Tällä viikolla voisi sanoa, että väsymystä on ollut ilmassa, mutta se ei ole vielä toistaiseksi tappanut.
Maanantaina touhuttiin opintojen parissa ja kirjoitettiin kovasti. Illalla koulutettiin toko ja koska ryhmän iso dogo tykkää ihmisistä niin kovasti, nähtiin hieman ihmiskeilaustakin. On syynsä siihen, miksi koiratapahtumiin ei kannata laittaa parhaita kamoja päälle. Voi nimittäin välillä joutua painimaan.
Tiistaina kirjoitettiin lisää ja illalla hikoiltiin hevosen selässä. On se jännä, että toisten opettajien tunnilla kunto riittää vain puoleksi tunniksi. Huh. Hiki tuli, kun piti kuvitella laukkaavansa mustan orin selässä. No hyvin se musta ruunakin siinä tehtävässä pärjäsi.
Keskiviikkona säntäiltiin koulutuksen järjestämisen merkeissä. Milloin huone oli päällikölle liian pieni ja milloin väärässä paikassa. Narsk sanoo mun hampaat. Asenne on myös kohdillaan, kun ihminen, joka myöntää, ettei tiedä asiasta mitään, on sitä mieltä, että homman olisi voinut vetää kahden päivän sijaan 45 minuutissa. Jep. Päivän päätteeksi nollaamaan omia hermoja pimeän talon pimeään kellariin, josta kerta toisensa jälkeen kiltit koirat löysivät kuitenkin minut. Ainoa miinus Lumian akulle, jonka kesto oli tuolloin melko lähellä nollaa. Oma koira oli myös varsin pätevä, mutta siitä enenmmän koirien blogin puolella.
Torstaina jatkettiin koulutusta. Ihmeteltiin välillä harmauden ja lumisateen iskemistä ja päädyttiin päivän päätteeksi kuitenkin auringonpaisteeseen. Pikavauhdilla vaatteiden vaihto ja agilitytreenit ja sitten taas tukka tuubilla paljettimekkoa päälle ja Aliaan juhlimaan. Alkuruokia oli runsaasti, pääruuan vihannesosa melko suolaista ja loppuun kuohkea juustokakku tyrnillä. Ok setti. Setin jälkeen bändi, josta kuulemma illan emäntä tiesi sen, että laulaja on nainen. No tällä kertaa ei ollut. Hyvin vetivät kuitenkin.
Yöunien jälkeen reippaasti taas koiraharrustuksiin ja sieltä itsenäisyyttä vastaanottamaan Tontunmäen residenssiin. Saunalla aloitettiin ja sitten kipinkapin kättelyjä katsomaan. Aikamoista taistelua oli se unta vastaan. Unet olivat jääneet vähän vähiin ja velka alkoi päivää aikamoisesti. Alkuruuan jälkeen tulikin pienet välilepit ja sitten jaksoi taas. Ateria oli varsin maittava ja koltutkin saatiin arvosteltua. Kotiin painettiin taas siinä kahden tienoilla.
Lauantai ja sunnuntai taas yllättäen koirahommissa ja illalla ei oikeastaan muuta jaksanutkaan kuin syödä ja nukkua. Sunnuntaina hurautettiin ihan Selloon asti testaamaan Il Gabbiano. Ihan ok italialainen ravintola, mutta ei mitään erityistä jäänyt mieleen. Yleensä tuo on jätetty menemättä, kun näyttää niin tyhjältä. Otettiin riski ja mahat saatiin täyteen. Siinäpä se viikko se viikko. Univelkaan ei näköjään kuole, mutta epämiellyttävää se kyllä on. Etenkin, jos noutuu autoillessa taistelemaan hereillä pysymisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti