Sen perusteella pitäisi ehkä ryhtyä täysipäiväiseksi koirankouluttajaksi/ulkoiluttajaksi. Aamut alkavat Bondin ulosviennillä ja treenauttamisella. Pennullehan sitä opetettavaa riittää ja suhdetta pitää rakentaa. Tänään rykäisin oikein maanantain kunniaksi ja treenasin toisenkin koiran siihen perään. Tosin jos joku ulkopuolinen näitä rekkuja seurailee, niin voisi ehkä sanoa, ettei päivätyötä kannata jättää ja ryhtyä kouluttajaksi. Ja toisaalta, ehkä juuri pitäisi.
Toisaalta seuraavana päivärutiineissa on hieman pelaamista iPadillä. Candy Crushia, TSTO:a ja vaikka mitä. Eipä siitäkään rahaa saa, mutta eipä tarvi kovasti mitään ajatella. Ajattelu, kun on kovin rasittavaa hommaa eikä sitä oikein maanantaina eikä varsinkaan heti aamusta oikein huvittaisi tehdä.
No viime viikkoina on kuitenkin yritetty vaihtaa alaa ja hakea uusia haasteita. No kaikistahan tuli sitten lämmintä kättä ja kiitos ei. Kahdessa sentään pääsi alkukarsinnasta jatkoon ns. teatteriviikonloppuun eli videohaastatteluun. Hyvä vissiin sekin, mutta siellä sitten nousi tie pystyyn. Paljon on vissiin porukkaa ja pätevääkin tyyppiä liikenteessä tällä hetkellä. Hyvää harjoitusta nämä kuitenkin olivat.
Muissa uutisissa heppaleiri Yyterissä viikonloppuna. Nastaa oli, vaikka tätiratsastaja alkaakin hieman pyöritellä silmiään muulle kuin Primuksen erittäin turvallisuushakuiselle toiminnalle. Perjantaisen hepan myyntipuhe oli, että hobunen on laiska ja sen nimi on Rode. No olihan se laiska ja nimestäkin oli jäänyt lopusta pois o. Nimittäin tyyppi liikkui kyllä aina jokusen matkaa, mutta sitten tuli stoppi ja alkoi rodeo. Voi ihan hyvin olla, että koko elämäni aikana en ole niin montaa pukkia kokenut, kun tämän tyypin kanssa yhden tunnin aikana. Stopit aiheuttivat muutenkin härdelliä, kun tyyppi parkkeerasi nostelemaan koipiaan taivasta kohti mahdollisimman keskeiselle paikalle. Siinä sitten koittivat muut väistellä oikealta ja vasemmalta. Hommaa ei helpottanut se, että tunnilla oli toinenkin tapaus, joka viskoi päätään ja pyöri ja hyöri milloin mihinkin. Hengissä selvittiin kuitenkin kaikki tästä hässäkästä. Seuraavat jännityshetket koettiin seuraavana päivänä maastoretkellä, kun kipaistiinkin sitten melkoisen reippaaseen laukkaan yhtäkkiä yllättäen. Siinä sitten jonon viimeinen tipahti ponin kyydissä ja poni jolkotteli yksikseen joukon jatkeena. Pahemmin ei tässä käynyt, vaikka niskat ratsastajalta menivätkin jumiin. Muuten taidettiin selvitä kohtuu hyvin reissusta, mitä nyt estetuntikin meinasi olla hieman hallitsematonta meininkiä. Yhteistuumin päätettiin kuitenkin, ettei osallistuta tarjolla olleisiin harjoitusestekisoihin, sillä heposet olivat ehkä hieman haastavia ratasuorituksen suhteen näin pienellä treenillä.
Sunnuntaina oli aika reporanka olo, kun kotiin pääsin. Oma sänky oli ihan parhautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti