Follow your own star!

Tällä viikolla oma tähti on vienyt tallille useamman kerran. Maanantaina sekoiltiin maneesissa ja koitettiin olla poissa muiden tieltä. Ei helppoa, kun ratsukkoa menee suuntaan, jos toiseen. Laukalla taikka ravilla. Joku vielä lävistäjääkin pitkin. Huh. Tiistaina heppaope ei vissiin ollut ihan vakuuttunut mun taitojen ja hevosen matchaamisesta, mutta niin vaan sekin keikka hoidettiin kotiin, jopa kehujen kera. Keskiviikkona keräiltiin ohjaa, jos toista käteen. Ihan ulalla oltiin ja vekkuli heppa ottikin ilon irti. Ruotuun palautus sitten veijarille tapahtui torstaina vähän vähemmillä ohjilla. Perjantaina olikin sitten hanuri hellänä ja kädet kipeänä eli tyydyttiin kävelyyn keskuspuiston maastoreiteillä. Eipä oo muuten ollenkaan huono homma sekään, että kotoota voi kävellä tallille ja tallilta töihin. Keskusta ei kuitenkaan niin

Ihan ku tässä olis vähän heppakärpänen puraissut. Kivahan se on toki. Ja jos vaihteeksi jonkun sanasen sanoo akillesjänteeseen liittyen, niin pientä toispuoleisuutta sitä on edelleen jaloissa, mutta ratsastus on kovasti kehittänyt tasapainoa ja palauttanut oikeaa asentoa lantioon, joka tukijalkineen käytöstä meni aikanaan vinksalleen. Konstit on siis monet.

Tällä viikolla täytyy kiittää ihmisten luottamusta, kun ovat oman heposensa minun haltuun uskoneet. Eivät oikeastaan ole minua hevosten kanssa toimimassa nähneet, mutta silti tuon lempeän jätin antoivat minulle liikuteltavaksi. Tykkään. Muuten viikon hyviä asioita ovat olleet aurinko, laskiaspulla ja borssikeitto. Kestosuosikit. Kiitokset myös työkaverille, joka kiltisti palauttaa minut tarvittaessa kotiovelle.

Ai niin, pitäiskö jonkun jutun liittyä tuohon otsikkoonkin.. Oma tähti on siis tällä viikolla viitannut hevosteluun ja mikäs sen parempaa. Sehän on laji, joka ei ikää katso. Ehkä tavoitteena sen suhteen voisi olla pääsy "The Century Clubiin", jossa ratsukon yhteenlaskettu ikä on 100 vuotta. Sinne on onneksi matkaa. Heposet, kun aika harvoin elävät 30-vuotiaiksi eli omaa ikääntymistä tässä sitten odotellaan. Clubiin pääsyn edellytyksenä on suorittaa mikä tahansa kouluratsastusohjelma, joten aikaa on treenata rata taikka kaksi.

I love dressing for the winter - especially in baggy chunky cardigans.

Jep, paksut neuleet ja toisena suosikkina ja uskomattomana löytönä: thermoleggarit. Niin ku sukkahousut, missä on fleecevuori. Aivan ihanan mahtavat. Lämpimät. Menee kalsareista taikka sukkiksista. Kyllä tarkenee. Kiitos niiden keksijöille!

While we are postponing, life speeds by

Jep, mutta ei auta itku markkinoilla. Taudille, kun ei nyt voi mitään muuta kuin odottaa ja lepäillä.

Onni onnettomuudessa tänään, että sain toisen ratsastustunnin siirrettyä ja toisen myytyä. Kaupan päälle meni vielä agitreenitkin kaupaksi. Huomennakaan ei siis kirmailla. 

Sairaspäivistä huolimatta päivän kiitokset menee auringolle, joka on esiintynyt nyt joka päivä. Toiset kiitokset lähialueen palveluille, kuten kahvilalle, johon sairaspäivänä kuitenkin olen jaksanut käpytellä hakemaan päiväkaffen ja -pullan. Tulee edes pieni pätkä saatua sitä aurinkoa ja raitista ilmaa.

Isot kiitokset myös tietotekniikan suomille mahdollisuuksille pitää päivän aikana yhteyttä ystäviin. On se chat aika mainio väline!

So Monday, we meet again..

Tällä kertaa maanantain matkassa näyttäisi olevan flunssan poikanen, mutta koitetaanpa taltuttaa se teellä, juomisella, tuorepuristetulla appelsiinimehulla ja levolla. Kuumemittarissa ei toistaiseksi ole havaittu kuumetta, mutta olo on väsynyt. 

Siitä huolimatta tässä maanantaissa kiitetään Kahvila Delivoa ja lounaaksi ollutta borssikeittoa. Kerrankin kävi tuuri, että yhtä suosikkiruokaani on todellakin tarjolla, kun sitä tarvitaan. Lounaan päälle toki kahvi vielä. Om nom.

Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että tauti pysähtyy tähän ja viikko pääsee jatkumaan normaaleissa merkeissä.

Sitä ja tätä

Viime viikolla syötiin Emossa ja vielä muutama kuva sieltä.

Borssikeitto. Nam.

Mandariinia ja valkosuklaata. NamNam.

Muuten viikko meni aika hujauksessa ja konffapaperia vääntäessä. Olo oli aika naatti, kun perjantaihin tultiin. Sauna oli jees ja sen jälkeen hyvää ruokaa vielä kortteliravintola La Cantinessa. Cantinen ruuat ovat edelleen aivan mielettömiä. Eikä voi valittaa, kun kotimatkalle pakattiin mukaan patonki.

Tänään saatiin avattua myös laskiaispullakausi. Luntakin on maassa.

Harmaa arki

Harmaa arki alkoi bussista myöhästymisellä, joka korvautui sillä, että seuraavan bussin leimauslaite oli rikki. Siitä seurasi ilmainen matka.
Tänään halutaan kiittää myös vaikeita ihmisiä, jotka opettavat argumentoimaan oman kantani, pitämään melua itsestäni sekä valitsemaan taisteluni.

I constantly make lists and itineraries and then can't stick to any of them.

Kovasti oli lehdet täynnä ohjeita siitä miten nyt vuoden vaihtuessa voi aloittaa eri elämänsaroilla paremman elämän. Oli parisuhdevinkkejä ja erityisesti säästövinkkejä. "Jos kulutat kahvilaan x määrän euroja viikossa on se y määrä kuukaudessa ja z määrä vuodessa. Ajattele kuinka paljon jää säästöön, jos jätät kahvin juomatta." No mitä mä sitten niillä säästöillä teen, kun kärttyilen, kun en ole saanut hyvää kahvia. Tai erityisesti, kun ei ole nyt mitään erityistä säästökohdetta.

Pitää toki olla pikku puskuri pahan päivän varalle, mutta kaikesta ei tarvitse tinkiä. Varsinkaan, jos on kyse kuitenkin melko pienistä nautinnoista.

No mutta kuitenkin itse aiheeseen eli ohjeisiin ja listauksiin. Moni kokoaa (tai ainakin nyt hätäpäissään ja alkuinnostuksissaan hihkuu lähtevänsä kokoamaan) yhteen purkkiin joka päivä asian, josta on kiitollinen tai joka teki sinä päivänä hyvälle tuulelle. Tätä koitan minäkin, mutta purkit taidan skipata ja pistää niitä tänne sähköiseen purkkiin.

Toinen, mikä jäi kummittelemaan mieleen, oli lista asioista, joita haluaa tehdä. Ajattelin tämän laajentaa niin, että listalle tulee asioita, joita haluan tehdä sekä myös niitä, joita haluan oppia tekemään. Nämä niin kuin muistutukseksi itselle ja niihin voi sitten palata pitkin vuotta ja ehkä lopussa katsoa miten kävi. 

Tästä lähtee nyt nämä listaukset:

Tällä viikolla kiitän:

• Koiria aamulenkeistä, en mä muuten olisi mitenkään päässyt hereille ja töihin tällä viikolla.
• Keittotaitoisia ystäviä, koska tuloksena on erittäin hyvää ruokaa ja seuraa.
• Brasseja hyvistä drinkeistä.
• Kärsivällisiä ja kannustavia ratsastuksenopettajia. He jaksavat katsoa sitä räpellystä viikosta toiseen ja vieläkin kannustaa.
• Niitä yllättäviä pieniä tilanteita, joissa joku on muistanut minut. Tällä viikolla sellainen tilanne johti siihen, että päästää rekun kanssa huippukouluttajan viikonloppuun mukaan.

Asiat, joita haluan:

• New York: edelleen käymättä ja nyt yhdet mussut on siellä lomailemassa
• Ratsastuksessa haluan oppia pitämään tuntuman. Miten se voikaan olla niin vaikeaa ja miksi mä aina heitän sen vaan pois. Tähän pitää keskittyä. Jos joku on nyt huuli pyöreänä mikä se tuntuma on, niin sillä tarkoitetaan sitä, että ratsastaja voi saavuttaa hyvän kuolaintuntuman, kun hän hallitsee istuntaansa niin, että vakaa perusasento säilyy tasaisesti kaikissa askellajeissa ja istunnan vakaus mahdollistaa käden mukautumisen hevosen pään liikkeisiin.Omassa tapauksessa enemmän sitä, että ne ohjat pysyy tasaisesti kädessä.

The bad news is time flies. The good news is you’re the pilot.

Vuosi vaihtui brassien drinkkien ja saksalaisen kokin herkkujen siivin. Talossa porukkaa ja menoa. Sotkutkin siivottiin suurimmaksi osaksi yöllä eikä uuteen vuoteen ja aamuun tarvinnut herätä krapulassa. Päälle pikku pyöräilyt raikkaassa ilmassa ja päikkärit hampparilounaan jälkeen sohvalla. Täähän lupaa hyvää!

Mennään uuteen vuoteen motoilla:

• "Do epic shit"
• “Wag more.  Bark less.”