La Table

Viime lauantaina muuten testailtiin La Tablen tarjontaa. La Table löytyy Ludwigin kadulta ja ainakin tällä hetkellä sinne kannattaa tehdä hyvissä ajoin varaus.
Alkuun saatiin ranskalainen katkerodrinkki, joka ei kuitenkaan tainnut nousta yleisän suosikiksi. Sen nimeähän en nyt enää muista enkä varmaan osais kirjoittaa muutenkaan oikein, mutta jokin tietyn alueen drinkki se oli ja väri olu pistävän keltainen.

Alkuun turskabrandade eli vähän niin kuin lihaperunasoselaatikko, mutta kalasta. Höysteenä katkarapuja ja paprikakastiketta. Hyvää oli.

Pääruuaksi mausteista karitsahöystöä ja chorizoa. Karitsaa oli paljon ja chorizo oli maukasta. Oikein hyvin toimivat yhteen. Ainoa miinus kulhomaisesta lautasesta, josta oli hieman haastavaa syödä.

Jälkiruuaksi kookos-valkosuklaamousse ja persikkahilloke, joka oli ehkä kuitenkin persikkahilloke moussella. Ei se kuitenkaan haitannut. Varsin maukas ja raikas paketti.

Palvelu tuntui aluksi nuivalta ja töykeältä, mutta myöhemmin paljastui, että tarjoilija nyt muuten vaan oli kuivan huumorin harrastaja. Paras heitto oli juuri tuota kookosmoussea kuvaileva: " No on se varmaan hyvää, jos tykkää kookoksesta. Henk.koht. en siitä pidä, koska siitä tulee vaan mieleen Pizbuinin aurinkorasva. Liekö sitten sitä tullut pienempänä syötyä liikaa." Pisteet myös toiselle tarjoilijalle, joka heti tajusi mistä on kyse, kun kyseltiin poraa. Silmänräpäyksessä pöytään löytyi jääkylmää rutikuivaa kotimaista valkoviiniä.

Jauh Jauh

Mikä tässä on ku jokin uutisotsikko saadaan aikaan, niin siitä asiasta sitten jauhetaan maailman tappiin asti ?
Viime viikkoina ensin jauhettiin Chilen kaivosmiehistä, nyt homoista ja kirkosta ja kohta varmaan sitten homoista Chilen kaivosmiehistä kirkossa..
Puuh. Käsittämättömästi pitää sitten jokainen kivi kääntää ja lausuntoja asiasta saada. Itseä on huvittanut se, että nyt homoasiasta on sitten pitänyt ihmisten ihmetellä, että mites nää asiat omissa harrastuksissa ja muissa riennoissa menee. Ollaanko sitä avoimia vai ei, hyväksytäänkö vai ei. Useimmissa asioissa kuitenkaan sillä seksuaalisella suuntautumisella ei ole mitään merkitystä. Tuskin se nyt kuitenkaan mihinkään esim. urheilusuoritukseenkaan vaikuttaa, tykkäätkö tytöistä vai pojista. Kummalista.
Miksei tässä kohdin kysytä esimerkiksi sitä miten läski vaikuttaa jonkun suorittamiseen ? Uskoisin kuitenkin, että lihavia ihmisiä ja lihavuuden aiheuttamista terveyshaitoista kärsiviä on maailmassa enemmän kuin homoja tai lesboja. Miksi lihavuus ja siihen liittyvien elintapojen harjoittaminen ja eteenpäin välittäminen on ihan sallittua? Mässäilyhän on kuitenkin suuren kirjan yksi kuoleman synneistä. Jep. Se siitä paasauksesta.

No joo, toinen vuosisadan huijaus on elintarviketeollisuus. Aitoa Ruokaa kertoo tästäkin lisää. Oma suosikki on Guacamoledippi, joka on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!

Ou jee! Eli käytännössä parempi tehdä itse kuin ostaa kaupan tyhjää täynnä olevia eineksiä ja valmisteita. Aikamoinen velho tässä saa olla, että tietää mitä valmiit tuotteet pitää oikeasti sisällään. Ite pitäis kaikki kasvattaa ja valmistaa.

Tilaisuuksien järjestämisestä..

Kun järjestää tilaisuuksia pitäisi olla mukava ja sopivan kokoinen paikka. Ei liian väljää, muttei liian tiivistäkään ja tietysti sen tilan tulisi toimia hyvin mikä nyt sitten se käyttötarkoitus onkaan sillä kertaa.
Tilaisuuden sanoman tulisi olla selvä. Jo kutsussa pitäisi kertoa mitä tilaisuus käsittelee ja luoda jotain mielikuvia ja odotuksia tilaisuuteen tulijalle.
Tilaisuudessa puhujien tulisi olla innostuneita, tuoda uusia ajatuksia kuulijoille ja esitykset tulisi harjoitella ja miettiä huolellisesti läpi ennen esitystä. Valmistautuminen on tässä onnistumisen kannalta tärkeää.
Lisäksi tulisi miettiä mitä tarjotaan, miten ihmiset pidetään kuulolla sekä mistä ja milloin esimerkiksi kiertokävelyt/ajalut lähtevät.

Niin, erityisen tärkeää on muistaa, että jos näistä asioista puhuu, niin kannattaisi myös itse toimia oppiensa mukaisesti. Esimerkki tuli tällä viikolla Finlandia-talosta, jossa tarkoituksena oli esitellä heidän uusia pian avautuvia tilojaan. No näin sitten se homma meni:

• Kutsu oli hivenen epämääräinen ja siitä ei kyllä tainnut oikein selvitä mistä tapahtumassa oli kyse.
• Tilaisuuteen tulijoita ei mitenkään merkitty paikalle tulleiksi. Näppärämpi tyyppi olisi kerännyt paikalla olijoiden nimet talteen ja käyttänyt jatkossa niitä hyödyksi.
• Kun show alkoi, kaksi ensimmäistä esiintyjää oli jokseenkin paniikissa. Toinen höpötteli menemään ja toisteli asioitaan paniikin vallassa ihan kuin ei olisi asiaansa tiennyt eikä ainakaan etukäteen harjoitellut. Toinen taas luki replansa muistilapuilta ja välillä sitten lukutaitokin oli kadoksissa ja sanoja tuli töksäytellen. Tarkoituksena oli myös rennon letkeästi siirtää puheenvuoro esiintyjältä toiselle, mutta melko pökkelöksi se meni.
• Tilaisuudessa tarjottiin ruokaa, mutta koska buffet-pöytiä oli vain kaksi, homma jonoutui pahasti ja ihmiset ihmettelivät mistä oli kyse. Näppärämpi olisi tässä vaiheessa hieman vaiheistanut porukkaa ja vaikka kierrättänyt osaa ympäri taloa katsomassa eri tiloja kuten tarkoitus oli.
• Kun ruokaa vihdoin sai, niin ruokailualuetta ei ollut mitenkään rajattu. Tästä johtuen ihmiset sitten hajaantuivat pahasti ympäri taloa löytämään itselleen mukavaa paikkaa mihin laskea lasin ja lautasen. Suurempi hyöty olisi ollut pitää ihmiset suurinpiirtein samassa paikassa ja samalla antaa vaikka vielä jotain tietoiskuja.
• Kierrokset talossa menivät ihan omia polkujaan. Kukaan ei tiennyt mistä ne kierrokset lähtevät ja milloin. Eikä niitä mitenkään myöskään huudeltu kasaan. Menit mukaan, jos ehdit ja ryhmän löysit.

Kaiken kaikkiaan aika floppi koko homma. Ei kyllä säväyttänyt tuollainen tapahtumien järjestäjä, jolla jo oman markkinointitilaisuuden järjestäminen mätti noin pahasti.

Mistä löytyis sopivat mokkasiinit ?

Meinaan nyt on sellainen ongelma, ettei tähän kavioon meinaa oikein löytyä sopivaa töppöstä. Kahden kolopallokengät nyt on tänä kautena ostettu ja molemmat ovat alkaneet hiertää kantapäistä kierroksen aikana. Pöh. Tämä on tietysti lisännyt Compeedien käyttöä, mutta jokin parempi ratkaisu asiaan pitäisi löytää.
Kuulin, että Niken halpiskengissä asia olisi johtunut verkkomaisesta sisusmateriaalista, mutta Ecconkin köpöttimillä sama asia tuli eteen. Vai koittaako mun kantapäät nyt vaan kertoa mulle jotain ?
No tänään koitti kertoa myös rauta-8, joka piileskeli puolikiekkaa puu-5:n kanssa vaikka kuinka kissojen ja koirien kanssa koitettiin etsiä. No onni onnettomuudessa oli se, ettei tää oo vielä niin lahopää, että jättäis tavaroita pitkin maita ja mantuja, mutta sen verran kuitenkin laho, ettei muista laittaneensa tavaroita noin suurinpiirtein paikoilleen eli omasta bägistä löytyi tuo karkulainen.

Sitten loppuun vielä eksistenttialistista pohdintaa siitä, että missä vaiheessa ihminen lakkaa olemasta oma persoonansa ? Siis jos oikein sairastuu eikä reagoi enää mihinkään, niin onko silti sama ihminen kuin aina aikaisemminkin ? Onko ihmisyys ja persoona kiinni mielipiteistä, kokemuksista ja muista asioista? Jos vaan vielä keho puskee menemään vaikka aivot ei enää ajattele ?

Flunssa ja Simo vaatehuoneelta hei!

Niin, tämä vuonna flunssakin tuli sitten aikaisemmin kuin myöhemmin ja töissä kerittiin olemaan miltei puolitoista viikkoa. Pöh. Ettei olis vaan psykosomaattista laatua..

Nuivaa kuitenkin, kun sitten taas urkat jää melko pitkälti väliin tältä viikolta. No pitää tyytyä katsomaan Dancea, jossa on jos jonkinlaista itsensä vatkaajaa ja sitten niitä aivan loistaviakin tanssijoita muutama, joiden menoa ei voinut muuta kuin katsoa ihaillen. No, kunhan tästä toetaan, niin sitten zumbataan taas sellasella meiningillä, että tyrät vaan rytkyy.

Entäs sitten tuo Simo Vaatehuoneelta hei! No sehän tietty viittaa Cookella tehtyyn tulokseen, joka siis paljastui tarkistuslaskennan jälkeen 99! Ensimmäinen satasen alitus! Jippijajee! Eli tän kauden tavoite on saavutettu. Olis toki voinut tuostakin ottaa muutaman lyönnin pois vielä, mutta asetetaan taas nyt sitten tavoitteita uusiksi ja ensi vuonna pitäis sitten päästä 95:een. Vaikka ei silläkään tuloksella peliseurassa vielä kehuskella, mutta tasaiseen tahtiin painetaan nyt tuota lajia kuosiin.

Vanhakin oppii uutta..

Nimittäin akillesjänne on viime aikoina saanut tanssikärpäsen pureman ja nyt rytkytellään menemään niin Zumbassa kuin Fiestassakin! Aivan mahtavaa! Parast on vaan antaa mennä ja koittaa nykiä jäseniä edes hippasen sinnepäin ja siinä järjestyksessä kun ohjaaja edessä vetää.
Useimmiten tuntuu kyllä siltä, että mulla kaksi vasenta jalkaa, pari oikeita käsiä ja muutenkin oikea ja vasen menee aina sekaisin. Mutta haittaako tuo ? Vai onko tää nyt vaan sitä keski-ikäisyyttä, kun ei enää niin kovasti hävetä vaikkei kaikki mallikelpoisesti menekään ?

Etelän lomaa

Eli Viron matkailua. Tällä kertaa suuntimaksi otettiin Saarenmaa, johon taas hurautettiin omalla autolla. Homma toimi taas Tallinkilla aivan sukkelaan ja aamiasbuffetkin tuli laivalla testattua. Ei ollut kovin kummallinen, mutta saihan siinä aikaa ihan kivasti kulumaan. Sen jälkeen sitten ongelmaksi osoittautuvatkin Tallink Starin lähes olematon vessakapasiteetti ja sen mukaiset jonot. Virossa matka jatkui Virtsun satamaa, josta jatkettiin lautalla yli Saarenmaalle. Lautta toiminta oli melkoisen joustavaa: oltiin ostettu liput myöhemmälle lautalle, mutta ne sai ilman kustannusta vaihdettua aikaisempaan. Tosin ei päästy enää priority jonoon, mutta lauttaan mahtui oikein hyvin.

Lautalta oli suuntana Kuresaari, mutta sitä ennen poikettiin matkalla lounaalla Pädasten kartanossa, joka olikin melkoisen mukavan oloinen paikka. Lounas oli oikein loista ja tuonne voisi jäädä hyvällä diilillä aikaansa viettämään. Näin mainostavat itseään: "Tämä 1400-luvulta peräisin oleva pieni ylellinen hotelli & kylpylä Itämeren rannalla tarjoaa korkeatasoista majoitusta kodikkaissa Vaunuvajan sviiteissä sekä äskettäin uudistetuissa Herraintalon suurenmoisissa huoneissa. Sisustuksessa on huomioitu pienimmätkin yksityiskohdat: ylelliset vuoteet, ilmavat höyhenpeitteet ja pellavaiset vuodevaatteet. Joissakin huoneissa tarjoaa pilvisinä päivinä lisää lämpöä ja kodikkuutta takka, toisissa huoneissa parvekkeet lumoavia näköaloja merelle ja kartanon puistoon.
Hämärällä, kun vieraat nauttivat illallista Alexander-ravintolassa, eräässä Viron korkealuokkaisimmista gourmet-ravintoloista, kartanon maita valaisevat öljylamput. Yksinkertaista lounasta tarjotaan hurmaavassa merenrantakivirakennuksessa. On kuvaamaton tunne istuutua korituoliin, kuunnella satakieliä ja kokeilla herkkuruokia kuten Pädasten sienikeittoa, vuohenjuustolla täytettyä raviolia tai höyrytettyä kampelaa papujen kera." Alexander-ravintola taitaa täläl hetkellä olla Viron paras ravintola, mutta aukioloajat olivat jokseen haasteelliset, kun taisi olla joka päivä 19-21 auki.. Sokerina pohjalla lounaalla viereisessä pöydässä istui itse Salkkareiden Ulla. Tässä pääkartano:

Samaan aikaan sattui saarella olemaan oopperapäivät Kuresaaressa, joten hotellit oli aikalailla täynnä, mutta läheltä löytyy onneksi aika paljon bed&Breakfast-paikkoja. Arvottiin sitten niistä meille Västriku Puhkemaja ja voi kyllä sanoa, ettei ollut hinnalla pilattu. Saatiin käyttöön koko mökki kaikilla mukavuuksilla 52 €:lla. Neljä henkeähän meitä oli matkassa, joten melko huokea oli hinta. Aamiaisen sai pienellä lisähinnalla ja se oli sitten aamulla katettuna omistajien olohuoneeseen eikä senkään antimista voi valittaa.

Kuresaaressa illalla ruokailtiin Arensburgissa, joka oli varsin näppärä paikka sekin. Ruoka oli loistavaa ja laskua saatiin 3:lla ruokalajilla ja juomilla tehtyä sitten ihan kokonaiset 30€ ja rapiat. Suomalaisia oli toki havaittavissa paikassa ja lisää taidettiin koko ajan myös rahdata bussilasteittain oopperapäiviä ihmettelemään.

Kolopalloa lätkittiin (henk.koht. lähinnä vesiesteisiin tai metikköön) Saare Golfissa, missä sitten unohtivat kertoa kierrokselle lähtiessä, että etuysin griineistä 4 kpl oli kunnostuksen alla eli talvigriineinä keskellä väylää. Takaysi oli ihan kunnossa, mutta täytyy sanoa, että pirun vaikea ja kapea kenttä oli. Jos vähääkään meni pallo pois väylältä,niin sitä ei todennäköisesti löytänyt enää. Plääh. Epätoivo iski siellä. Mielen paransi klubin ravintolassa nautittu lounas. Club sandwich oli oikein makoisa. Suihkuun mennessä kannattaa muuten sitten ennen riisuuntumista pyytää se pyyhe klubin vastaanotosta, niin menee kuivaamispuuhat vähän helpommin.

Alla kuva klubihooneesta:
Saarenmaan visiitti oli lyhyt ja matka jatkui Tallinnaa kohti. Majapaikkana siellä hotelli St.Barbara. Ihan siisti hotelli, tosin ilmastointi olis ollu kova sana tällä helleviikolla ja vetävä suihkukaivo on aina plussaa. Ilta Tallinnassa vietettiin pienen kävelyn jälkeen Ravintola Ö:ssä, joka oli oikein miellyttävä. (Joskin hinnat kovemmat kuin Saarenmaalla, mutta se nyt oli arvattavissa). Illallisen jälkeen tulikin sitten melko nopeaan nukkumatti ja valmistauduttiin (lähinnä henkisesti) seuraavaan päivään ja peleihin Suuresta Golfissa.

Nää taulussa olevat rouvat olivat varmaan vähän turhan usein asioineet Ö:ssä:


Suurestaan oli tehty varaus, mutta se on vielä ilmeisesti sen verran pieni klubi vielä, että ei-sen-nyt-niin-väliä ja tiillä olikin sitten toinen ryhmä meidän varaamaan aikaan. Eipä se nyt liiemmälti harmittanut, kun päästiin starttamaan sitten heidän jälkeen eikä meidän perään tullut ketään vielä pitkään aikaan. Kenttä oli melkolailla lentokenttätyyppinen ja tilaa löytyi. Ei ollut niin justiinsa sen väylälle osumisen kanssa. Ainoa ongelma taisi olla pallojen löytäminen sitten apilikosta, jos väylään ei osunut. Päivän kisana oli Sheikki eli se, joka lyö eniten palloja hiekkaan, saa tuon tittelin. Eipä tainnut enää neljän väylän jälkeen muilla olla mitään kiinnitystä titteliin. Pitihän se minunkin jotain voittaa tällä matkalla. Pelit saatiin suoritettua ja tällä kertaa muistettiin ennen suihkua pyytää pyyhkeetkin mukaan.


Suihkun raikkaina sitten suihkaistiin Tallinnaan ja yhtenä pysähdyspaikkana oli matkaseuran pyynnöstä Karnalux - kaikkien käsityöharrastajien taivas, josta sitten löytyikin lankaa, suikkapuikkoa, nauhoja ja vaikka mitä sitten hyllytolkulla. Seuraava stoppi oli hieman "perinteisempi" Rimi, josta sitten lastattiinkin autoon erään herran kemuihin mukavasti nesteytystä. Kyllä sitä saa kummallisesti Pökötti 206 farkkuun mahtumaan neljän ihmisen kolopallokamat, reissukassit ja n.10 lavaa juomia ja 5-6 viininoppaa siihen sekaan ja tietty ihmiset kans..Pientä täydennystä kuohujuoman merkeissä otettiin vielä tax freestä.

Ihan hyvä keikka. Tää etelän loma meinaan.