Tai ainakin sen yritystä. Keskiviikkona suuntana Porvoon liepeet; Virvik ja kolopalloilu. Toki en edes kuvitellut voivani kävellä kokonaista golfkierrosta, joten auto otettiin alle ja sillähän oli ihan kiva kruisailla, vaikka melkoinen nuhapumppu kärry olikin. Vai olisiko siirtymien pituudessa ollut jotain parannettavaa?
Tokalla väylällä päästiin ohittamaan edellinen neljän hengen möhömahamiesryhmä, joka etsi pallojaan metiköstä. Mitä ne sinne oli niitä lyöneet ? Me vedettiin tikkusuorat nappiavaukset ja vasta kakkoslyönnillä metsään... :)
Kierros meni ihan kohtuulliseksi kauden avauskierrokseksi ja jalka sai kuntoutusta erilaisista metsässä kuljeskelusta, lyöntiasennoista kallioiden päällä jne. Ihan hyvä homma siis. Arvoituksena tosin vielä on todellakin se milloin kierros taitetaan ihan omin jaloin..
Tänään liikuntavalikoima laajeni myös pyöräilyyn. Myöhässä kun on niin, on otettava pyörä alle. Toki se pyörä otetaan suoraan sieltä talviteloilta eli menomatka taittui melko löysin renkain, kun eihän minulla ole pumppua, jolla ilmaa sais renkaisiin. Muutenkin vähän jänskätti miten jalka ottaa polkimen painamisen. No melko hyvin meni, joskaan jalka ei tykkää tärähdyksistä eikä kovasti tasapainoilusta polkimilla. Muutenkin polkuasento oli aika mummo, kun poljin on ihan keskellä jalkapohjaa. Mutta tästä se lähtee. Lisää kuntoutuskeinoja siis käytössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti