Voi Becks!

Kuten sanottu akillesjänne menee yleensä keski-ikäisiltä, hieman ylipainoisilta miehiltä pallopelejä harrastaessa. :)

Hauskaa, että maailman tähtiä lennätetään tänne asti korjauttamaan vammojaan. Tietty, jos ko. Orava on maailman paras tässä asiassa niin mikä ettei. Rahasta ei taida olla tuo homma kiinni. Olisipa mielenkiintoista tietää miten Becksin leikkaus erosi omasta operaatiosta. Tehdäänkö superurheilijoille jotain erilailla kuin divaritason sählääjälle ?

No Becks on ilmeisesti ainakin saamassa melkoisen tuki- ja kuntoutusjoukon päästäkseen pelikuntoon. (Tähän todettakoon, että ehkä ihan hyvä niin, kun kuitenkin miehen elannosta on tässä kyse). Tarkoittaakohan tuo Oravan mainitsema yksityiskohtainen kuntoutusohjelma sitä samaa 2-puolista A4:sta, jonka minäkin sain kuntoutussuunnitelmaksi, kun sairaalasta pois pääsin ?

Hauskaa myös se, että Orava puhuu korjauksesta rutiinina. No voihan se leikkaus sitä olla, mutta melko suuret riskit parantumisessa on, jos aineenvaihdunta ei alueella pelaakaan.

No Becksille joka tapauksessa kaikkea hyvää, ja eiköhän se jalka siitä kuntoudu! Olin meikkiskin tavallisena tallaajana jo 10 viikon kuluttua leikkauksesta ajamassa autolla, 4 kk:n kuluttua kirmaamassa ekoja juoksuja ja syksyllä jatkettiin divaritason palloiluakin niin kuin ennenkin.

Suksee, suksee ja säbää.

Jep. Viime viikko kului Rukan maisemissa, jossa onneksi pakkanenkin lauhtui siedettäväksi. Mäessä tuli käytyä, vaikka edelliskerrasta ehti hurahtaa melkein kaksi vuotta. Viime kausihan meni vähän pipariksi, kun se eräskin jänne päätti jäädä pelikentälle. Siitä muuten tämän reissun aikana pääsi kulumaan jo vuosi. Nopeasti se on mennyt ja kai sitä voidaan kaiken harrastamisen perusteella todeta, että hengissä ollaan. Tuli viikolla vastaan kysymys joka oli sen suuntainen, että oliko epäilyksiä, että jalasta tulee enää peliä ? No jotenkin ei edes tainnut käydä mielessä, että joutuisi jättämään urheilut muille. Yksinkertaisesti se vaan ei ollut vaihtoehto. (Myönnettäköön, että en nyt ole lukenut tätä kirjoittaessa uudelleen blogin ensimmäisiä postauksia.) Saattoihan siellä olla välillä vähän tuskaisia vaiheita paranemisessa ja enimmäkseen tympi paikallaolo ja avuttomuus aluksi, mutta siitähän päästiin melko nopeaan sitten eteenpäin. Parasta mahdollista elastisuutta ei jalkaan vielä ole saatu, kun se on riittänyt, että se toimii. Venytellä siis voisi edelleen enemmänkin. Samoin myös parasta mahdollista hermotusta etsitään edelleen. Josko sitä koittais vaikka b-vitamiinikuurin vaikutusta asiaan. Mutta takaisin rinteeseen. Uudet monot tuli ostettua, no joo ehkä hieman sillä verukkeella, että ei ole 100% varmaan, että tuo operoitu jalka taipuisi vanhoihin monoihin, jotka olivat siinä suhteessa hieman haastavat. Ehkä myös osansa oli sillä, että monot on varmaan 15 vuotta vanhat ja niissä on neonpunaista.. No jo, uudet Nordicat alle ja johan taas oli varpaat lämpiminä ja sääret hellinä. Ei kyllä oikeastaan mitään valittamista. Toinen hankinta oli Giro g10-kypärä ettei enää erottuis niin kovasti muusta porukasta. Ja kai tuolla päässäkin jotain suojattavaa on. Hyvin toimi sekin ja oli lämmin. Parempi ku pipo. Reissulla tuli myös sitten kiskaistua varmaan ekaa kertaa 15:sta vuoteen murtsikkaa. 12 km tuli huhkittua. On se hassua. Hiki tuli ihan heti eikä vauhti päätä huimannut. Oudon rauhallista toimintaa. Ehkä sitä vois useamminkin harrastaa. Viikon päätteeksi paluu Helsinkiin ja lauantaina vielä valloittamaan sählykentät kauden päätteeksi. Tai niin ainakin luulin. Jotenkin kuitenkin sitten taas tiristettiin voitto, joka siivitti meidät jatkosarjaan. Eli ensi viikonlopuksi on sitten tiedossa 5 peliä jossainpäin Suomea. Henk.koht pidän sormia ristissä, ettei tarvitsisi kovin kauas lähteä. Meillehän on perinteisesti napsahtanut Tampereen keikka näissä kekkereissä. Nyt tarjolla olis Uusikaarlepyytä, Hattulaa, Mynämäkeä.. Katotaan miten käy.