänneisiin välipaloihin vai mihin.. Hyvä kuitenkin, että siinä hupsuttelee. Ei tule tylsää. Muuten olen aika tyytyväinen siitä, että vanhat ovat pysyneet ja joidenkin kanssa välit tiivistyneetkin. Harmittavaa, että maanantain hevostelijapoppoo jakautuu jatkossa eri päiville.

4. Menetitkö ketään läheistäsi? En onneksi.

5. Missä maissa vierailit? Vuosi lähti käyntiin Australialla (Still loving it!). Huhtikuussa oli Ruotsi vuorossa ja Tukholman vaihdokkaan kämpän tarkistus. Samassa kuussa oltiin myös Espanjassa, tällä kertaa pääsiäisloma suuntautui Madridin alueelle. Ennen juhannusta nautittiin sacherit ja schnitzelit Itävallan Wienissä. Mukava kaupunki ja leppoisa meininki. Loppuvuoteen ei tainnutkaan taas mahtua kuin muutama päivä Tukholmassa. Alkuvuodesta vielä unohtui Tanskanmaan valloitus Köpiksestä käsin, duunimatka sekin.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut? Kolme julkaistua journaaliartikkelia olisi aika kova. Muuten toivon edelleen sitä bordercollieta ja muuten onnistumisia eri (harrastus)lajeissa. Saa se lottovoittokin tulla, niin sitten voisin myös hevosen hommata. Surffireissu olisi myös mukava. Ja iso sänky, missä mahtuisi nukkumaan vaikka poikittain. Ja sitten vielä golfkiekka alle 95:n lyönnin.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta? Jaa-a. Ei oikein mitään erityistä päivämäärää ole mielessä tältä vuodelta. Tai ehkä se, että uusi kiesi tuli alle heinäkuun alussa eikä tarvitse arpoa enää pääseekö perille vai ei.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana? Erilaiset esiintymiset ja heppakisat. Jännitystä on niissä aina ilmassa ja pitää saada joko yleisö tai heppa mukaan toimimaan suorituksessa. Onnistumisia näissä tuli.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi? Töissä tuli pettymyksiä, mutta minkäs teet, kun aika ei ole kypsä, niin se ei ole. Koiraharrastusrintamalla tuli suuria pettymyksiä. Se tunne, kun on harjoitellut ja panostanut asiaan ja tuloksena on jotain, mikä ei todellakaan näytä siltä. 

10. Sairastitko tai loukkaannuitko? Ei kai mitään suurempaa sattunut. Kramppeja ja nyrjähdyksiä nyt aina riittää ja tekevälle sattuu. Tarttis vissiin hoitaa ja huoltaa kehoa kuitenkin paremmin.

11. Mikä oli paras ostoksesi? iPad. Mini. Ihana. Pinkillä suojakuorella. 

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten? Onhan noita tullut eteen tämän vuoden varrella. Ehkä suurimmat turhaumat ovat tulleet ratsastustunnilla opelle, jonka ohjeita en ymmärrä ja joka mielestäni on monesti lukenut tilanteet aivan väärin. Ärsyttää kuitenkin, ettei saa ohjeita onnistuneeseen suoritukseen. Muuten on ehkä muutamia pienempiä juttuja, joissa olisi kiva, jos tyyppi tajuaisi joustaa tai sanoa kauhistelun sijaan kannustavan sanan. Tämän vuoden aikana olen opetellut olemaan zen ja antaa joidenkin asioiden mennä sisään ja ulos sen kummemmin niihin reagoimatta. Taitaa olla hyvä taito se. Ei kannata laittaa aikaa turhaan puhisemiseen. Keskittyy sitten niihin juttuihin mihin voi vaikuttaa.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Koiriin ja harrastamiseen. On valmennuksia, leirejä, leluja, huoltoa jne. Iso lohko rahaa meni myös autoon.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit? Flowsta, siitä tunteesta, kun koira liitää agiradalla kevyesti tai hevosen saa tekemään asioita keveästi. Se tunne, kun asiat tapahtuvat kuin itsestään. 

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta? Daft Punk - Get Lucky

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

i. onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, jotkut asiat ovat vaan avautuneet ja niitä täytyy työstää eteenpäin. 

ii. laihempi vai lihavampi:  Hintsusti laihempi. Aika samoissa lukemissa on menty viime vuoskymmen. iii. Rikkaampi vai köyhempi:Taloudellisesti samoissa lukemissa, mutta kokemuksilta rikkaampi.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? Pelanneeni parempi golfkierroksia ja kisanneeni parempi koirakisoja. Muuten olisin voinut viettää enemmän aikaa ystävien ja kavereiden kanssa. Tai olisin voinut venytellä enemmän. Ja matkustelu, sitä olisi voinut ehdottomasti tehdä enemmän.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? Märehtiä turhia tai jahkailla. 

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta? Nyt joulua vietettiin ihan kotona. Vanhemmat tulivat tänä vuonna tänne. Rauhallista illastusta ja muutaman uuden ruuan kokeilua. Pöydässä oli tällä kertaa ankkaa. Juhannus meni ystävien mökillä Mikkelissä järven rannalla. Oman jännityksensä asiaan toi paluumatka ja akun latausvaloa vilkuttava auto.

20. Rakastuitko kauden aikana? Samalla tasaisella linjalla mennään kuin ennenkin. iPad:ni kyllä.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi? Greyn anatomia. Koukussa ollaan. Ja Olipa kerran.

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna? Ei kannata tuhlata aikaa vihaamiseen. Koitetaan tulla toimeen kaikkien kanssa. Toki muutamat saattavat ärsyttää, mutta mitäpä sitten.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja? Riikka Pulkkinen - Totta oli jotenkin koskettava. Tuomas Vimman Raksa hauskuutti. Jostain syystä.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? Auton bluetooth-liittymä ja Spotify. Stigin Kissankarvoja on myös hyvä. Sen Daft Punkin lisäksi.

25. Mitä halusit ja sait? iPadin ja Toyotan. Yes. Pienet on ilot.

26. Mitä halusit, mutta et saanut? Se bordercollie puuttuu edelleen ja iso sänky. Matka New Yorkiin. Hyvää kannattaa odottaa.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva? Jotain on tänä vuonna käyty katsomassa, mutta eipä tule mieleen, mikä olisi ollut paras. Bond oli kyllä aika hyvä.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit? Aika paljon täytin. Ei tässä nuorruta. Mitään ihmeellistä ei tehty. Mattolaiturilla taidettiin käydä skumpalla. Olisko synttäripelit ehkä myös olleet golfin merkeissä.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman? Se, ettei jää asioita vatvomaan niin paljoa tai ei takerru asioihin. Ei se ihan aina onnistu, mutta yhä enenevässä määrin. 

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana? Kumpparit ja goretex määrittelee melko pitkälle. Muuten pillifarkut ja mekko. Viileällä kelillä siihen lisäksi kaulaliina. Rento. Välillä blingbling. Lompakko ja puhelin kulkee pussukassa.

31. Mikä piti sinut järjissäsi? Ei kai järjetöntä tarvi järjissään pitää. Lenkit ja ratsastus. Paitsi välillä se ratsastus pisti järjiltään. Lenkillä seura. Erityisesti Katri.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten? Nyt ja aina, Jude Law. Ruudun takaa turvallisesti tosin.

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten? Jopas on kysymys. Tähän pitäisi varmaan sanailla joku fiksu ja filmaattinen kommentti tapahtumasta, jos toisesta, mutta ei nyt oikein irtoa. Onhan vuoden aikana hässäkkää riittänyt kotona ja maailmalla.

34. Ketä kaipasit? Ukkia aina välillä. Hei vaan sinne pilven reunalle!

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen? Ei voi mainita yksittäistä ihmistä, mutta on ollut hienoa oppia tuntemaan monia ihmisiä paremmin.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna? Aika vähän on ollut yllätyksiä. Myrskyt eivät yllättäneet eikä talvikelikään. Palaan tähän, jos jotain tulee mieleen.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

• Tavoitteena saada julkaistua 2-3 artikkelia, syytä olisi.
• Sanoa kannustavia sanoja ja kehuja enemmän ihmisille.
• Opetella jotain uutta.
• Vähentää tavaraa kaapeissa.
• Pitää parempaa huolta itsestäni.

Pitäisi varmaan myös olla aktiivisempi tämän blogin kirjoittamisessa. Eikä kuvatkaan olisi pahitteeksi. Parhaani lupaan yrittää. Katsotaan mihin se riittää.

That which does not kill us makes us stronger.

Tällä viikolla voisi sanoa, että väsymystä on ollut ilmassa, mutta se ei ole vielä toistaiseksi tappanut.

Maanantaina touhuttiin opintojen parissa ja kirjoitettiin kovasti. Illalla koulutettiin toko ja koska ryhmän iso dogo tykkää ihmisistä niin kovasti, nähtiin hieman ihmiskeilaustakin. On syynsä siihen, miksi koiratapahtumiin ei kannata laittaa parhaita kamoja päälle. Voi nimittäin välillä joutua painimaan.

Tiistaina kirjoitettiin lisää ja illalla hikoiltiin hevosen selässä. On se jännä, että toisten opettajien tunnilla kunto riittää vain puoleksi tunniksi. Huh. Hiki tuli, kun piti kuvitella laukkaavansa mustan orin selässä. No hyvin se musta ruunakin siinä tehtävässä pärjäsi.

Keskiviikkona säntäiltiin koulutuksen järjestämisen merkeissä. Milloin huone oli päällikölle liian pieni ja milloin väärässä paikassa. Narsk sanoo mun hampaat. Asenne on myös kohdillaan, kun ihminen, joka myöntää, ettei tiedä asiasta mitään, on sitä mieltä, että homman olisi voinut vetää kahden päivän sijaan 45 minuutissa. Jep. Päivän päätteeksi nollaamaan omia hermoja pimeän talon pimeään kellariin, josta kerta toisensa jälkeen kiltit koirat löysivät kuitenkin minut. Ainoa miinus Lumian akulle, jonka kesto oli tuolloin melko lähellä nollaa. Oma koira oli myös varsin pätevä, mutta siitä enenmmän koirien blogin puolella.

Torstaina jatkettiin koulutusta. Ihmeteltiin välillä harmauden ja lumisateen iskemistä ja päädyttiin päivän päätteeksi kuitenkin auringonpaisteeseen. Pikavauhdilla vaatteiden vaihto ja agilitytreenit ja sitten taas tukka tuubilla paljettimekkoa päälle ja Aliaan juhlimaan. Alkuruokia oli runsaasti, pääruuan vihannesosa melko suolaista ja loppuun kuohkea juustokakku tyrnillä. Ok setti. Setin jälkeen bändi, josta kuulemma illan emäntä tiesi sen, että laulaja on nainen. No tällä kertaa ei ollut. Hyvin vetivät kuitenkin. 

Yöunien jälkeen reippaasti taas koiraharrustuksiin ja sieltä itsenäisyyttä vastaanottamaan Tontunmäen residenssiin. Saunalla aloitettiin ja sitten kipinkapin kättelyjä katsomaan. Aikamoista taistelua oli se unta vastaan. Unet olivat jääneet vähän vähiin ja velka alkoi päivää aikamoisesti. Alkuruuan jälkeen tulikin pienet välilepit ja sitten jaksoi taas. Ateria oli varsin maittava ja koltutkin saatiin arvosteltua. Kotiin painettiin taas siinä kahden tienoilla.

Lauantai ja sunnuntai taas yllättäen koirahommissa ja illalla ei oikeastaan muuta jaksanutkaan kuin syödä ja nukkua. Sunnuntaina hurautettiin ihan Selloon asti testaamaan Il Gabbiano. Ihan ok italialainen ravintola, mutta ei mitään erityistä jäänyt mieleen. Yleensä tuo on jätetty menemättä, kun näyttää niin tyhjältä. Otettiin riski ja mahat saatiin täyteen. Siinäpä se viikko se viikko. Univelkaan ei näköjään kuole, mutta epämiellyttävää se kyllä on. Etenkin, jos noutuu autoillessa taistelemaan hereillä pysymisen kanssa.

What does the fox say?

Se jäi ehkä mieleen tästä viikosta näin niin kuin viimeisinpänä.

Maanantaina kiivettin taas heposen selkään ja loikittiin esteitä. Ei mitään ihmeitä. Olipas. Oli tukkaihmeitä. Karvat päätyivät tällä kertaa aikaisempaa punertavimmaksi. Eipä sitä juuri kukaan ole huomannut, joten onnistumisesta voinee siis olla montaa mieltä. Niin, ja sitten oli se abstrakti läpi kiitellen konferenssin. Toukokuussa suuntana siis Sri Lanka.

Tiistaina aamupäivä tieteentekoa ja iltapäivällä puhumassa korjausrakentamisen seminaarissa. Snadisti jännitti, kun pystyi arvaamaan, että yleisönä on ehkä jäykempää porukkaa. Homma kuitenkin meni ihan hyvin ja kysymyksiäkin saatiin.

Keskiviikko hujahti ohi ennen kuin huomasikaan. Lounaalla oltiin suunnittelemassa tulevia tieteellisiä julkaisuja.

Torstaina päivän alkuun haastattelemassa tutkimukseen liittyen. Varsin hyvä tuokio ja omat ennakkoluulot karisivat. Siitä jatkettiin metodologiakurssilla, joskin päivän kysymyksiksi jäi onko nyt kyseessä tapaustutkimus vai tutkimustapaus? Illalla vielä hikoilu hepan selässä vastalaukkojen muodossa. Niitähän me kaikki oltiin jo menty. (Yeah right). No oltiin, oltiin, viimeksi syyskuussa  Yyterissä.

Perjantaina kassi-Alman häsäpäivä. Se on jännä miten toiset ihmettelee, että miten eettinen riski on se todennäköisin liiketoiminnassa. Mutta ei mennä siihen sen enempää. Työkaverin päivä taikka vuosi pelastui pienellä spänkkäyksellä, kun se raippa nyt sattui olemaan mukana. Töiden jälkeen pikainen vaatteiden vaihto ja taas mentiin heposen selkään. Tällä kertaa estekisoihin. Suorituksena puhdas rata, mutta luokan hitaimmalla ajalla. Kieltämättä aika köpöttelyltä se näyttääkin videolla. Nössöarvostelulla kaikki puhtaan radan tehneet olivat kuitenkin voittajia. Iltaa jatkettiin saunan ja ruokailun merkeissä ja aamu tuli ennen kuin huomattiinkaan ja tuhkimot hoippuivat kotiin ihan heti viiden jälkeen.

Lauantai meni väsymyksen kanssa ja koiria noukkiessa hoidosta. Siinäpä sitä lauantai-illan huumaa.

Sunnuntaina piipahdus keskustassa aamukahvilla Torressa, ostoksilla Stockalla ja pitihän sitä lounastakin saada. Tuhannennen kerran käytiin vilkaisemassa onko Coma auki sunnuntaina. Ei edelleenkään ole. Lähes yhtä perinteisesti plan b:nä KuuKuu. Lohikeitto ja kaalikääryleet toimivat. Tavoista poiketen vastustin pannacotan kutsua ja jälkiruoka jäi syömättä. Tarkoituksena oli mennä vielä Hakasalmen huvilaan katsomaan kuvia 50-luvun Helsingistä, mutta se jäi nyt toiseen kertaan. Kotona päikkärit ja siivoamista. Illasta vielä apuopeksi russeleiden agilitykursseille. Päteviä pieniä piskejä siellä kirmasi. Ihania karvakorvia.

Viikko meni taas

Ja taas on menty tukka tötteröllä

Maanantaina vedettiin läpi duunissa ulkoinen auditointi ilman sen suurempi huomioita. Ehkä. Auditointiraportti on tosin vielä saamatta. Illalla ylitettiin esteitä heposen selässä ellei ohitettu niitä. Lihakset oli jotenkin voimattomat ja meni vähän Bosty-tyylillä viimeiset esteet. Kyydistä ei kuitenkaan pudottu.

Tiistaina tutkailtiin myrskytuhoja ja ihmeteltiin Kokkolan Kajon mysteeripostia. No ei se mikään mysteeri sitten loppujen lopuksi ollutkaan, vaan selkätuki ratsastukseen. Pitihän sitä sitten kokeilla heti illalla ja voin kertoa, että hieman eri lihaksilla tuli tehtyä hommia kuin normaalisti. Päivässä ei muuten jalat vetreydy. Iso liikkeinen heppa + väsyneet lihakset = jokseenkin holtitonta menoa.

Keskiviikko tehtiin kovasti tiedettä ja illalla piileskeltiin betonikasoissa raunioilla.

Torstaina touhuttiin, skipattiin luento ja agiliideltiin koirien kanssa. 

Perjantai meni näppiksen sauhutessa ja makkaraperunoita hakiessa. Suunniteltu presiksenteko jäi vielä suorittamatta.

Lauantaina rauhoittui pilateksen merkeissä. Havaittavissa edelleen toispuoleisuutta ja hyvin kompensoin akillesjalkaa toisella. Enemmän duunia pitäisi sen suhteen tehdä edelleen, vaikka onkin parantunut lähtöpisteestä. sanoisin, että ratsastus on tasapainottanut, mutta vielä on tekemistä. Edelleen ihmetyttää se, että jänne kyllä korjataan, mutta muuten on oman onnensa nojassa. Oma aktiivisuus on ollut tässä kuntoutuksessa ykkösasemassa. Suunnitelmissa nyt koittaa saada buukattua aika asiantuntijalle, joka tsekkaisi liikeradat ja mikä nyt kinnaa mistäkin. Jalkojen venyttely tuolla pilateksessa oli aika tuskaisaa, mutta venyneet ja rentoutuneet lihakset kuittasivat kaiken sen tuskan. Oli myös jännää huomata, kuinka kropasta lähtee jousto pienilläkin katseen kääntämisillä. Hyvä keikka oli se.

Sunnuntaina pistäytyminen Lempäälään agilitykisoihin. Menokeli oli aika loistava, jos ei lasketa lentävän ravan määrää. Valkoinen auto on nyt musta. Takaisin iltamyöhällä pimeässä. Huh. Nyt nukuttaa, mutta pitää pinnistellä vielä Sillan viimeisen jakson verran.

viikko taas takana

Maanantaina suoriuduttiin töissä sisäisestä auditoinnista, pyöräiltiin töihin vielä näin keskellä marraskuuta ja illalla ylitettiin esteitä Sporttiheppa Davidin kanssa.

Tiistaina ei tainnut tapahtua mitään kovin kummallista. HR-möte tuli skipattua ja ihan hyvä niin, koska kuulemani mukaan saman infon voi lukea intrastakin.

Keskiviikkona aamusta lähtö Tukholmaan. Yllättäen mobiiliboarding pass ei toiminutkaan ja kentällä Finskin täti nillitti, että oon väärällä luukulla. No ei ollut mitään jonoja ja se tiski, jota se mulle näytti seuraavaa kertaa varten, oli kyllä nyt ihan miehittämätön. Bromma on aika liikkis kenttä pienuutensa takia ja yhdessä hujauksessa sieltä on jo sitten keskustassakin. Toisin kuin Arlandasta. Tuleva huvud kontor tuli tsekattua ja tuttuja moikattua site officella. Illalla keilattiin ja syötiin hyvin. Hotellihuoneeseen pääsi illalla Abba-hissin kyydillä. Clarion Signin sänky oli niin iso, että siinä pystyi nukkumaan helposti myös poikittain.

Torstai jatkui mötellä vanhalla pääkonttorilla ja taas tuli lisää tuttuja vastaan. Iltasella kotiin pienen myöhästelyn siivittämällä OH-ATK:lla.

Perjantaina tehtiin tiedettä ja illalla kannustettiin tuttuja ratsastuskisoissa.

Lauantaina vihdoinkin ehdin taas fiestaamaan ja salille. Illalla tavattiin kollega ja ex-kollega. Ei juoda juurikaan eikä olla pilkkuun asti --> kai me nyt kahteen pekkaa otetaan ootellessa pullo valkkaria? kotiin sentään viimeisellä ratikalla ennen pilkkua.

Sunnuntaina aurinkoa, aamupalaa ja koirien treenaamista pitkästä aikaa ulkokentällä. Perään pitsa ja pientä siivoamista. 

Sellainen viikko se.

Viikkokatsaus

Maanantai: Tokoa kouluttamassa ja siitä ratsimaan Attilan kanssa. Attilalla oli myös hieman hidas maanantai ja jamppa koisasi pitkin pituuttaan karsinassa vielä puoli tuntia ennen tunnin alkua.

Tiistai:Wörkshoppausta ja kokoustamista. Wörkshopissa ei päästy puusta pitkälle ja kokoustaminen meni välillä tennismatsiksi, mutta hyvät naurut saatiin kuitenkin.

Keskiviikko: Olisi ollut Sustainability Day:tä (snadisti ylihinnoiteltu tapahtuma), Länsimetroseminaaria (tunneliinkin olisi päässyt), koirakerhon kokousta (pitsaa tarjolla koulutuksien loppumisen kunniaksi), mutta nämä kaikki jäivät väliin. Sen sijaan tein tiedettä ja istuin illalla raunioilla piilossa keloissa ja muissa laatikoissa.

Torstai: Torstain arkkarikurssi on vaan niin omasta maailmastaan. Ihan mielenkiintoisia juttuja ja keskusteluja, mutta hyvin hämmentävää. Agilitytreenit eivät ihan menneet putkeen eikä päästy alkua pidemmälle.

Perjantai: Kaverin grillaamista varjoväitöksen merkeissä sekä ekat ikinä kouluratsastuskisat. Jännitti pirusti se ratsastelu ja melkein unohtui hengittää suorituksen aikana. Hepona tuttu Attila. Pistelaskussa oli pientä säätöä ja edelleenkin on itse tarkastamatta oliko ne mun pisteet nyt oikein vai ei. Oli 60% kuitenkin tuli. Ehkä. Mikä tarkoittaisi sitä, että ensi kerralla voisi harkita astetta vaikeampaa luokkaa.

Lauantai: Agilitykisoissa ei tullut kultaa eikä kunniaa. Ite piti narupallot ostaa. Burgerit Ugarissa jälkipeleiksi ja sitten katsomaan PMMP:tä. Keikalla oli ongelmia äänien kanssa ja viulut ja taustalaulut jäivät piiloon. Tulipahan ne nähtyä nyt kuitenkin. Huikeamman keikan veti Pertti Kurikan nimipäivät. Heiltä tässä biisi kaikille kahvinkittaajille.

Sunnuntai: Brunssia La Torrefazionessa. Jes. Nam. Palvelu tosin hidasta ja smoothiet otettiin mukaan pois lähtiessä. Seuran hylätessä vaeltelin Hulluna Helsinkiin-näyttelyyn Sofiankadulle odottelemaan kauppojen avautumista. Kaupoista ei löytynyt propellihattua eikä farkutkaan oikein istuneet. Kotiin siis tyhjin käsin. Lounaaksi vielä Mountanista herkut. Siinäpä sitä sunnuntaita.

Good morning Helsinki!

Saaristo & Eurooppa.

Fasun brunssi

Epäonnistumisen päivänä käytiin ensin Tintissä etsimässä pöytää. Ei onnistunut. Ihan täyttä ja ihmisiä jo ennen meitä odottamassa. Sitten tsekattiin Exhibitionist. Ei onnistunut. 15 minuuttia olisi pitänyt odottaa avaamiseen. Ei jaksettu. Suunnaksi Munkkivuoren Fazer. Onnistui.

Tilaa oli, sillä vain kaksi pöytää oli varattuna brunsseilijoille. Viikonloppuna tarjolla brunssi, muuten ilmeisesti myös erilaisia aamiaisia. Brunssilautanen oli aikalailla täynnä. Pari makkaraa, perunasalaattia, brietä, parmankinkkua, melonia, salaattia, kurkkua ja tomaattia. Näiden lisäksi tuli appelsiinimehu, vadelmasmoothie, kahvi tai teetä, leipää, croissant, hilloa ja kakkupala. Eli aikamoinen setti.

Makkarat oli hyviä, niiden seuraksi oli paria sinappilaatua. Toimi. Perunasalaatti jees, joskin sitä aika paljon. Brie oli hyvää. Parmankinkkua oli kolme isoa siipalettä. Ihan hyvää ja toimi melonin kanssa. Määrällisesti vähempikin olisi riittänyt. Appelsiinimehu oli hyvää. Smoothie raikas. Kahvina joko tummaa paahtoa tai sekoitusta. Kaffekupit olivat isoja ja santsikuppeja sai hakea. Leipää en maistanut, koska muita herkkuja oli niin paljon. Croissant oli rapsakka. Kakkupalalle ei jäänyt tilaa tässä vaiheessa, joten kotiin otettiin matkaan passionjuustokakku ja suklaakakku.

Varsin tuhti aloitus. Paikkana ihan siisti ja henkilökunta oli mukavaa. Harmiksi nojatuoliryhmät oli poistettu ja korvattu tavallisillä pöydillä ja tuoleilla. Ihan ok keikka siis.

Midhill

Oli testissä lauantaina. Satuttiin vähän huonoon väliin ja ruokaa sitten odoteltiinkin 40 minuuttia, kun samaan aikaan paikalla oli monta seuruetta, jotka olivat juuri tilanneet. Vähän ehkä turhan kauan burgerin odottamiseen, mutta tällä mentiin nyt. Onneksi burgeri ei pettänyt. Perussetti toimi hyvin. Lisäkkeenä ranut ja majoneesia. Majoneesiannoksesta olisi riittänyt jaettavaa keskikokoiselle perheelle. Ihan kaikkea ei kuitenkaan siitä saatu tuhottua.Helsingin vettä ei kokeiltu. Ihan ok setti, mutta ei nyt  mitään ihmeellistä jäänyt mieleen.

Mitä opin tänään..

No sen, että hiiret ja fretit käyttäytyvät kuulemma erilailla. Eläinkokeissa, jotka koskivat oppimista, huomattiin se, että kun hiirille laitettiin juusto tiettyyn paikkaan, niin sinne samaan paikkaanhan ne sitten alkoivat hakeutua.

Freteillä taas homma toimi niin  että, jos juusto löytyy yhdestä paikasta yhdellä kertaa, niin on hyvin epätodennäköistä, että se juusto olisi siellä toista kertaa. Eli kun se on yhdessä paikassa käynyt, niin seuraavalla kerralla se käy kaikki muut paikat ensin läpi ja menee sitten vasta sinne missä se juusto viime kerralla oli.

Jos tätä miettii oppimisteorian kannalta, niin voisi sanoa, että freteillä ei tapahdu oppimista vai tapahtuuko?

Huomioita..

Nykyään näköjään koulussakin ollaan liikuntatunneilla sukkahousuissa eiku juoksutrikoissa. Ei kuulkaa montaa verkkariliihottajaa näkynyt.

Gastone

Pitkästä aikaa päädyttiin sinne illastamaan ja ehkä vois sanoa, että aika on vähän ajanut ohitse. Ihan ok, mutta ei jäänyt mieleen kovasti mitään illasta.
Tarjoilija oli rempseä ja häneen teki suuren vaikutuksen viinipaketin ottaminen. Viinit ihan ok, mutta esittelyt meni hieman nopeasti eikä niistä nyt mieleen mitään jäänyt. Tosin ei viinitkään nyt mitään niin ihmeellisiä olleet, että niiden perään olisi jäänyt kyselemään.

Alkuun Katkaraputartar, sitruunamarinoitua lohta ja avokadoa. Lohta oli paljon. Todella paljon. Liikaa. Pienempi määrä olisi riittänyt ja tästä paljoudesta tuli vähän ällö olo.

Sitten Rigati-luomutuorepastaa, herkkutatteja ja salmoriglio-kastiketta. Illan paras kokonaisuus. Hyvää, maukasta ja sopiva määrä.

Päänä hiiligrillattua karitsan sisäfilettä ja chorizo-papuhöystöä. Pavut pahoja ja chorizoakin vain muutama satunnainen sattuma. Lihaa paljon. Liha ihan hyvää, mutta jotenkin vaisu kokonaisuus.

Puolukkapannacotta tuli jälkkäriksi. Täytyy vaan taas kerran ihmetellä miksi sitäkin tarjotaan yleensä niin paljon? Tämä sinänä ok, koska oli jogurttipohjainen eikä niin ällö.

Tuomio siis perusravintola, mutta ei mitään mielettömiä elämyksiä.

Ei kuvia Wienistä vaan muutama kotimaan matkailuvinkki

Porvoo: Tuo pieni kaupunki 50 km päässä Helsingistä. Kiva paikka ja jos Turku on koiraurheilun mekka koulutusmielessä Suomessa, niin Porvoosta sitten haetaan tarvittavat välineet. Peten Koiratarvikkeella on melkoisen kokoinen myymälä Kuninkaanportissa ja sieltä sitten tarttuikin juuri tiettyjä palloja matkaan. Ihan kaikkea ei sieltä kuitenkaan saatu, vaan piti käydä vielä Dog & Catissä katsastamassa noutokapulatarjonta. Sieltä sitten niitä mukaan ja muutama lelu lisää.

Koiratarvikkeiden jälkeen ihailtiin sisustustarvikkeita ja ihania pieni kauppoja vanhasta kaupungista löytyikin toinen toisensa perään. Roinaa on siis siellä tyrkyllä, mutta mukaan ei tarttunut kuin peltilaatikko koirien namijemmaksi.

Lounas nautittiin Sinnessä. Ihan kiva paikka ja palvelukin pelasi. Samoin burgeri. Ainoastaan mietityttämään jäi Taidetehtaan sijainti kaukana vanhasta keskustasta. Tai ei se nyt kaukana ole, mutta sen verran kuitenkin, ettei sinne välttämättä jalkamies eksy. Minuspiste myös parkkihallista, joka sinänsä oli toimiva, mutta tavallisuudesta poiketen siellä olisi pitänyt tajuta käydä nappaamassa automaatista pysäköintilippu. Yleensä noihin halleihin ei kuitenkaan pääse edes sisään ilman portista kulkua. Sakkoja ei kuitenkaa saatu tällä kertaa.

Toinen kotimaan kohde oli Turku. Mietittiin myös Ahvenanmaata taikka Gotlantia, mutta matkaseuran loman vähäisyyden vuoksi päädyimme Turkuun. Majoituspaikkana Radisson Blue Marina Palace. Ihan ok paikka, näytti paremmalta kuin ehkä sitten olikaan. Sohvat olivat huoneissa hieman läikikkäät ja sähköasennukset jätetty näkyviin ja ne eivät olleet ihan luottamusta herättäen asennettuja. Sijainti hyvä kuitenkin joen varressa.

Menossa oli Kansainväliset suurmarkkinat, joskin myyjäkunta oli hieman epäilyttävää osittain. Ei nyt niin kovin kansainvälinen meininki ollut. Patjoja, puuhelmikoruja, jonnin verran ruokaa yms. oli kaupan. Varauksia ei oltu tehty ravintoloihin ja ekana iltana sitten syötiinkin Sergio'sissa. Annokset olivat reilun kokoisia ja palvelu mukavaa, mutta ruoka ei ollut kovinkaan erikoista taikka mainittavaa. Mahat saatiin täyteen kuitenkin yötä varten.

Seuraavaksi illaksi saatiin pöytä Smöriin ja maistelumenu piti siellä ottaa. Menun aloitti gazpacho ja varsisellerisorbetti. Hyvä aloitus illalliselle. Tästä jatkettiin luomukaritsanmakkaralla ja kesäkaalilla. Varsin maukasta. Näitä alkuruokia ennen saatiin keittiöntervehdykset ja tässä vaiheessa maha alkoi jo täyttyä. Ensimmäinen pääruoka oli kalaa ja sitä seurasi luomupossunniska. Pakko oli jättää tässä vaiheessa jo molemmat annokset osittain kesken, kun mahaan ei vaan yksinkertaisesti mahtunut enää. Jälkiruokina sorbettia (vadelma, jokun-kukka, mustikka). Hyviä ja raikkaita. Ihan loppuun marenkia, paahdettua valkosuklaamoussea ja verbenasorbettia. Sanoisin, että tämä meni jo överiksi. Iso annos, moussea aivan liikaa. Paahdettua valkosuklaata on muutenkin ollut tämä kesänä tarjolla esimerkiksi Askissa. Eli vähän jäi pettymys siitä, että annokset olivat niin suuria. Hyviä toki, mutta ruokaa oli vaan liikaa. Viinipaketinkin olisi voinut ottaa puolikkaana. Hieman kiire sen juomisen kanssa tuli. Toki taas, viinit olivat hyvin valittuja ja maukkaita.

Golfit Turussa hoidettiin Kankaisten Golfpuistossa ja Auragolfissa. Kankaisten golf oli mukava maalaispikkukenttä. Hieman kuivaa oli,mutta ihan toimiva. Ehkä elämäni isoimmat makkaraperunat tulivat täällä kierroksen jälkeen. Auragolf on hieno kenttä vanhoine tammineen. Griinit oli jyrätty ennätysnopeiksi tulevien naisten kisojen vuoksi, joten niiden kanssa oli enemmän kuin pulassa. 

Kivat reissut kotimaassa. Kai näitä paikkoja voisi enemmänkin käydä läpi reissaamassa.

Wien

Heinäkuun alussa visiitti Wieniin konffan merkeissä. Kiva hieno kaupunki, talot mahtavia. Kokeiltiin Sacherit ja snitzelit. Raatihuoneen edessä oli elokuvafestivaalit menossa ja samaan syssyyn ruokafestivaalit. Ruokia oli laidasta laitaan kuten juomiakin. Päädyttiin kreikkalaisen ruokaa ja hyvää se setti olikin. 

Muuten kuuminta hottia Wienissä on jäätelöt, jotka ovat törkeän hyviä. Ihania makuja ja miljoona mistä valita. Ei ihme, että parhaimpiin kojuihin olikin sitten pitkät jonot. Ruoka oli halpaa ja vitosella sai ison nuudelipurkin ja puolen litran Radlerin. Kelpas mulle.

Kesän uudeksi suosikkijuomaksi tuli Radler eli olut & sitruunasooda. Raikasta ja viileää. Eikä tule pöhnää, kun prossia ei ole edes neljää. Niitä kelpasi nauttia Tonavan sivujoen laidalla ja ihmetellä kuhinaa. Kivoja "rantabaareja" löytyi pitkin kanavan vartta ja mikäs niissä olisi hengaillessa.

Hotelli Wandl oli ihan keskustassa ja varsin siisti. Yhden hengen huone oli kompakti ja suihkunurkkaus oli erotettu huoneesta lasiseinälle. Vessa oli oma eriö, missä tosin meinasi tulla ahtaan paikan kammo, jos oven laittoi kiinni sinne mennessään. Netti toimi, jos vähän haki parhainta paikkaa. Ilmastointia ei ollut, mutta ihan hyvin meni silti, vaikka lämpötila olikin päiväsaikaan aika korkeallakin.

Kiva reissu. Laitan kuviakin kohta puoliin vielä.

Tavara päivässä pois

Tämä tuli nyt otettu tavoitteeksi. Sännöt simppelit:

1. Valitse joka päivä yksi turha tavara, josta haluat eroon
2. Kierrätä, myy, anna taikka viimeisenä vaihtoehtona laita roskiin se tavara
3. Jos ostat uuden tavaran, laita saman päivän aikana kaksi tavaraa pois.

Tähän mennessä mennyt pois: rikkinäisiä sukkia, alushousuja ja tänään hiuslenkki.

Katotaan miten tää etenee ja väheneekö se kama kotona.

Trattoria Sogno, se on soromnoo!

Kyseinen paikka oli testissa tiistaina ja voidaan sanoa, ettei kunnian kukko nyt oikein laula. Terassissa on melkein ainesta, mutta musiikki soi siellä liian lujaa ja kaverille ei voi jutella sohvilla kapean pöydän toiselle puolelle. Muutenkin terassi on jotenkin viimeistelemätön ja karu.

Yhdet odotteluskumpat otettiin terassilla ja siirryttiin sisälle odottamaan uupuvaa seuralaista. No meidät vähän niin kuin unohdettiin sitten sinne pöytään. Eikä kukaan tullut ottamaan tilausta, vaikka meille juoma olisikin maistunut. 20 min siinä taisi mennä, kun seuralainen saapui ja sitten taas odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Koitettiin viittoilla, mutta ilmeisesti taas oli käyty "laput silmillä"-tarjoilijakoulu. Lopulta sitten ihan reippaasti noustiin pöydästä nappaamaan tarjoilijaa hihasta. Hän sanoi tulevansa heti. Heti on toki suhteellinen käsite. Oli hänelle toisen pöydän palveleminen pienesti kesken, mutta sitten asiat taas unohtuivat hetkeksi ja tarjoilija välillä tyhjensi pöytiäkin. Sinänsä huvittavaa tässä se, että ravintolassa oli kuitenkin aika paljon tyhjää tilaa, joten sillä raivaamisella ei olisi ollut niin kiire. Vihdoin saatiin tilaukset sisään kuitenkin.

Taas odoteltiin. Onneksi juteltavaa riitti. Alkupalat saatiin pöytään ja niistä nautittiin. Bruchetta oli hyvää ja sen kylkeen tuli hyvää salsaa ja jotain tuorejuustolevitettä.  Simpukat ja mustekalarenkaatkin olivat toimivia. Pääruokaa odoteltiin tovi ja ehdittiin tarkkailla tiskiä hetki ja muutaman kerran pettyäkin, kun annokset menivät muualle. Testissä oli toverilla pitsa ja itsellä parmankinkku-kirsikkatomaattipasta. Molemmat hyviä. Pastan parmankinkut oli kuivattu korpuksi, mikä ei kaikkia miellyttänyt. Ystävällisesti tarjoili tarjosi pastan päälle myös parmesaania myllystä. Ruokien tullessa tilasimme myös lasilliset viiniä. Niitä ei kuitenkaan meinannut kuulua ja ruoka pääsi ikävästi puoliväliin ennen kuin saimme taas kerran pöydästä nousten nykäistyä tarjoilijaa hihasta. Hän oli unohtanut kokonaan tilauksen. Siitä hyvityksenä tarjosivat kuitenkin nämä lasilliset. Ruoka oli siis aikalailla syöty ennen viinin paikalle saapumista. 

Tarkoituksena oli ottaa vielä pienet jälkiruoat, mutta kuinkas taas kävikään. Eipä ollut palvelua ei. Taas haettiin tarjoilija paikalle korvasta vääntäen. Tosin tällä kertaa otettiin vain ne laskut. 

Yhteenvetona siis ruoka oli hyvää, mutta palvelu melkolailla luokatonta. Pointsit siitä, että juomat tarjottiin mutta miinusta siitä, että palvelu ei parantunut missään vaiheessa. Sisä miljöö kiva, mutta terassia voisi vielä tuunata. 

Illan pelastaja oli Alepan kassa, joka kysyi konkkaronkalta paperit.

Keväinen Tukholma

Vappua valmistellen tehtiin keväinen retki Tukholmaan moikkaamaan Skanskan Marttaa. Kerrottakoon, että lento Brommaan on melkoisen näppärä ja lähestyttäessä lentokenttää kone kurvaa hienosti kaupungin keskustan yli.

Taksillä heilahdettiin Martan luo Vasastanin kattojen tasalle, jossa Martta jo puuhaili lasagnea reissulasseille. Martta on asunnossa vuokralla omistajan ollessa vaihdossa jenkkilässä. Kuuluupa tuo omistaja ihan kuuluisaan sukuunkin. Lasagnen nauttimisen lomassa nautittiin hieman viiniä, mikä johtikin sitten siihen, että nautittiin myös musiikista ja yön aikana sitten soivat myös suosikkien lisäksi ne noloimmat biisit, jotka silti saavat jalan vispaamaan. Ilmeisesti nämä valinnat eivät olleen naapureiden mieleen, vaan seuraavana päivän sähköpostissa olikin sitten huomautus musiikin volyymistä. 

Yöunien jälkeen heilahdettiin brunssille. Tässäkin muisti teki tepposet ja seurueemme saapui paikalle reilu tunti myöhässä. Asiasta ei onneksi tullut suurempaa hässäkkää vaan päästiin nauttimaan Berns'in pöytien antimista. Brunssi oli aasialaista ruokaa sushista, nuudelien kautta erilaisiin mereneläviin. Loistavaa maukasta ruokaa ja kaiken huipensi runsas jälkiruokapöytä, josta löytyi pannacottaa, suklaakakkua jne. Hyvä setti ja porukkaa pukkasi kattauksiin ovet pullistellen.

Päivä vietettiin hieman vaellellen ja terassilla täristen. Ja eipä aikaakaan, kun oli taas valmistauduttava iltaan. Illallista syötiin Mäster Andersissa. Ruoka oli hyvää ja suolaista. Kolmen tunnin istumisen jälkeen jalat olivatkin melko turvoksissa. Pienellä ulkoilulla päädyttiinkin sitten Lemoniin. Tai oikeammin sen jonoon, joka paikallisoppaan mukaan piti mennä ihan nopsakkaan. Varmaan olisi mennytkin ellei poliisi olisi tullut paikalle laskemaan paljonko sisällä on porukkaa (ollut aika tupaten täynnä kuulemma viime aikoina). Tätä sitten odotettiin tovi ja poliisi poisti baarista liian nauttineena olevat (no, hieman eri tasolla mennään kuin Suomessa. Kaikki olivat ihan tolkuissaan ja omilla jaloillaan). Sisälle päästiin kuitenkin lopulta ja vähän ehdittiin joraamaankin. Jossain vaiheess ailtaa hävisi narikkalappukin, mutta löytyi sitten onnellisesti vessan lattialta tovi myöhemmin. Kämpille päästiin ja koitettiin olla siivosti, mutta emäntä päätti vielä heittää eeppiset yöriimit ja niitä sitten siinä aikamme hihiteltiin. 

Sunnuntaina syötiin aamiaiset Sirapissa ja ostettiin tuliaisnuuskat. Niiden suhteen olikin vähän hämmennystä, että tuli niitä kiekkoja vai torneja nyt viisi.. Hyvä keikka ja kyllä se kevät vaan pidemmällä tuolla etelässä on..

Madrid

Pääsiäisreissu suuntautui tällä kertaa Madridiin ja lähialueille. Aloitettiin Encin Golfista, joka sijaitsi Alcala de Henaresin lähellä. Paikka oli ollut pari vuotta pystyssä ja tiloihin oli panostettu. Pääsiäisenä, kun siellä oltiin, kelit oli vielä kylmähköt ainakin paikallisten makuun verraten ja aikalailla oltiin hotellin ainoita asiakkaita. Kierrosten aikana aina jossain vaiheessa tuli vettä ja lämpöä päälle takaisin haettiin sitten joko huoneiden kylpyammeesta taikka pukuhuoneiden saunoista. Saunat olivat varsin toimivat, mitä nyt puuttui saunakiulu ja kauha, lattia oli puuta (mahdollisesti ilman viemäröintiä) ja hötäkässä oli vissiin saunan ovikin mennyt vähän väärinpän. Pikku vikoja, joita ei ehkä ihan joka Jorge tajua, jos ei ole ollut saunojen kanssa tekemisissä. Palvelu hotellissa oli loistavaa ja illan ravintolat löytyivät Alcala de Henaresista varsin mukavasti.

Kenttä varsin kiva, joskin kuiva keli ei ihan kaikkia esteitä tuonut peliin. Oman osansa tekivät reunojen puskat ja tiheät kasvillisuudet imien sinne lipsahtavat pallot. Encin ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kenttä missä pelattiin vaan kausi polkaistiin käyntiin Golf de Valdeluzissa. Hauska kenttä, jonka 1.tee tosin oli aika jäätävä, ainakin näin kauden alussa. Edessä oli nimittäin aikamoista rotkoa ylitettäväksi. Muutenkin rotkoa ylitettiin ainakin neljä kertaa kierroksen aikana. Ruokailu golf clubilla oli varsin suosittua ja ainakin sunnuntaina kaikki pöydät olivat täynnä ja suurin osa heistä oli ei-golfaajia. Mutta eipä voi ruuasta valittaa, vaain kaikki clubin keittiöstä saadut annokset olivat herkullisia eikä digestiivejä mitattu niin millin tarkasti.

Puolessa välissä reissua siirryttiin itse Madridiin. Hotelli oli ihan pääkadun Gran vian nurkilla, mistä oli näppärä liikkua milloin mihinkin. Golfit täällä pelattiin Golf Olivar de la Hinojosassa sekä Centro nacional de golfissa. Hienoja kenttiä nämäkin. Centro nacionalissa oli vakuuttava range rakennuksineen. Madridin alueella ei kenttiä ole kovin montaa, mutta laadultaan nämä olivat kyllä ihan hyviä. Kaikissa oli komeat klubirakennukset ja ravintoloissa hyvät tarjoilut.

Muuten Madridista jäi mieleen Outlet Rozas Villas, josta matkaan lähti Tommyn pikeepaita ja Michael Korsin laukku. Madrid oli mukavampi kuin Barcelona ja tuntui turvallisemmalta. Ainoa mikä kannattaa muistaa on se, että pääsiäisen aikaan kaupungissa on illalla liikkeellä jos jonkin näköistä piruntorjuntakulkuetta ja ihmisiä tuhansittain kaduilla. Tästä johtuen meiltä jäi pääsemättä yhteen ravintolaan, koska kadut olivat vaan niin tukossa eikä tätä tietenkään tajuttu etukäteen. Muuten reissusta jäi mieleen huonetoverin ruokamyrkytys, jonka kruunasi vielä vessan vetomekanismin hajoaminen. Onneksi hotellista järjestyi uusi huone kuitenkin reippaaseen tahtiin. Kaiken kaikkiaan kiva reissu ja lähtisin kyllä Madridiin uudelleenkin.

Paksu

Brunssitestissä pari viikkoa sitten oli Paksu, joka sijaitsee Yliopistonkadulla. Varauksen tekeminen on suositeltavaa, sillä pöydät olivat kutakuinkin täynnä. 

Erityisesti pari juttua jäi mieleen:

1) Paikassa oli paljon lapsiperheitä. Lapsille oli oma isohko leikkipaikkansa, jossa oli leluja ja seinälläkin iso paperi mihin piirreellä. Hyvin nuo näyttivät viihtyvän. Välillä piltit tulivat naapuripöytään esittelemään paloautoja ja traktoreita.

2) Jossain muuallakin on mainittu sisustuksen telkkarit, joista voi seurailla keittiön puuhia. Tämä sitten ehkä myös hieman hypnotisoi seurueen niitä jäseniä, joiden näkökentässä nuo töllöttimet olivat. Aika mielenkiintoinen sisustusratkaisu, mutta ei mitenkään kovin innostava.

Paikka sinänsä ihan kiva, joskin ruokatiskille oli hieman haastava välillä pujotella. Ruuat ok, mutta mieleen ei jäänyt oikeastaan mitään järisyttävää. Mysli ja jogurtti taisi olla mieleenpainuvin. Muuten tarjolla kolmea erilaista salaattia, sienipiirakkaa, minicroisantteja, juustoja, jotain lämmintäkin. Erilaisia syötäviä siis löytyi kyllä, mutta mieleen ei oikeastaan jäänyt mikään. Jälkkäriosastolla oli hedelmiä, kakkua ja macaronseja. Itse pidättäydyin hedelmissä ja maistoin macaronseja, mutta totesin ne aivan liian makeiksi. Ihan ok paikka, mutta 17,5€:lla saa kyllä parempaakin brunssia.

Ystävänpäivää!

Kalastajatorpan brunssi

Sinne mentiin tänään. Koska ei tarkistettu aikoja, oltiin ovenripaa kiskomassa puolituntia liian aikaisin. Pieni kävely rantaan ja takaisin sitten odotellessa. Syömään sitten siitä kuitenkin päästiin, vaikka hovimestari vähän omalaatuisesti toivotti tervetulleeksi sanomalla, että "kyllä kannattaisi se varaus tehdä etukäteen". 

Joo, no ei oltu tehty varausta, mutta mikäs ongelma siinä on, jos pöytiä kerran oli vapaana. En nyt ihan ymmärtänyt ja vähän tuli olo, että suuret pahoittelut nyt vaan, että maksavina asiakkaina tultiin sunnuntaita häiritsemään.

No siitä eteenpäin sitten homma sujuikin paremmin. Kahvia sai kannussa pöytään, appelsiini- ja omenamehua löytyi sekä smoothieta. Alkuruokapöytä oli runsas kaloineen, salaatteineen, kanoineen ja makkaroineen. Osa seurueesta ei tosin ensin osunut lämpimiin perunoihin ja makkaraan. Ruokien tunnistusta olisi helpottanut se, että ruuat olisivat olleet siinä järjestyksessä kuin ne listalla olivat. Muutenkin menu oli varsin mielenkiintoisesti kirjoitettu niin, että sujuvasti oli sekaisin englantia (otsikot) ja suomea (itse ruuat). Tiedä sitten mitä sillä oli haettu.

No ähkyhän se tuli jo alkuruuista. Pääruokina lammasta taikka nieriää. Höysteenä juureksia, ratatouillea, pekonia ja ruohosipulimunakas. Maukasta ja toimivaa. Molempia maistoin, vaikka kala vähän tuottaakin vaikeuksia koettujen ruokamyrkytysten jälkeen. Snapsi olisi tehnyt tässä vaiheessa hyvää, mutta se kuitenkin skipattiin.

Jälkiruokapöydästä löytyi suklaabrownieita, sitruuna posset ja mustikkaa,
hedelmäsalaattia ja juustovalikoima. Omaan napaan ei enää mahtunut kuin hedelmät. Oikein hyviä, tuoreita ja kypsiä meloneja, ananasta, viinirypäleitä ja mustikoita. Mustikoista pieni miinus, koska olivat pensasversioita. Lusikallisen maistoin possetia, joka olikin aika makeaa tavaraa ja kovasti olisi epäilyttänyt saisiko sitä kulhollisen syötyä. Nyt en siis sitä edes lähtenyt yrittämään. 

Ihan kiva kokonaisuus. Hintava ja jos, vaikka Klaus K.:n brunssiin vertaa, niin ei ole mitään jujua. Hyvä laatuista tavaraa toki ja maisemat ovat ihan kelvolliset etenkin, jos aurinko sattuu paistamaan. Ei nyt mitään erityistä kuitenkaan jäänyt mieleen.

Tällä viikolla opittua

Se, että Business model canvas on kuuminta hottia. Ei enää 100 sivuisia liiketoiminta suunnitelmia vaan lätkäistään ne tärkeimmät asia A4:lle. Jos et tiedä mitä se tarkoittaa, niin täältä vinkkiä.

Toinen juttu on se, että jo muinaiset roomalaiset olivat kiinteistökehittäjiä. Ovelat pirulaiset polttivat muiden mökkejä yön pimeinä tunteina ja sitten vaan ostamaan halvalla rauniot ja kehittämään uusi tönö paikalle hyvään hintaan. Katsing.

Lisäksi söin tänään taas maksaa. Vahingossa. Luulin lihakastikkeeksi, olikin maksakastiketta. Menihän tuo kuitenkin alas. Etenkin, kun vaihtoehtona oli raparperilohi. Eipä oo ennen tullut vastaan sellaista. Eikä tuo lohi edelleenkään kuulu lounasruokavalioon.

Spinnuu ja relettä

Jep, Ausseissa tuli käytyä ja siitä juttua sekö kuvia kohta. Sitä odotellessa Lulu Lemon-releiden hehkutusta. Lulu on alunperin joogavaatemerkki, mutta ovat laajentaneet muihinkin lajeihin. Kuinka ollakaan vanhat lulufanit kiidättivät Melbournessa outlettiin ja menoahan se sitten oli. Mukaan tarttuivat spinnuhousut (napakat, jopa siinä määrin, että hetki menee ennen kuin niitä kehtaa ilman päälihousuja pitää, kun puristavat reittä niin kivasti), pyöräilypaita (lähinnä kuitenkin agilityyn, kun siellä on ne takut selässä), juoksuhame (jolla myös alkuun juostaan lähinnä pimeän suojassa, jottei viaton yleisö saa pahoinvointikohtauksia) sekä treenitoppi (jota ihme kyllä kehtaa nytkin jo pidellä ihan ihmisten aikoihinkin).

Mikä vielä parasta, Lulu lemonin nettikaupasta näköjään saa nyt Suomeen toimituksen. Suosittelen.

Jep. Spinnussa siis testattiin pyörilyhousut ja toppi. Hyvin toimivat eikä pylly tullut kipeäksi. Ainoastaan ihmetytti se, että kuka on tässä vuosien saatossa onnistunut lataamaan mun treenikortille 52 salikertaa? Onko tää joku vihje? ja miksi ihmeessä niitten pitää mennä puolessa vuodessa vanhaksi? Ei kai niitä kukaan saa käytettyä (ainakaan tällä tahdilla)? Siinä jää pieni ihminen koukkuun ja joutuu aina lataamaan puolen vuoden välein kymmenen lisäkertaa, jotta vanhatkin pysyy voimassa ja oravanpyörä on valmis.

Niksi ja sen kaverit

Muutama löytyy täältä.