Huikeeta menoa!

on nimittäin tässä videossa.

Kaverilla on melkoinen tasapaino ja taito käsitellä pyöräänsä. Ehkä myös ripaus rohkeuttakin..

Jänteen kuulumisia ja miten ihmiset päätyy tänne

Jänteen kuulumisia ei olekaan kirjoitettu vähään aikaan. Pääosin tämä johtuu toki siitä, ettei tuota kinttua tule enää murehdittua eikä oikeastaan edes huomattuakaan sen kummemmin. Jänne itsessään siis ihan kunnossa, joskin sen johdannaisena toinen lonkka onkin kireänä. Tähän auttaa jooga ja venyttely. Harmi vaan, että molempia tulee tehtyä aivan liian vähän, jotta tilanteessa tapahtuisi jotain edistymistä. Pääasia kuitenkin, että arkipäiväisissä asioissa ei näistä ole vaivaa.

Jos taas analysoi sitä miten ihmiset päätyvät tähän blogiin, niin ehdotonta kärkeä avainhakusanoina ovat seuraavat:

1. Napapiikki. Tulihan siitäkin silloin höpistyä ja jopa manattuakin välillä, mutta loppujen lopuksi nopeasti niidenkin tuikkaaminen meni ohi.
2. Akillesjänne eri muodoissa tulee hyvänä kakkosena. Jänteelle etsitään kuntoutusohjeita, leikkaus vai pärjäisikö walkerilla, leikkaushaavan umpeutumista arvuutellaan sekä sitä kuinka jänne Töölön sairaalassa mahdetaan korjata. Kuntoutukseen suosittelen liikkeelle lähtöä ja alkuun kuminauhajumppaa sekä vielä ripaus venyttelyä päälle. Leikkaukseen meno taas riippuu monesta asiasta, mutta melko taattua on se, että pelkällä walker-hoidolla toipuminen on hidasta ja epävarmaa. Töölön sairaala toimi ainakin minun kohdalla ihan hyvin ja tuskin sitä jännettä sen paremmin tai kummemmin muualla korjataan.
3. Seuraavaksi eniten arvuutellaan millainen arpi mahtaa jäädä ja millä sitä on paras hoitaa mahdollisimman huomaamattomaksi. Ihan ensihädässä kannattaa kokeilla teippailla sitä arven ympäristöä niin, ettei itse arpikohta/haava ole kireällä. Sitten voi kokeilla Kelo cotea taikka Louis Widmerin silmänympärysvoidetta arven päälle. Ajan myötä arpi kuitenkin haalistuu ja jos sen näkyminen haittaa, niin sitten voi kasvattaa rouheat säärikarvat sitä peittämään taikka jumittautua käyttämään pitkiä housuja tai sukkahousuja loppuelämäkseen.

Muuten sitten tästä blogista on etsitty ampumapainia, Tallinkia, karnaluxia, puutunutta nilkkaa ja ponityttöä. Mahtoikohan tiedonjanoisille löytyä etsittyä tietoa ?

(Jos joku jaksaa nillittää oikeinkirjoituksesta, niin voin kertoa, että tämän systeemin oikeinkirjoituksen tarkastamiseen tarkoitettu työkalu ei sitten osaa yhdyssanoja ollenkaan eikä muutenkaan aja asiaansa.)

T-paitojen painatuksista

Kukakohan älypää on mahtanut keksiä tehdä ne painatukset sellaisesta materiaalista, että kun siihen sen silitysraudan täräytät, niin leviää värit ympäri paitaa ja osa jää kiinni vielä rautaankin ?

Mikä järki on siinä ettei painatusten päältä saisi silittää ? Tällöinhän paitaan jää kuitenkin pienet rypyt ihan väistämättä sen painatuksen reunoille. Voisihan sen paidan toki kääntää ympäri, sillä tämä kikka yleensä toimii ja leviämistä ei tapahdu, mutta miksi venkuloida tarpeettomasti, jos asian voisi hoitaa alusta asti oikein. Sitten taas kääntelet paitaa toisinpäin viimeistään, kun olet ottamassa sitä käyttöön (ja se mitä todennäköisemmin ottaa itseensä jonkinlaisen runttauksen).

yksi vinkki vielä kaikille kuivaustelinettä käyttäville: Muistakaapa silitellä niitä vaatteita ihan kunnollisella lämmöllä, kun muuten jää ikävästi telineen "langasta" raita siihen vaatteeseen ja näyttää siltä ettei sitä vaatetta olisi silitettykään.

La Table

Viime lauantaina muuten testailtiin La Tablen tarjontaa. La Table löytyy Ludwigin kadulta ja ainakin tällä hetkellä sinne kannattaa tehdä hyvissä ajoin varaus.
Alkuun saatiin ranskalainen katkerodrinkki, joka ei kuitenkaan tainnut nousta yleisän suosikiksi. Sen nimeähän en nyt enää muista enkä varmaan osais kirjoittaa muutenkaan oikein, mutta jokin tietyn alueen drinkki se oli ja väri olu pistävän keltainen.

Alkuun turskabrandade eli vähän niin kuin lihaperunasoselaatikko, mutta kalasta. Höysteenä katkarapuja ja paprikakastiketta. Hyvää oli.

Pääruuaksi mausteista karitsahöystöä ja chorizoa. Karitsaa oli paljon ja chorizo oli maukasta. Oikein hyvin toimivat yhteen. Ainoa miinus kulhomaisesta lautasesta, josta oli hieman haastavaa syödä.

Jälkiruuaksi kookos-valkosuklaamousse ja persikkahilloke, joka oli ehkä kuitenkin persikkahilloke moussella. Ei se kuitenkaan haitannut. Varsin maukas ja raikas paketti.

Palvelu tuntui aluksi nuivalta ja töykeältä, mutta myöhemmin paljastui, että tarjoilija nyt muuten vaan oli kuivan huumorin harrastaja. Paras heitto oli juuri tuota kookosmoussea kuvaileva: " No on se varmaan hyvää, jos tykkää kookoksesta. Henk.koht. en siitä pidä, koska siitä tulee vaan mieleen Pizbuinin aurinkorasva. Liekö sitten sitä tullut pienempänä syötyä liikaa." Pisteet myös toiselle tarjoilijalle, joka heti tajusi mistä on kyse, kun kyseltiin poraa. Silmänräpäyksessä pöytään löytyi jääkylmää rutikuivaa kotimaista valkoviiniä.

Jauh Jauh

Mikä tässä on ku jokin uutisotsikko saadaan aikaan, niin siitä asiasta sitten jauhetaan maailman tappiin asti ?
Viime viikkoina ensin jauhettiin Chilen kaivosmiehistä, nyt homoista ja kirkosta ja kohta varmaan sitten homoista Chilen kaivosmiehistä kirkossa..
Puuh. Käsittämättömästi pitää sitten jokainen kivi kääntää ja lausuntoja asiasta saada. Itseä on huvittanut se, että nyt homoasiasta on sitten pitänyt ihmisten ihmetellä, että mites nää asiat omissa harrastuksissa ja muissa riennoissa menee. Ollaanko sitä avoimia vai ei, hyväksytäänkö vai ei. Useimmissa asioissa kuitenkaan sillä seksuaalisella suuntautumisella ei ole mitään merkitystä. Tuskin se nyt kuitenkaan mihinkään esim. urheilusuoritukseenkaan vaikuttaa, tykkäätkö tytöistä vai pojista. Kummalista.
Miksei tässä kohdin kysytä esimerkiksi sitä miten läski vaikuttaa jonkun suorittamiseen ? Uskoisin kuitenkin, että lihavia ihmisiä ja lihavuuden aiheuttamista terveyshaitoista kärsiviä on maailmassa enemmän kuin homoja tai lesboja. Miksi lihavuus ja siihen liittyvien elintapojen harjoittaminen ja eteenpäin välittäminen on ihan sallittua? Mässäilyhän on kuitenkin suuren kirjan yksi kuoleman synneistä. Jep. Se siitä paasauksesta.

No joo, toinen vuosisadan huijaus on elintarviketeollisuus. Aitoa Ruokaa kertoo tästäkin lisää. Oma suosikki on Guacamoledippi, joka on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!

Ou jee! Eli käytännössä parempi tehdä itse kuin ostaa kaupan tyhjää täynnä olevia eineksiä ja valmisteita. Aikamoinen velho tässä saa olla, että tietää mitä valmiit tuotteet pitää oikeasti sisällään. Ite pitäis kaikki kasvattaa ja valmistaa.

Tilaisuuksien järjestämisestä..

Kun järjestää tilaisuuksia pitäisi olla mukava ja sopivan kokoinen paikka. Ei liian väljää, muttei liian tiivistäkään ja tietysti sen tilan tulisi toimia hyvin mikä nyt sitten se käyttötarkoitus onkaan sillä kertaa.
Tilaisuuden sanoman tulisi olla selvä. Jo kutsussa pitäisi kertoa mitä tilaisuus käsittelee ja luoda jotain mielikuvia ja odotuksia tilaisuuteen tulijalle.
Tilaisuudessa puhujien tulisi olla innostuneita, tuoda uusia ajatuksia kuulijoille ja esitykset tulisi harjoitella ja miettiä huolellisesti läpi ennen esitystä. Valmistautuminen on tässä onnistumisen kannalta tärkeää.
Lisäksi tulisi miettiä mitä tarjotaan, miten ihmiset pidetään kuulolla sekä mistä ja milloin esimerkiksi kiertokävelyt/ajalut lähtevät.

Niin, erityisen tärkeää on muistaa, että jos näistä asioista puhuu, niin kannattaisi myös itse toimia oppiensa mukaisesti. Esimerkki tuli tällä viikolla Finlandia-talosta, jossa tarkoituksena oli esitellä heidän uusia pian avautuvia tilojaan. No näin sitten se homma meni:

• Kutsu oli hivenen epämääräinen ja siitä ei kyllä tainnut oikein selvitä mistä tapahtumassa oli kyse.
• Tilaisuuteen tulijoita ei mitenkään merkitty paikalle tulleiksi. Näppärämpi tyyppi olisi kerännyt paikalla olijoiden nimet talteen ja käyttänyt jatkossa niitä hyödyksi.
• Kun show alkoi, kaksi ensimmäistä esiintyjää oli jokseenkin paniikissa. Toinen höpötteli menemään ja toisteli asioitaan paniikin vallassa ihan kuin ei olisi asiaansa tiennyt eikä ainakaan etukäteen harjoitellut. Toinen taas luki replansa muistilapuilta ja välillä sitten lukutaitokin oli kadoksissa ja sanoja tuli töksäytellen. Tarkoituksena oli myös rennon letkeästi siirtää puheenvuoro esiintyjältä toiselle, mutta melko pökkelöksi se meni.
• Tilaisuudessa tarjottiin ruokaa, mutta koska buffet-pöytiä oli vain kaksi, homma jonoutui pahasti ja ihmiset ihmettelivät mistä oli kyse. Näppärämpi olisi tässä vaiheessa hieman vaiheistanut porukkaa ja vaikka kierrättänyt osaa ympäri taloa katsomassa eri tiloja kuten tarkoitus oli.
• Kun ruokaa vihdoin sai, niin ruokailualuetta ei ollut mitenkään rajattu. Tästä johtuen ihmiset sitten hajaantuivat pahasti ympäri taloa löytämään itselleen mukavaa paikkaa mihin laskea lasin ja lautasen. Suurempi hyöty olisi ollut pitää ihmiset suurinpiirtein samassa paikassa ja samalla antaa vaikka vielä jotain tietoiskuja.
• Kierrokset talossa menivät ihan omia polkujaan. Kukaan ei tiennyt mistä ne kierrokset lähtevät ja milloin. Eikä niitä mitenkään myöskään huudeltu kasaan. Menit mukaan, jos ehdit ja ryhmän löysit.

Kaiken kaikkiaan aika floppi koko homma. Ei kyllä säväyttänyt tuollainen tapahtumien järjestäjä, jolla jo oman markkinointitilaisuuden järjestäminen mätti noin pahasti.

Mistä löytyis sopivat mokkasiinit ?

Meinaan nyt on sellainen ongelma, ettei tähän kavioon meinaa oikein löytyä sopivaa töppöstä. Kahden kolopallokengät nyt on tänä kautena ostettu ja molemmat ovat alkaneet hiertää kantapäistä kierroksen aikana. Pöh. Tämä on tietysti lisännyt Compeedien käyttöä, mutta jokin parempi ratkaisu asiaan pitäisi löytää.
Kuulin, että Niken halpiskengissä asia olisi johtunut verkkomaisesta sisusmateriaalista, mutta Ecconkin köpöttimillä sama asia tuli eteen. Vai koittaako mun kantapäät nyt vaan kertoa mulle jotain ?
No tänään koitti kertoa myös rauta-8, joka piileskeli puolikiekkaa puu-5:n kanssa vaikka kuinka kissojen ja koirien kanssa koitettiin etsiä. No onni onnettomuudessa oli se, ettei tää oo vielä niin lahopää, että jättäis tavaroita pitkin maita ja mantuja, mutta sen verran kuitenkin laho, ettei muista laittaneensa tavaroita noin suurinpiirtein paikoilleen eli omasta bägistä löytyi tuo karkulainen.

Sitten loppuun vielä eksistenttialistista pohdintaa siitä, että missä vaiheessa ihminen lakkaa olemasta oma persoonansa ? Siis jos oikein sairastuu eikä reagoi enää mihinkään, niin onko silti sama ihminen kuin aina aikaisemminkin ? Onko ihmisyys ja persoona kiinni mielipiteistä, kokemuksista ja muista asioista? Jos vaan vielä keho puskee menemään vaikka aivot ei enää ajattele ?