Ihan mielenkiintoinen kirjoitus löytyy täältä.
Mielenkiintoista sinänsä lukea ja miettiä sitä kuinka paljon erilaiset mielikuvat ajavat meitä tekemään päätöksiä. Huvittavaa on myös se, että erään tutkimuksen mukaan kuitenkin 95% vihreistä tuotteista sortuu kuitenkin johonkin seitsemästä viherpesun synnistä. Toisaalta tässäkin pitäisi olla niin valveutunut kuluttaja, että tietäisi tuotteiden tuotantoketjun ja materiaalien lähteet, että melkoinen ahdistus tiedon määrästä tulisi ennen kuin edes päivän ruuat saisi ostettua.
Viime viikolla tuli dokkari siitäkin, että hehkulamppujen valmistajat ovat aikanaan sopineet kartellin lamppujen käyttöiän pituudesta. Näin lisättiin kysyntää, ja käytäntö levisi muihin tuotteisiin. Tuotteiden elinikää on lyhennetty tieten tahtoen kuluttajien kysynnän varmistamiseksi. Muuan vaikutusvaltainen mainontaa tutkiva lehti totesi 1920-luvulla, että kestokulutushyödyke on bisneksenteon murheenkryyni.
Kyllähän se pistää miettimään, että tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. Ja sylettäähän se.
Kyynisenä pointtina tässäkin asiassa se, että ei pidä ihan purematta niellä niitä kaikkia ympäristömerkkejä ja -tekstejä tuotteissa. Ottakaa selvää asioita ja kyseenalaistakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti