Ihan alkuun nautittiin rapartiini, joka oli aikamoisen muikea. Imelän hapan. No tulipahan kokeiltua. Toinen aperitiivi olikin sitten tutumpi cava. Toimii.
Motissa on tarjolla neljän tai kuuden ruuan menuita tai sitten voi koota listalta haluamansa 7€ kappalehintaan. Hintaeroa menuhun verrattuna tuli pari euroa.
Aikamme sitten arvoimme kukin tahoillamme optimaalisinta yhdistelmää. Omat valinnat olivat tällä kertaa seuraavat:
Alkuun kasvista:
Puikula – mustatorvisienimakaronia ja valkoherukkaketsuppia: Ketsuppi oli aivan loistavaa ja kruunasi annoksen vaikka vähän aluksi epäilyttikin.Punajuuri-vuohenjuustopiirakkaa ja Kotitilan hunajaa: Maku jäi aika pliisuksi ja etenkin puikulan kaverina kalpeni kyllä.
Sitten kalaa:
Lämmintä nieriäleipää, savustettua munakokkelia ja suolattua retiisiä: Leipä oli loistavaa saaristolaisleipää ja nieriä siinä päällä hyvää. Tosin jäi hieman ihmetyttämään olisiko nahka pitänyt poistaa kalasta, mutta kovin tiukasti tuntui olevan kiinni. Munakokkelista en oikein maistanut savua, mutta nuhanenä saattoi olla tähän syynä. Retiisi ei jäänyt mieleen.
Päälle lihaa:
Ankka-suppilovahverokaalikäärylettä ja hillottua kirsikkaa: Miedot maut, mutta toimivat hyvin yhteen.
Pororullaa, vaniljapinaattia ja kylmäsavuporsasta: Ehkä hieman suolaton, mutta tämähän oli sitten helposti korjattavissa, kun pöytään saatiin suolaan. Vaniljapinaatti ei jäänyt mieleen.
Naapurin lautaselta maistettua:
Humalassa haudutettua porsaankylkeä ja juuripersiljapyttipannua: Aivan loistavasti valmistettu! Illan ehdoton ykkönen. Maut ja mureus kohdillaan. Nam Nam.
Jälkeen:
Tyrni-crème brûlée, marinoitua lakkaa ja kanelikeksiä: Aivan loistava yhdistelmä. Lakat oli hyviä ja kanelikeksi täydellisen rapeaa ja ohutta.
Prosessi muuten: alussa tarjoilija kertoi pyytävänsä sommelierin paikalle suosittelemaan meille viinejä, mutta tovin, jos toisenkin odottelun jälkeen ei vaan jamppaa näkynyt. Loppupeleissä tarjoilija kuitenkin antoi muutaman vaihtoehdon, joskin kovin paljoa ei saatu irti tietoa viineistä.
Seuraavaksi emmittiin sitten sitä miten ruuat tuodaan pöytään ja oliko meillä mielipidettä siitä. No eihän me nyt siihen kovin paljoa osattu sanoa, joten päädyttiin siihen, että ensin tulee kasvikset, sitten kalat, joita seuraa lihat sekä päätteeksi jälkkärit.
Seuraavaksi sitten spekuloitiinkin ruokien tullessa, että kukas nyt otti mitäkin. Painimaan ei kuitenkaan onneksi tarvinnut ruveta. Ruuat melkolailla toimivia, tosin Motin revityn lihan valinneet eivät olleet tyytyväisiä soijakastikkeeseen, jossa lihan tarjottiin. Soija vesitti koko homman.
Paikkaa sekoitti yhden seurueen jäsenen ottamat välijuustot, joiden tarjoiluun ei selkeästikään ollut varauduttu, koska ensimmäinen setti tuli pöytään jääkaappikylmänä. Toinen setti jo hieman parempi, mutta, kuten tarjoilijakin sen paljasti, juustot olivat olleet lämpölampun alla, joten pinta oli "sula", mutta sydän kylmä. Tässä prosessissa oli ainakin selkeästi kehittämisen varaa.
Jälkiruuankin kanssa hieman spekuloitiin, että pitäiskö ne kahvit tulla yhtäaikaa vai ei? Henk.koht. mielelläni nauttisin makean jälkiruuan ja kahvin yhtäaikaa. Joten tässäkin saatiin hieman keskustella tarjoilijan kanssa, tosin seurueemme ei tässä ollut aivan yksimielinen, mutta olisihan se tarjoilija voinut tässä myös kysyä asiaa.
Pientä hapuilua oli siis ilmassa ja henkilökuntaa aika naftisti työvuorossa. Loppuillasta huomattiin myös, että taisivat päästä myös pöytäliinat loppumaan.
Sisustus oli hieman erikoinen: paljon peiliä, marmoria ja vähän puupanelointiakin. Melkoisen palkistetty ja hälyistä paikka. Ok, jos paikalla on väkeä, mutta muuten voisi olla aika orpo fiilis.
Tarjoilijalle arvosanaksi kiitettävä, kun meitä kuitenkin kelvollisesti palveli ja järjesti asiat. Tosin poti myös huonoa omaa tuntoa siitä, ettei kiireeltä ehtinyt meistä pitää parhaalla mahdollisella tavalla huolta. Myös kesken ruokailua muistettiin kysyä onko kaikki hyvin. Ihan kelvollinen paikka, kunhan rutiinit saadaan vaan käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti