maanantai 10. helmikuuta 2014

If there is no struggle, there is no progress.

Jep. Viime viikolla haasteita oli tiistaina hevosen selässä. Yllätys, vika taas enemmän kuskissa kuin heposessa. Keskiviikkona sitten vaihdettiinkin maisemat Porvooseen. Tiimi kokousta ja muuta meininkiä. Paikkana Kannonnokka ja vanha navetta. Navetta oli varsin hieno ja mukavan rosoinen paikka. Hienosti oli käytetty hyväksi navetan ovia, juomakaukaloita ja muuta materiaalia. 

Paikan ruuat tekivät vaikutuksen. Hyvää kahvia, runsaat ja maukkaat täytetyt voileivät sekä karpalosmoothieta alkuun. Lounaaksi oli kevyt versio: punajuurikeitto maitovaahdolla (nam), pääruuaksi kalaa filotaikinassa (namnam) ja yllätyksenä vielä jälkiruokana mustikkaa ja valkosuklaata (supernam). Sellainen kevyt versio se. 

Ruokailun jälkeen siirryttiin issikoiden pariin Tukkilan tilalle. Varsin hauskoja minihevosia. Koska porukassa oli monia, jotka olivat ensi kertaa selässä, niin tyydyttiin kävelemään maastossa, mikä oli pieni pettymys, mutta varsin leppoisaa puuhaa sekin.

Kun parissa ryhmässä oli saatu pyörähdettyä maastossa, siirryttiin Kannonnokkaa illalliselle kotaan ja paikan portilla ihmeteltiin villisikoja. Aikamoisia possukoita! Illallisella luonnollisesti sitten niiden kaveri tarjoiltiin meille makkaran ja pihvin muodossa. Masut pulleina oli hyvä siirtyä saunaan ja paljuihin, joissa sitten aikaa vierähtikin helposti useampi tunti. Sauna oli hieno kallioon louhittu tilaihme, jossa oli ehkä maailman pehmeimmät löylyt. Suosittelen kokeilemaan tätä paikkaa, jos tiimipäiviä tulee eteen. Ihmetyttämään jäi vain se oliko illan kokki kenties Madventures Rikun kaksoisveli?

Torstaina olisi nukuttanut, mutta ei auttanut kuin kammeta itsensä toimistolle, edes fyysisesti. Torstai meni sumussa ja perjantain ohjelmistossa oli Jenni Vartiaista Tavastialla ja onnistuneesti kaveri yritti vielä viime minuuteilla kaupitella ylimääräistä lippua mm. Remu Aaltoselle. Ei mennyt kaupaksi. Jenni veti hyvän keikan ja kaveria hieman harmitti, ettei huomannut vieressä hengailemaan Kaija K:ta. 

Lauantaina valloitettiin koirahommilla Salo ja kaveri ei meinannut uskoa ketkä ovat sukua minulle. Yllättäviä yhteyksiä siis löytyi. Sunnuntaina brunssia Sunn:ssa. Ihan ok setti, mutta tuoremehua oli vissiin tarjolla vain pyynnöstä. Ähkyssä ja väsyneenä kotimatkalla sain soiton lähteä vielä ratsastamaan parin tunnin varoitusajalla ja mentävähän se oli, kun kerran (lähes) kotoa tultiin hakemaan. Huh.

Siinäpä sitä puuhaa viikkoon. Eipä juuri mitään ja kuitenkin aika paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti