Etelän loman (kuva-)antia

 

Tänä vuonna suuntana oli siis Pärnu ja Tallinna. Aamulautalla taas yli. Tällä kertaa alla Superstar, joka oli ehkä hippasen parempi paatti kuin Star. Aikaa tapettiin taas aamupalan parissa, mutta eipä sitä nyt niin kovasti voi kehua. Kuvun sillä sai kivasti täytettyä, mutta kovin aneeminen oli kuitenkin tarjonta. Vain yksi kahvikone taisi olla käytössä ja omaan pöytään saikin sitten kipittää melkoista haipakkaa, kun sormet paloivat kupista kiinnipitäessä.

Köröttely Pärnuun ja majoittautuminen Villa Andropoffiin:

"Loma- ja kokouskeskus Villa Andropoff Pärnun historiallisen kylpyläkaupungin kupeessa Eestissä on koko perheen monien mahdollisuuksien lomakohde. Alue oli 1970-luvulta alkaen silloisen Neuvostoliiton korkeimman johdon ja valtiovieraiden käytössä aina Viron itsenäistymiseen saakka. Neuvostoajalta peräisin oleva komea päärakennus on täysin kunnostettu ja se avattiin juhannuksena 1998 loma- ja kokouskeskukseksi."

Kuvat nettisivuilla on aika kivan näköisiä, mutta paikan päällä iskee päälle todellisuus. No ei nyt varsinaisesti ankea paikka, mutta vähän homman hohtoa vie se, että olut tarjoiltiin muovituopeista ja ruoka oli melko kotikutoista. Terassin kalusteet olivat hieman kulahtaneet ja tarjoilijat puettu varsin tiukkoihin ja pieniin mekkoihin. Ranta oli toki aivan vieressä ja hiekka varsin hienoa. Muut lomailijat näyttivät pääosin olevan suomalaisia lapsiperheitä. Rivitalomajoitus oli ihan ok. Huoneisto siisti ja varustettu saunalla.

Päivän pelit suoritettiin White Beach Golfissa, joka on varsin leppoisa kenttä. Klubirakennusta kentällä ei varsinaisesti ole, mutta caddie masterin toimisto ja kahvila ovat pienessä mökkirakennuksessa. Pukuhuoneena toimii parakki ja bajamajat hoitavat puuterointitilojen hommaa metsän reunassa. Mieleen jäi väylien rajautuminen kaislikkoihin ja puita sai etsiä takaysille saakka. Vettä löytyi jokien ja järvien muodossa. Ihan leppoisa paikka. Pelaajat näyttivät olevan pääosin suomalaisia. Golfpiste.comin alennuskortilla kierrokselle tuli hintaa 17€/hlö, joka ei kauhean paha hinta ole.

Illalla suunnattiin Pärnuun ruokailemaan. Kaupunkikävelyllä päädyttiin Supelsaksadiin, joka on ilmeisesti vanha taiteilija koti, joka on varsin viihtyisä ja palvelu oli oikein toimivaa ja herttaista. Paikan bravuuri on ilmeisesti suuret kakkupalat, mutta näin päivän päätteeksi jäljellä oli enää muutama pala kirsikkakakkua (jos nyt ihan oikein muistan). Oikein loistavapaikka eivätkä hinnat huimanneet päätä.

Kahvilan sisustusta. Oikein huokuttelevan näköinen sohvaryhmä.

Alkudrinkkinä vadelmamojito. Maistuva ku mikä! Tuoreita olivat marjat.

Alkupaloina pieni lajitelma: sieniä, tonnikalatahnaa, guacamolea, paahtoleipää. Nää herkut hävisivät aika nopeaan.

Pääruokana wienerschitsel. Kokoa ja makua riitti.

Seinillä taas niin ihania musta-valkoisia valokuvia menneiltä ajoilta.

Illalla vielä pieni kävely kaupungilla, yhdet vielä ja sitten koisimaan. Aamulla nokka kohti Tallinnaa ja EGCC:tä. EGCC on hippasen hienompi kenttä ja green fee hintakin sitten sen mukainen: 70€/hlö. Toki kenttä oli todella hieno ja hyvässä kunnossa. Väylät menivät merenrantaa pitkin ja hienojen "mökkien" vierestä. Komeita väyliä ja hienoja waste bunkkereita jokineen oli tarjolla. Kuvia ei tullut kentästä otettua, kun ilma oli kosteahko eli sateinen. Kuitenkin sen verran lämmin ettei takkia voinut päällä pitää. Tässä vaiheessa kiitokset teknisten paitojen keksijälle. Klubin ravintola oli oikein toimiva ja ruoka maittavaa.

Tallinnassa majoituspaikkana toimi My City Hotel (Vana Posti 11). Illalla suunnattiin syömään Chediin (Sulevimägi 1). Tarjolla modernia aasialaista ruokaa painottuen Kiinan suuntaan. Sisustus itäisen tumma.



Alkuruoka



Dim sumit

Tsunami lautasella

Pääruokia

Jälkiruoka

Tässä vaiheessa täytyy kyllä tunnustaa, että ei enää ole oikein mielessä mitä nuo ruuat olivat. Hyviä kuitenkin, vaikkei kiinalainen olekaan niitä omia suosikkeja. Ravintolassa oli jonkin verran muitakin asiakkaita, mutta täyttä siellä ei kuitenkaan ollut. Liekö sitten hieman syrjäisempi sijainti tähän syynä vai se, että Olde Hansa vetäisee sisäänsä läjän risteilyturreja. Yömyssylle lähdettiin vielä turreaukiolle, mutta yhden myssyn jälkeen oli niin valmista kauraa koko porukka, että lähdettiin tapaamaan hotelliin nukku-Mattia.

Aamulla aloitettiin alennusmyyntien kiertely ja tulokset jäivät melko lohduttomiksi. Mukaan tarttui vain Tommy Hilfigerin jakku. Päiväkaffet nautittiin Cafe Josephinessa, jonka vakiokalustukseen kuuluu omistajan sympaattinen labbis, joka parkkeeraa itsensä mahdollisimman keskelle jalkakäytävää, jotta saa ohikulkijoilta huomiota. Kaikesta päätellen labbis on myös nauttinut kahvilan antimista, kun varsinaisesti kovin virtaviivaisesta vahdista ei nyt voida puhua. Josephinen kakut kannattaa käydä kokeilemassa. Josephine löytyy osoitteesta Vene 16.

Iltapäivällä auto lastattiin laivaan ja hurautettiin kotiin. Matkalla koettiin vielä laukun vedenpaisumus (note to myself: Laita se juomapullon korkki kunnolla kiinni ja säilytä siltikin pulloa pystyasennossa) sekä merisairaus. En tiedä mikä on, mutta nykyään helpommin tulen merisairaaksi jo pienemmästäkin heilumisesta. Ärsyttävää, kun joutuu taistelemaan huonovointisuuden kanssa. Loppu ja kaikki kuitenkin hyvin. Ensi vuonna taas!