Todettaneen, että K+K Hotel Opera oli varsin ok majoituspaikka, joskin oven kanssa olikin pienoisia vaikeuksia. Avainta piti vilauttaa oven nuppiin ja sitten sitä nuppia kiertää suuntaan tai toiseen. Tosin tätä hieman hankaloitti ensin se, että kierrettävä nuppi jäi käteen eikä hommaa saanut suoritettua vain toisella kädellä. Kummallinen oli se.
Huoneessa oli laitettu lämmitys kaakkoon, mikä näytti olevan muutenkin tapana myös toimistoissa. Kummallinen ruotsalainen sauna voisi olla sopiva kuvaus.
Metrolla tuli ajeltua ja varsin toimiva systeemi se olikin. Tosin metro on vuodelta yksi ja kaksi, joten äänieristyksen kanssa olisi tekemistä hieman ettei ihan kuulo lähde kokonaan.
Oikein viehko ja ihmisen kokoinen kaupunki, joskin juuri mitään ei tullut nähtyä, kun illalla menee ja iltapäivällä lähtee, niin ei siinä kovasti aikaa mihinkään jää.
Takaisin tullessa kone oli myöhässä ja ensin edes takaisin kärrättiin jotain unkarin mummua. Ei vissiin osannut päättää lähteekö vai jääkö. No lähtivät kuitenkin. Puuttuvia matkustajia odoteltiin ja ensimmäisenä paikalle porhalsi italialainen nainen, jolla tosin ei tuntunut olevan kiire minnekään. Rauhassa hän jäi juttelemaan lentoemoille koneen etuosaan, vaikka emot koittivat häntä viittoa menemään paikoilleen. Sitten hän palloili laukkunsa kanssa ja koitti sekoittaa pakkaa jotenkin vielä yrittämällä väärälle paikalle. No, kun tämä episodi oli ohi, niin viimeisimmätkin hukassa olleet kanssamatkustajat oli saatu paikalle ja päästiin matkaan. Malevilla vielä sen kerran toimii palvelu, että vaikkei tarjoiltu sämpylä nyt mikään järisyttävä ollut, niin kyytipojaksi sai kuitenkin Unkarin viiniä niin halutessaan. Hoh hoijaa. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti