Viime viikolla kokeiltiin (taas vaihteeksi) Töölönrannan joulubuffet.
Alkuun ruoat buffetista, joka tuntui kutistuneen taas viime vuodesta. Tarjolla salaattia, hunajapaahdettuja punajuuria, sienisalaattia, sillejä, lohta parillakin eri tapaa, simpukoita, häränpaistia, pateeta, joulumakkaroita ja perunaa. Punajuuret eivät olleet mehukkaimmillaan, mutta sienisalaatti toimi. Sinappisilli oli ihan ok, mutta kuitenkin jotenkin vaisu. Lohet ok, samoin häränpaisti. Suosikiksi nousivat joulumakkarat, jotka olivat erittäin maukkaita. Tarjolla ollut sinappi sopi niihin oikein hyvin.
Pääruuaksi valitsin pinaatti-ricottatortelloneja ja sahramikastiketta. No sanotaanko niin, että pähkinävammaisena ilmeisesti tuo annos sitten kuihtui täysin kokoon. Ei ollut tortelloneja eikä sahramikastikettakaan. Annosta voisi kuvailla kuullotetuiksi kasviksiksi, joiden päälle on ripoteltu parmesaaniraastetta. Vaisu ja valju annos, josta ei kyllä makuja mitenkään irronnut. Aikamoinen pettymys. Tosin muutkin pääruuat näyttivät varsin köykäisiltä ja köyhiltä. Onneksi tuli santsattua alkuruokia.
Päätteeksi jälkiruokapöytä, joka oli myös pettymys. Ilmeisesti jotain ongelmaa oli henkilökunnan suhteen, koska jälkiruokapöytä oli käytännössä katsoen tyhjä. Juustot olivat loppu, jouluhalosta pienet käntyt jäljellä. Meidän jälkeen jonoon tulleille riitti sentään rusinoita - rommirusinoita. Pisteet riisivanukkaasta, joka oli hyvää. Suklaamousse aiheutti ihmetystä lähes punertavalla värillään. Ei näin.
Illan päätti työtoverin vapaamielinen puhe, taksikuskille kerrottu tarina tyttären synnytyksestä, jazzit Storyvillessä sekä Manalan pitsat. Manalaan menon kruunasi Kanervan Iken silmänisku sekä tokaisu "Tepsi johtaa!". Raju pailumeininki siis. Manalan pitsa pelasti illan ja melko suurelta osin myös seuraavan päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti