Vuosipäivä!

Tasan kaksi vuotta sitten kuului se kuuluisa "POKS!". Mitä ilmeisimmin ihan hyvin siitä on sitten noustu. Jänteen kera meinaan kipitettiin lauantaina salibandykauden runkosarjan viimeiset kolme peliä eikä pahemmin tunnu missään. Tai siis ainakaan jänteessä. Muuten on kyllä jalat mustelmilla ja polvesta nahkat rullalla.

Hyvin on siis kuntouduttu ja entistä elämää jatkettu. viikonloppuna tosin muiden vammautuneidan kanssa keskusteltiin siitä, että näköjään vammat kyllä hoidetaan kuntoon eli liitetään jänteet tai muut irronneet osat yhteen, mutta sen jälkeen jääkin sitten ihminen yksin tekemään sen varsinaisen kuntoutuksen. Jos mulla ei olis ollut tarvetta lähteä koirien kanssa ulos ja harrastamaan tai halua palata sählykentälle tai muuten liikkumaan, niin varmasti sitä olisi helposti jäänyt kotiin voivottelemaan ja tuskin tässä pisteessä oltaisiin nyt. Paljoa ei tuolloin lämmittänyt se kaksipuoleinen A4:n, joka sisälsi koko kuntoutuksen jalalle. Sisulla vaan mentiin ja ehkä vähän suositellun aikataulunkin edellä.

Jos joku arven tilanteesta haluaa tietoa, niin pikkuhiljaa sekin alkaa vaalentumaan, mutta eiköhän se ole tuossa aina muistuttamassa eletystä elämästä.

Mitäs muute viime viikolla ? No take away-lounas sai uuden merkityksen ja tällä kertaa take awaynä olikin toipilas, joka haettiin kotoa ja vietiin Mamma Rosaan syömään. Koska keli oli niin hieno ja hiihtolomat piti toimiston hiljaisena, niin aika riitti kolmen ruokalajin nauttimiseen:

• Alku: Bataattikeitto: koristeena persiljan oksa, muuten aika koruton. Suolaa oli omaan makuun nähden turhankin tujakasti, mutta muuten ihan kelvollinen. Koko ehkä turhankin iso etenkin, jos syö kolme ruokalajia.


• Pää: Marmoripihvi choron-kastikkeella: Liha oli pehmeätä ja makoisaa. Jostain syystä annoksen kasvikse oli piilotettu pihvin alle, jonne ne pääasiassa saivat jäädäkin. Eivät maistuneet minulle.


• Jälki: Tätä odotin eniten ja hommahan lässähti kuin pannukakku: tarjolla siis jälkiruuaksi Pannacotta, joka oli jotenkin kummallisesti rahkamainen ja tuhti. Yksinään ei maistunut millekään, mutta liemen kera ok. Koristeena mansikka, joka myöskin mauton. Itsetehdyt pannacotat peittoaa tuon tekeleen any time, any place.

Viikonlopun rientoihin kuului myös Amerikan matkaajien läksiäiset, jossa suoritettiin ohjelmanumerona arvonta. Kuinka ollakaan pääsin minäkin valitsemaan palkintoa itselleni! Huikeaksi palkinnoksi valikoitui Twizzlers. Viimeisen niitin valintaan löi pakkauksen teksti: "Artificially flavoured". Voi, kun kiva. Kukapa sitä mitään aitoa haluaisikaan. Onneksi tuo teksti on saatu painettua pakkauksen päälle kahdesti ja kaupan päälle vielä: "Low Fat Snack". Ravintosisältö on mahtava: Fat 1g, Cholest 0 mg, Sodium 150 mg, Sugars 29 g, Protein 2 g. Ei sisällä A-tai C-vitamiinia, kalsiumia taikka rautaa. Vähän on joo rasvaa, mutta kuitenkin pakkaukseen oli saatu mahtumaan 240 kaloria.

(Kai tähän voinut kuitenkin senkin tunnustaa, että kyllähän nuo tuli kuitenkin pois syötyä..)