On vähän niin ku aikataulutettu tälle illalle. Vähän etuajassa, mutta jos sitä vaikka ottais vähän rauhallisemmin ? Reilun kuukauden kuluttua alkais kausikin, mutta ekoista matseista likat saa kyllä selvitä ilman mua.. (Ihan vaan siksikin, että sattuu edellisenä päivänä olemaan kavereitten häät.. :)
Eilen illalla tuli juostua lenkkikin. Eikä pöllömmältä tuntunut. Mitä nyt taas toisen jalan varpaat puutuvat kuten puolivuotta sittenkin ja yhteen varpaaseen tuli rakko. Sykehän luonnollisesti pompsahtelee pienemmästäkin korkeaksi, joten jokunen kerta saa noita lenkkimaastoja hinkata, että se kadonnut peruskunto sieltä löytyy.
Ja todellakin voi sanoa, että omalta osalta tää parantuminen on sittenkin sujunut melkoisen hyvin, kun taas kuuli lisää siitä toisesta akillesjännepotilaasta, jonka jalkaan on nyt kiinnitetty paineistuslaite, jonka pitäis parantaa verenkiertoa ja poistaa kudosnesteitä ja nopeuttaa paranemista. Tosin siis siitä leikkauksesta taitaa olla jo se 2 kk ja haava edelleen auki eikä tietoa meneekö se kiinni. Jos ei mee, niin pitää avata uusiksi, tsekata onko jänne lähtenyt paranemaan vai onko siinäkin huonoa kudosainesta, ehkä joudutaan tekemään ihonsiirto ku tossa kohti ei oo kauheasti ylimääräistä ihoa..
Eli todellakin tähän nähden mulla on mennyt tää homma ihan loistavasti, vaikka aluksi hatutti ku haava ei ekan kolmen viikon aikana meinannu mennä umpeen 0,5 cm:n matkalta ja arpi on melkoisen kokoinen, mutta olkoon niin. Nää on kaiketi niitä elämisen merkkejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti