Sitä on kysynyt monikin ja moneen otteeseen. No hyvin kai ?
Enhän minä tiedä miten tän olisi pitänyt mennä ja onko tämä nyt edennyt normaalisti vai mitä. Viimeinen tsekkaus oli silloin vappuaattona ja kotiin passitettiin kaksipuolisen A4:n kanssa. Niitä ohjeita piti noudattaa.
No niistä on hieman poikettu:
- On ajettu aikaisemmin autoa kuin 12-viikkoa leikkauksesta. No liikkeellehän piti päästä ja se tehtiin heti, kun jalalla jaksoi kytkintä painaa.
- Hyppiä saisi vasta ensi kuussa. No innostuksissaan sitä on tullut pikku pomppuja otettua. Yleensä innostus on tapahtunut golf-kentällä ja pomppimisella on yritetty käskyttää putti kaartumaan oikeaan suuntaan. Muuten ei kyllä ole tullut kovasti mieleen loikkia. Saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa sekin asia jää selkärankaan.
- Juokseminen, no sitäkin tehtiin etuajassa, ei kauhean rauhallisesti eikä välttämättä pehmeällä alustalla. Se, joka pystyy kisaamaan koiran kanssa agilityä rauhallisesti, niin nostaa käden pystyyn.. (Papun kanssa tehtyjä suorituksia ei lasketa.. :)
- Venyttelyt, no ne on jääneet, kuten jää monesti muutenkin. Siitä johtuen nilkka on siis jäykähkö, ja tässä asiassa todella tulee nyt skarpata. Samoin ovat unohtuneet päkiälle nousut ja tasapainolaudan käyttö. Ei kai muuta kuin kotiin ja kaivamaan ne esiin.
Näistä huolimatta sanoisin, että melko hyvin menee vaikkei jänteeseen pääsekään kurkkimaan. Juuri luin toisesta toipilaasta, jonka haava ei meinaa sulkeutua, sulamatonta lankaan pukkaa haavasta ja nyt haavaa putsataan sitten siten, että haavaan on tehty reikiä, joista pujoitetaan "puhdistusliinoja" sisään ja vedetään ulos toisesta päästä, jotta huonot kudokset saataisin pois ja pareneminen käytiin. Tämä tapaus joutunee käyttämään walkeria pidempään kuin kahdeksan viikkoa.
Jeps. Melko nopeasti siis tässä on vierähtänyt puoli vuotta ja parin viikon kuluttua olisi edessä paluu sählykentillekin.. Kunhan ei vaan sattuis mitään.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti