Vappuaatoksi oli tietenkin buukattu se käynti ortopedille kirurgian poliklinikalle iltapäivällä ja mielessä vilahteli viime kerran Ritut ja Mirkut. Tällä kertaa Rituista taikka Mirkuista ei näkynyt jälkeäkään. Melkolailla koko poliklinikka oli aika hiljainen. Mitä nyt vanhemman puoleinen Irma ja nuorempi sälli Mikko juttelivat käytävällä. Irma oli katsonut aikansa jotenkin väärin ja oli tullut paikalle 11.40, vaikka aika oli siitä vasta tunnin päästä. Mikko taas oli tullut paikalle ihan ajallaan, joskin nyt odottanut jo reilusti toista tuntia pääsyä lääkärin pakeille. Asiaa ihmeteltiin ja vatvottiin, kun Mikko joutui vähän väliä käydä laittamassa parkkimittariin lisää kolikoita ja loppupeleissä se kiesi sitten oli parkkeerattuna ilman maksua. Irma pääsi sisään ensin ja melko nopeasti tuli uloskin, lähti kotiinpäin, mutta palasi kuitenkin takaisin, kun ei ollut saanut kuntoutusohjeita ja siitähän riitti valittamista.
Onneksi itse odottelin toiselle lääkärille ja tällä kertaa pääsinkin vain 20 minuutin odottelun jälkeen. Lääkärillä ei ollut mitään ihmeellistä sanottavaa, jalka liikkui hyvin ja hyvin oli voimaa työntää lääkärin kättä vasten. Eli ei muuta kuin jätettiin walker sinne ja seuraavaksi saamaan neuvoja fysioterapeutilta. Fyssarin mukaan pitäisi nyt ottaa iisisti, etenkin kun reumalääkkeet ei varsinaisesti nopeuta paranemista. Nilkkaa saa pyöritellä, uimaan ja vesijuoksemaan mennä sekä polkemaan pyörää melkolailla ilman vastusta. Jes! Pääsee edes tekemään jotain.
Melkoista nilkuttamista tää kävely vielä on ja persaus on kipeenä parin päivän kipittelyn jälkeen, mutta tästä se lähtee. Vappuaattona päästiin syömään ja juomaan ja seuraavana päivän Ulliksellekin. Ja tulihan taas "juostua" bussiinkin. Hyvä alku siis. Ensi viikolla suunnitelmissa siis uimailua, pyäräilyä sekä jookaa.
Onneksi itse odottelin toiselle lääkärille ja tällä kertaa pääsinkin vain 20 minuutin odottelun jälkeen. Lääkärillä ei ollut mitään ihmeellistä sanottavaa, jalka liikkui hyvin ja hyvin oli voimaa työntää lääkärin kättä vasten. Eli ei muuta kuin jätettiin walker sinne ja seuraavaksi saamaan neuvoja fysioterapeutilta. Fyssarin mukaan pitäisi nyt ottaa iisisti, etenkin kun reumalääkkeet ei varsinaisesti nopeuta paranemista. Nilkkaa saa pyöritellä, uimaan ja vesijuoksemaan mennä sekä polkemaan pyörää melkolailla ilman vastusta. Jes! Pääsee edes tekemään jotain.
Melkoista nilkuttamista tää kävely vielä on ja persaus on kipeenä parin päivän kipittelyn jälkeen, mutta tästä se lähtee. Vappuaattona päästiin syömään ja juomaan ja seuraavana päivän Ulliksellekin. Ja tulihan taas "juostua" bussiinkin. Hyvä alku siis. Ensi viikolla suunnitelmissa siis uimailua, pyäräilyä sekä jookaa.
Alla kuva apuvälineistä, joille sanottiin nyt bye bye!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti