Flunssa ja Simo vaatehuoneelta hei!

Niin, tämä vuonna flunssakin tuli sitten aikaisemmin kuin myöhemmin ja töissä kerittiin olemaan miltei puolitoista viikkoa. Pöh. Ettei olis vaan psykosomaattista laatua..

Nuivaa kuitenkin, kun sitten taas urkat jää melko pitkälti väliin tältä viikolta. No pitää tyytyä katsomaan Dancea, jossa on jos jonkinlaista itsensä vatkaajaa ja sitten niitä aivan loistaviakin tanssijoita muutama, joiden menoa ei voinut muuta kuin katsoa ihaillen. No, kunhan tästä toetaan, niin sitten zumbataan taas sellasella meiningillä, että tyrät vaan rytkyy.

Entäs sitten tuo Simo Vaatehuoneelta hei! No sehän tietty viittaa Cookella tehtyyn tulokseen, joka siis paljastui tarkistuslaskennan jälkeen 99! Ensimmäinen satasen alitus! Jippijajee! Eli tän kauden tavoite on saavutettu. Olis toki voinut tuostakin ottaa muutaman lyönnin pois vielä, mutta asetetaan taas nyt sitten tavoitteita uusiksi ja ensi vuonna pitäis sitten päästä 95:een. Vaikka ei silläkään tuloksella peliseurassa vielä kehuskella, mutta tasaiseen tahtiin painetaan nyt tuota lajia kuosiin.

Vanhakin oppii uutta..

Nimittäin akillesjänne on viime aikoina saanut tanssikärpäsen pureman ja nyt rytkytellään menemään niin Zumbassa kuin Fiestassakin! Aivan mahtavaa! Parast on vaan antaa mennä ja koittaa nykiä jäseniä edes hippasen sinnepäin ja siinä järjestyksessä kun ohjaaja edessä vetää.
Useimmiten tuntuu kyllä siltä, että mulla kaksi vasenta jalkaa, pari oikeita käsiä ja muutenkin oikea ja vasen menee aina sekaisin. Mutta haittaako tuo ? Vai onko tää nyt vaan sitä keski-ikäisyyttä, kun ei enää niin kovasti hävetä vaikkei kaikki mallikelpoisesti menekään ?

Etelän lomaa

Eli Viron matkailua. Tällä kertaa suuntimaksi otettiin Saarenmaa, johon taas hurautettiin omalla autolla. Homma toimi taas Tallinkilla aivan sukkelaan ja aamiasbuffetkin tuli laivalla testattua. Ei ollut kovin kummallinen, mutta saihan siinä aikaa ihan kivasti kulumaan. Sen jälkeen sitten ongelmaksi osoittautuvatkin Tallink Starin lähes olematon vessakapasiteetti ja sen mukaiset jonot. Virossa matka jatkui Virtsun satamaa, josta jatkettiin lautalla yli Saarenmaalle. Lautta toiminta oli melkoisen joustavaa: oltiin ostettu liput myöhemmälle lautalle, mutta ne sai ilman kustannusta vaihdettua aikaisempaan. Tosin ei päästy enää priority jonoon, mutta lauttaan mahtui oikein hyvin.

Lautalta oli suuntana Kuresaari, mutta sitä ennen poikettiin matkalla lounaalla Pädasten kartanossa, joka olikin melkoisen mukavan oloinen paikka. Lounas oli oikein loista ja tuonne voisi jäädä hyvällä diilillä aikaansa viettämään. Näin mainostavat itseään: "Tämä 1400-luvulta peräisin oleva pieni ylellinen hotelli & kylpylä Itämeren rannalla tarjoaa korkeatasoista majoitusta kodikkaissa Vaunuvajan sviiteissä sekä äskettäin uudistetuissa Herraintalon suurenmoisissa huoneissa. Sisustuksessa on huomioitu pienimmätkin yksityiskohdat: ylelliset vuoteet, ilmavat höyhenpeitteet ja pellavaiset vuodevaatteet. Joissakin huoneissa tarjoaa pilvisinä päivinä lisää lämpöä ja kodikkuutta takka, toisissa huoneissa parvekkeet lumoavia näköaloja merelle ja kartanon puistoon.
Hämärällä, kun vieraat nauttivat illallista Alexander-ravintolassa, eräässä Viron korkealuokkaisimmista gourmet-ravintoloista, kartanon maita valaisevat öljylamput. Yksinkertaista lounasta tarjotaan hurmaavassa merenrantakivirakennuksessa. On kuvaamaton tunne istuutua korituoliin, kuunnella satakieliä ja kokeilla herkkuruokia kuten Pädasten sienikeittoa, vuohenjuustolla täytettyä raviolia tai höyrytettyä kampelaa papujen kera." Alexander-ravintola taitaa täläl hetkellä olla Viron paras ravintola, mutta aukioloajat olivat jokseen haasteelliset, kun taisi olla joka päivä 19-21 auki.. Sokerina pohjalla lounaalla viereisessä pöydässä istui itse Salkkareiden Ulla. Tässä pääkartano:

Samaan aikaan sattui saarella olemaan oopperapäivät Kuresaaressa, joten hotellit oli aikalailla täynnä, mutta läheltä löytyy onneksi aika paljon bed&Breakfast-paikkoja. Arvottiin sitten niistä meille Västriku Puhkemaja ja voi kyllä sanoa, ettei ollut hinnalla pilattu. Saatiin käyttöön koko mökki kaikilla mukavuuksilla 52 €:lla. Neljä henkeähän meitä oli matkassa, joten melko huokea oli hinta. Aamiaisen sai pienellä lisähinnalla ja se oli sitten aamulla katettuna omistajien olohuoneeseen eikä senkään antimista voi valittaa.

Kuresaaressa illalla ruokailtiin Arensburgissa, joka oli varsin näppärä paikka sekin. Ruoka oli loistavaa ja laskua saatiin 3:lla ruokalajilla ja juomilla tehtyä sitten ihan kokonaiset 30€ ja rapiat. Suomalaisia oli toki havaittavissa paikassa ja lisää taidettiin koko ajan myös rahdata bussilasteittain oopperapäiviä ihmettelemään.

Kolopalloa lätkittiin (henk.koht. lähinnä vesiesteisiin tai metikköön) Saare Golfissa, missä sitten unohtivat kertoa kierrokselle lähtiessä, että etuysin griineistä 4 kpl oli kunnostuksen alla eli talvigriineinä keskellä väylää. Takaysi oli ihan kunnossa, mutta täytyy sanoa, että pirun vaikea ja kapea kenttä oli. Jos vähääkään meni pallo pois väylältä,niin sitä ei todennäköisesti löytänyt enää. Plääh. Epätoivo iski siellä. Mielen paransi klubin ravintolassa nautittu lounas. Club sandwich oli oikein makoisa. Suihkuun mennessä kannattaa muuten sitten ennen riisuuntumista pyytää se pyyhe klubin vastaanotosta, niin menee kuivaamispuuhat vähän helpommin.

Alla kuva klubihooneesta:
Saarenmaan visiitti oli lyhyt ja matka jatkui Tallinnaa kohti. Majapaikkana siellä hotelli St.Barbara. Ihan siisti hotelli, tosin ilmastointi olis ollu kova sana tällä helleviikolla ja vetävä suihkukaivo on aina plussaa. Ilta Tallinnassa vietettiin pienen kävelyn jälkeen Ravintola Ö:ssä, joka oli oikein miellyttävä. (Joskin hinnat kovemmat kuin Saarenmaalla, mutta se nyt oli arvattavissa). Illallisen jälkeen tulikin sitten melko nopeaan nukkumatti ja valmistauduttiin (lähinnä henkisesti) seuraavaan päivään ja peleihin Suuresta Golfissa.

Nää taulussa olevat rouvat olivat varmaan vähän turhan usein asioineet Ö:ssä:


Suurestaan oli tehty varaus, mutta se on vielä ilmeisesti sen verran pieni klubi vielä, että ei-sen-nyt-niin-väliä ja tiillä olikin sitten toinen ryhmä meidän varaamaan aikaan. Eipä se nyt liiemmälti harmittanut, kun päästiin starttamaan sitten heidän jälkeen eikä meidän perään tullut ketään vielä pitkään aikaan. Kenttä oli melkolailla lentokenttätyyppinen ja tilaa löytyi. Ei ollut niin justiinsa sen väylälle osumisen kanssa. Ainoa ongelma taisi olla pallojen löytäminen sitten apilikosta, jos väylään ei osunut. Päivän kisana oli Sheikki eli se, joka lyö eniten palloja hiekkaan, saa tuon tittelin. Eipä tainnut enää neljän väylän jälkeen muilla olla mitään kiinnitystä titteliin. Pitihän se minunkin jotain voittaa tällä matkalla. Pelit saatiin suoritettua ja tällä kertaa muistettiin ennen suihkua pyytää pyyhkeetkin mukaan.


Suihkun raikkaina sitten suihkaistiin Tallinnaan ja yhtenä pysähdyspaikkana oli matkaseuran pyynnöstä Karnalux - kaikkien käsityöharrastajien taivas, josta sitten löytyikin lankaa, suikkapuikkoa, nauhoja ja vaikka mitä sitten hyllytolkulla. Seuraava stoppi oli hieman "perinteisempi" Rimi, josta sitten lastattiinkin autoon erään herran kemuihin mukavasti nesteytystä. Kyllä sitä saa kummallisesti Pökötti 206 farkkuun mahtumaan neljän ihmisen kolopallokamat, reissukassit ja n.10 lavaa juomia ja 5-6 viininoppaa siihen sekaan ja tietty ihmiset kans..Pientä täydennystä kuohujuoman merkeissä otettiin vielä tax freestä.

Ihan hyvä keikka. Tää etelän loma meinaan.