Tänään tuli suuri edistysaskel paranemiselle ja hakaset poistettiin jalasta. Tosin hommahan luonnollisesti hieman jänskätti. Muistelin viime kertaa (kohta n.20 vuotta sitten), kun tikkejä poistettiin ja taju tais silloin mennä vaan kolme kertaa. No tällä kertaa meni vähän paremmin. Ei mennyt taju nyt kertaakaan, mutta ku homma oli ohi, niin sitten sumeni näkökenttä. Onneksi oli vartin verran varattuna aikaa minulle, ja tuo aika tuli myös käytettyä sitten istuskeluun terveydenhoitajan huoneessa. Lisäksi sain mehutarjoilun. Vastinetta siis verorahoille.
Haava on ihan siisti ja sekin itsepäinen kohta, joka aikaisemmin ei ole halunnut umpeutua oli nyt umpeutunut. Tosin kantapään tienoilla oleva haavan kohta oli ennakko-oletuksesta poiketen vielä auki. Toivottavasti tuo kohta kiinnittyy omia aikojaan nyt, kun hakaset on poistettu. Muuten ei pitäisi olla mitään hätää. Treenaaminenkin (nilkan ojennus/koukistus) sujuu nyt hieman helpommin eikä töppönenkään paina niin pahasti.
Könkkäily on viikon aikana kehittynyt jo kohtuu vauhtikkaaksi etenemiseksi. Edessä kuitenkin vielä ainakin kaksi viikkoa noiden sauvakavereiden kanssa. Ehkä pitää kohta hommata se skeitti ja treenata meno vastaamaan Visa-mainoksen menoa. Visan vinguttelu sujuu jo.
Tänään olen hyödyntänyt myös huomaavaisten taksikuskien palveluita. Ensimmäinen jutteli tosin myös läpi oman sekä tyttärensä sairaushistorian, mutta mikäs siinä. Toinen availi superauliisti ovia ja asetteli autoa parhaaseen mahdolliseen kohtaan, jotta pääsisin kyytiin ja pois sieltä. Näitäkin siis löytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti