keskiviikko 29. lokakuuta 2014

The greatest wealth is health.

Sen huomaa, kun esim. aamulla herää siihen, että toisella korvalla ei kuule mitään ja toisella kuulo on ehkä 60% normaalista. Ihan ku olis näkymättömät Peltorit, joku sujauttanut yöllä salaa päähän. Kuulojuttuihin liittyen myös tasapainossa oli pieniä häiriötä, kun korva ei toiminut normaalisti. 
Heti aamusta sitten käyttöön allergialääkkeet (Kestine+Duact), sarvikuono, nenäsuihke, puhaltelu, niistely ja juominen, jotta nesteet liikkuis.Pika-apua ei tullut, mutta noin neljä tuntia myöhemmin huomasin, että: " Hei, määhän kuulen taas!".

Viime viikolla oltiin Varsovassa. Siitä lisää kohta.

Sekin ihme muuten nähtiin viime viikolla, että sohva vietiin vihdoin kierrätyskeskukseen. Huh. Pieni hinkkaaminen siinä oli, mutta kannatti, kun ottivat sen sinne kiertoon. Samalla meni muovipussillinen ruokailuvälineitä. Tavaran kiertoon laittaminen on hyvä homma, mutta parempi olisi, jos sitä ei edes tulisi hommattua. Hesarissa oli hyvä kolumni siitä.

torstai 16. lokakuuta 2014

Into each life some rain must fall.

Tosin tällä kertaa sadetta ei tullut eli ei lisää sairauksia todettu viime viikon testien perusteella. Phuuh!

Sen kunniaksi hyvä blogikirjoituspoiminta muualta.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

My doctor told me to avoid unnecessary stress, so I stopped going to doctors.

Niinpä niin. Lääkärillä oltiin taas tällä viikolla. Tyyppihän kyseli jo viimeksi, että stressaako mua joku asia. Ei stressaa, ihan normielämää tässä vedetään kolmen koiran (joista yksi on nelikuinen pentu), kahden duunin, parin harrastuksen ja parin sairauden (joista toisesta ei nyt tiedetä oikein mikä se on ja mistä johtuu) kanssa. Eli ehkä vähän kuitenkin. Mutta minkäs teet, kun kaiken muun oot valinnut ihan itse, paitsi nuo sairaudet. Näillä mennään.

Stressiä ei helpottanut se, että vastaanotolla tunsi itsensä tyhmäksi. Ihan olin yritttänyt noudattaa lääkärin antamia ohjeita, mutta pieleenhän se oli mennyt. Ilmeisesti ei tullut yritettyä tarpeeksi. Tosin ripityksen sijaan olisin ehkä toivonut, että lääkäri olisi käynyt asian vielä vaikka uudelleen läpi rauhallisesti selittäen kuin hokemalla "Sehän on vaarallista! ja "Mikäs ajatus sulla siinä nyt oikein sitten oli?" Ihan kuin olisi teiniaikoihin palannut. No vian määritystä jatketaan ja katotaan, josko asiat selviävät. Kovasti toivoisin, että sairauslista ei täydentyisi enää tästä. 

No tästä kuitenkin päästää tähän käyntiin liittyneisiin hieman kummallisiin labrakäynteihin. Ekalla kerralla näytettä otti mieslabranhoitaja, mutta hänestä kovasti tuli se fiilis, että saattoi olla sukupuolenkorjausprosessi menossa. Jokseenkin oli naismaisia elkeitä ja ääni nousi jännästi kimeästi lauseen loppua kohden. Hämmentävä. Vaikka siis mikäs siinä, mutta outo fiilis jäi siitä. Jäi myös mieleen askarruttamaan se, että miksi on niin tärkeä voida määritellä ihminen. Taitaa olla omia heikkouksia tässä pohdittavana.

Toisella kertaa labrassa oli oikein herttainen pyöreähkö täti-ihminen. Kerran kävi kurkkaamassa jo näytteenottohuoneen ovellakin, mutta sitten katosi johonkin. Pariin kertaan kävin huhuilemassakin hänen peräänsä, kun labraan nyt ei muuten ollut jonoa. Lopulta täti löytyi ja hän oli odottanut jotain toista asiakasta, mutta suostui nyt minut ottamaan sisään, kun sitä toista ei näkynyt. (Taas olisi tässä tehostuksen paikka eli jos jotain asiakasta ei näy, ota heti vaan jonosta se seuraava, niin homma rullaa vähän jouhevammin eikä tuli tyhjäkäyntiä). No täti siinä huseerasi ja laittoi kiristyssiteenkin. Jossain vaiheessa päästi sitten sen siteen soljen irti ja sehän kimosi auki komeasti melkein silmääni. Täti taisi siinä olla enemmän kauhuissaan läheltä piti-tilanteesta. Kaikki kuitenkin hyvin ja sain pitää silmäni ja näköni.

Muuten tällä viikolla tuli sorruttua hulluttelemaan pöljillä päivillä ja mukaan tarttui kahdet parit kenkiä, kuivashampoo, koirille purutikkuja, ruokakuppi ja koirien shampoo. Ei paha. Vastapainoksi hankinnoille UFF:n laatikkoon lähtee 2xhuppari & 2xhame. Sohvaa ei vielä saatu eteenpäin, mutta ehkä parin viikon sisään.