Niin, no nyt sekin on koettu. Keväästä asti on pienellä pelolla odottanut mitä tapahtuu, jos tuo jalka nyt sattuisi kramppaamaan. No nyt sitten kramppasi ja ihan turhaan on tullut pelättyä. Ei nimittäin tuntunut mitenkään normaalia pahemmalta. Onhan se superinhottavaa keskellä yötä saada sätkäys ja hetken aikaa piehtaroida, kun ei oikein tiedä miten päin sitä olisi.
Liikkuvuusharjoittelu vähän niin kuin kaikki muukin harjoittelu on ollut viime aikoina minimissä, mutta josko sitä ensi viikolla ottais itteään niskasta kiinni ja tsemppais tässäkin asiassa (taas!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti