Tänään töissä!

Eli koko päivä kodin seinien ulkopuolella! Uskomatonta!

Tosin vaatii hieman suunnittelua ja avittajia matkan varrelle. Ensin tietty pitää saada kyyti työpaikalle. Eihän sinne meno onnistu julkisilla eikä etenkään kävellen, vaikka työpaikka sijaitseekin kilometrin päässä kotoa. Tosin ennen tätä pitää miettiä miten kaiken tarpeellisen tavaran saa kuljetettua sinne mukanaan. Mutta tähänhän oli jo reput ja vyölaukut ja muut rensselit ratkaisuna..

Seuraavana vuorossa on toki hieman haasteita painavien ulko-ovien availussa, mutta onneksi tähän löytyy huomaavainen jenkkisetä avittamaan ihan oma-aloitteisesti. Ongelmia tulee etenemisessä sisätiloissa. Jalka paketissa nimittäin aiheuttaa sen verran sympatiaa ja kummastusta, että matkanteko on hidasta, kun pitää pysähtyä aina parin metrin välein kertomaan koko tarina.

Paikasta toiseen siirtyminen tavaroineen säilyy haastavana koko päivän ajan, mutta onneksi Pikku-Jukka toimii loistavana tavaroiden kantajana kerroksesta toiseen. Jotenkin tuntuu melkoisen tyhmältä ja diivailulta pyytää muita tarjoilemaan iltapäivätee haluamaani paikkaan. Mutta minkäs teet; kun on kaksi kättä kiinni sauvoissa, niin ei siinä mitään kanniskella mihinkään. Sauvoilla on myös hippasen haastavaa liikkua täpötäydessä neukkarissa, missä erinäisiä tietokoneiden piuhoja, ihmisten matkalaukkuja, ulkovaatteita ja ties mitä on aseteltuna esteiksi. Suunnattomasti alkaa myös harmittamaan sen jälkeen, kun on tuupannut kymmenkunta tuolia takaisin pöytien alla keskeltä käytävää, jotta pääsisi eteenpäin, ja tuoleja riittää vielä toinenkin mokoma blokkaamassa tietä.

(Töissäkäyntikokemuksen mukavuutta myös lisää se, että neukkarista loppuu todellakin ilma kesken ja tuloksena on massiivinen päänsärky, joka lähtee pois vasta kotona Burana 800:n ja päiväunien voimin).

Järjestelyjä vaatii vielä kotiin lähteminenkin. Se onnistuu onneksi helposti ja Erden Golf kyyditsee minut kotiovelle. Enää puikahdukset ulko-ovesta, hissiin ja hissistä sekä kotiovesta. Ei niitä kyllä kauheasti voi puikahduksiksi sanoa, mutta olo on kuin Olympiavoittajalle! Selvitty on päivästä !

Lisäksi sain tänään myös vertaistukea toiselta akillesjänteensä katkaisseelta, jonka paraneminen on jo edennyt siihen pisteeseen, ettei sauvoja tarvita. Tosin kyseinen herra kuvaili omaa kävelyään nylkyttämiseksi. Aattelin ehkä kuitenkin jäättää tuon nylkyttäminen meidän koiraherrojen tehtäväksi, kun pääsen yhtä pitkälle kuntoutuksessa..