Kaikki hyvin ja taas syötiin

Viime postaukseen viitaten tuo kaikki hyvin. Eli kaikki halpamatkalaiset saivat korvauksia vakuutusyhtiöiltään ja uudet releet ovat vähintään hankinnassa kadonneiden tilalle. Hassua sinänsä, että melkolailla taisi jokaisella olla eri vakuutusyhtiö ja korvaukset sitten vähän erilaisia niistä johtuen. Kenellä sitten oli alempi korvauskatto, omavastuu jne.

Enää ei siis kelpaa syyksi vakuutusyhtiön vitkastelu golfkierrosten vähyyteen. Valmistautuminen onkin jo aloitettu golfkauden yhteen päätapahtumista ja nähtäväksi jää kuka vie voiton tavallisessa ja ylimääräisessa sarjassa.

Sunnuntaina ennen tuttujen koiran etsimistä evästeltiin Käpylässä. Yritys oli hyvä päästä Dylaniin brunssille, mutta eihän sinne ole mitään asiaa ilman pöytävarausta. Testiryhmä päätyi Koskelantien El Karimiin sen sijaan. Allekirjoittanutta hieman epäilytti paikka, mutta rohkeasti vaan kohti tuntematonta. Seura halusi mennä kokeilemaan El Karimin egyptiläisruokaa eikä siihen sitten pettynytkään. Kasvispihviset olivat oikein maukkaita kastikkeineen ja höyryä syöksevä ufoleipä varsin vakuuttava. Omaa nälkää hätistelin pois francescana pizzalla ja täytyy sanoa, että varsin miellyttävä pizza olikin. Paljon täytettä ja pohja oli rapea, muttei kuitenkaan liian ohut.
Lisäpisteitä saa paikan autenttisuus: hippasen liian pieni tila sullottuna täyteen hippasen liian paljon pöytiä. Paneelit seinissä sekä paneloitu tiski. Tiskin seinassa joku 20 erilaista "päivän tarjousta", lounaslistaa - kaikki nämä hieman eri värisillä papereilla. Itse tehty akvaario, jota ei välttämättä puhdistetu ihan hetkeen. Lehtitelineen lehdet kotoisasti hieman levällään. Taustalla egyptiläistä musiikkia. Kalusteet täyspuisia ja suoraan 70-luvulta. Kaiken kruunaa omistajan laittama lappu: "Ostetaan varastot ja kuolinpesät, kunnia- ja sotilasmerkit". Hellyyttävän pieni karvakäsipaikka!

Uunot Epsanjassa 2011

Siitähän se sitten kaikki lähti. Pääsiäiseksi siis suunnattiin kohti Espanjan aurinkoa ja golfkauden aloituspelejä. Oman jännityksensä reissuun pääsemiseen toi edellisviikkojen flunssa ja enhkäpä sen jälkitauteina tulleet korkeat sykkeet ja sydämen tykytykset. Reissuun kuitenkin päästiin.
Halpamatkalla kun oltiin, oli konekin heti kättelyssä myöhässä tunnin verran. Matkanjohtaja oli saanut järkättyä koneesta paikat varauloskäyntien kohdalta, mikä osittain tiesi hyviä jalkatiloja. Ikkunapaikalla istujat saivat kaupan päällisiksi jäädytyksen (oven alareunasta pukkasi sen verran kylmää ilmaa, ettei siinä jalkoja voinut pitää, kun vesipullonkin vesi jäätyi totaalisesti) sekä vinon istumisasennon (kun se liukumäkimötikkä sieltä nyt vaan tuli sen verran siihen koneen sisäpuolelle). Käytäväpaikalla istuva taas sai pitää lukua siitä kuinka monta kertaa vessan ovi tuli varpaille. Aika monesti. Keskipaikalla olevat olivat siis tällä kertaa onnellisia arvonnan voittajia.

Malagassa osa porukkaa lähetettiin hakemaan vuokra-autoa ja muut jäivät keräämään tavaroita liukuhihnalta. Siinä vierähtikin tovi, mutta matkaan päästiin kuitenkin varsin näppärästi. Moottoritiellä matka taittui jouhevasti ja puolivälistä saatiinkin vielä iltaoluetkin matkaan. Tietulleja maksettiin ja huikattiin rahastajalle buenos tardesta vaan!Alejandro ohjasti lopulta bussin Hotelli Almenaraan.

Hotelli oli varsin mukava ja sillä oli myös kolme 9-reikäistä golfkenttää hotellin ympärillä. Tuloiltana ei jaksettu enää lähteä kyliltä etsimään ruokaa, joten tyydyttiin hotellin ravintolan antimiin, joita nautittiin sillä kertaa buffet-pöydästä. Tapakset olivat herkullisia ja niitä oli paljon. Lämpimästä laaristä löytyi lämmintä ruokaa, mutta niiden taso ei kovasti päätä huimannut. Maha kuitenkin tuli täyteen ja selvittiin seuraavaan aamuun. Ainoastaan huoneisiin palatessa harmitti se, että joku pitkäkyntinen oli kähveltänyt sateenvarjot telineestä ruokailun aikana. Concierge pistettiin kuitenkin asialle ja aamulla nuo karkuteillä olleet varjot palautuivat omistajilleen.

Aamulla keli oli sateinen ja caddie masterille menossa tuli noudattaa varovaisuutta, kun jostain syystä olivat sitten pinnoittaneet tiet materiaalilla, josta tuli luistinrata kastuessaan. Loppupeleissä siirrettiin tiiaikoja hieman ja odoteltiin sateen laantumista. Kentälle päästiin lähtemään pienessä tihkussa, mutta sekin päättyi jo ennen 2.väylää. Kausi siis avattiin kiertämällä 2xLos Lagos-kenttä, jossa välillä riitti vettä yllin kyllin. Vielä tällä kierroksella ei kuitenkaan niihin vesiin kovasti palloja läiskitty. Lisäksi Pekkis meni ja osti heti ekalla väylällä pallokauppiaalta 80 palloa, kun halvalla sai. Myöhemmin luettiin golfkärryjen lapusta, että kyseinen toiminta on erittäin tuomittavaa ja kiellettyä ja siitä voi lentää kentältä pois.

Toinenkin ilta viihdyttiin hotellin ravintolassa, tosin a la carten merkeissä tällä kertaa. Pääosin ruoka oli hyvää, mutta taisi keittiöllä tulla yksi huti lampaan kanssa. Muuten kiiteltiin pihvin mehukkuutta ja kala-annosta.

Lauantain retki suoritettiin Alcaidesan Links-kentälle. Maisemat oli pirun hienot ja Gibraltar oli suuren osan matkaa taustalla tuomassa tunnelmaa. Välillä meinasi tulla pieni epäusko, että mihin tässä taas ollaankaan palloa lyömässä, mutta pääosin saatiin ne pallot kuitenkin osumaan väylälle taikka griineille. Pieni miinus tulee kentälle siitä, että muutamalta punaiselta tiiltä ei tiennyt mihin lyödään eikä nähnyt mihin pallo tuli.

Maisemat oli upeat ja rannan viertä mentiin edes-takaisin. Jälkipelit käytiin klubin ravintolassa, joka oli varsin mainio sekä hyödynnettiin klubin pukuhuoneiden tarjoamat palvelut. Pieni miinus tulee siitäkin, että naisten pukuhuoneessa ennen suihkuja oli lasiseinä suoraan parkkipaikalle, joten mahdollisuus vilautteluun oli tyrkyllä.

Pelien jälkeen jatkettiin matkaa Gibraltarille, jossa kukaan meistä ei ollut tainnut aikaisemmin käydä. Hassu pieni alue, josta ainakin espanjalaiset hakivat halpaa tupakkaa. Bussin lähtöä odotellessa seurattiinkin röökikiskan kaupankäyntiä ja sitä kuinka nokkelasti ihmiset keksivät piilotella tupakkaa vaatteisiinsa, jotta ne saa salakuljetettua rajan yli Espanjaan. Kaikenlaista viritystä kyllä nähtiin.


Tältä reissulta palatessa sitten olikin vastassa pienoinen yllätys, kun joku oli halunnut tutustua automme sisältöön ja ottaa mukaansakin sitten kaksi kuudesta bägistä sekä neljäreppua hikisine releineen. Olisipa ollut hauska saada kuva voron ilmeestä, kun saalistaan tutkaili.


No tästä sitten koitui toki hieman mielipahaa ja aikaa tuhraantui poliisilla ravaamiseen. Paikan päällä tehty rikosilmoitus olisi johtanut siihen, että auto olisi pitänyt jättää poliisille ja muutenkin oli melkoisen haastavaa saada selville, että kenen puoleen Espanjan kolmesta poliisista tulisi kääntyä. Loppupeleissä kaikki kuitenkin meni ihan hyvin ja rikosilmoitus saatiin tehtyä vaikkei poliisin kanssa oikein yhteistä kieltä meinannutkaan olla. Pelejäkin voitiin jatkaa, kun hotellista saatiin vuokrattua kamat puuttuvien tilalle.

Illalla suunnattiin syömään Pedron suosittelemaan ravintolaan Lombardo'siin. (Osoite Galerias Paniagua 17/20, Sotogrande). Varsin mukava italialainen ravintola. Omat valinnat eivät varmaan yllättäneet ketään:

alku: mozzarella-tomaatti-basilikasalaatti: täydellistä ja annoskoko riittävä!

Pää: tomaatti-mozzarellapizza: mielettömän hyvä!

Jälki: Pannacotta: tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut sanoa, että teen itse parempaa.

Kerta kaikkisen hyvä illallinen ja taksi odotellessa saatiin vielä talon limoncelloa, joka myöskin todella hyvää.

Ja nyt tiivistetään tarinaa hiukan, ettei ihan hillitöntä romaania tästä tule. Loput peli käytiin hotellin kentällä hieman eri kenttäyhdistelmillä. Sadetta ei enää onneksi tullut silloin kuin oltiin kentällä vaan saatiin nauttia auringosta. Jostain syystä nyt pääsi käymään niin, että meikäläinen vei kisan voiton, mikä toki lämmittää mieltä, kun syksyllä tuo touhu meni aika takkuiseksi.

Muina iltoina käytiin syömässä kalaravintolassa, joka oli selkeästi paikallistenkin suosima. Kalat oli hyviä ja viinitkin toimivat. Paikan nimeä en muista tähän hätään. Viimeisen illan ateria nautittiin maistelumenuun muodossa ja pöytään tuli erilaisia herkkuja kampasimpukoista pihviin.

Aamutuimaan lähdettiin sitten kohti Malagan lentokenttää. Tosin tällä kertaa matka oli hieman vilposempi kuin tullessa, johtuen Gibraltarilta muistona olevasta varsin hyvästä tuuletuksesta autossa. Enkä muuten olekaan aikaisemmin ollut lentokoneessa, jossa myydään arpoja. Tämäkin tuli siis nähtyä. Väsyneet matkalaiset kiittävät järjestänyttä tahoa ja matkaseuraa pienistä takaiskuista huolimatta varsin mukavasta reissusta!

Reissun plussat:

- Hotelli varsin toimiva (hotellissa myös spa, jossa varsin mukavat saunat)

- Pedron palvelualttius mahtavaa luokkaa

- Pallo meni pääosin sinne minne pitikin

- Seura oikein mukavaa

- Aurinkoakin saatiin

- Ruoka hyvää

Miinukset:

- Automurto (no opittiinpahan taas)

- Pallonmyyjätyyppien hämäräperäisyys

- Halpalentoyhtiön meininki (voi sitä sähläyksen määrää koneessa, pääosin tosin matkustajilta)