Suurin osa ajasta menee makuuasennossa tai istuessa, mikä aiheuttaa melkoisen nopeasti puutumista. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että seisominen tapahtuu nk. keikistelyasennossa, jossa toinen lonkka on n.10 senttiä korkeammalla kuin toinen, johtuen tuosta jalassa olevasta muotitöppösestä. Aikas jumissa siis alkaa olemaan selkä.
Liikkeelle on siis päästävä. Tänään suoritettiinkin sitten maraton eli ainakin 100 metrin kävely lähikahvilaan ja takaisin. Maratonin suorittamiselta se ainakin tuntui. Vaikken aikaisemmin olekaan osannut ottaa tosissaan sauvakävelyn tehokkuutta, niin nyt se on kyllä ihan oiva liikuntamuoto. (Johtuisiko myös olosuhteiden luomasta pakosta.. ?)
Märähkö keli asettaa myös omat haasteensa liikkumiselle. Kun jalassa on töppönen, jossa on keulaportti auki kuin Estoniassa, niin kuivin jaloin määränpäähän pääseminen on melkoista kikkailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti