Toukokuun viimeiset viikot vietettiin ansaitulla lomalla Marbellassa. Malagan kone oli ainakin mennessä lastattu Epsanjaan menevillä uunoilla: oli lapsiperheitä, eläkeläispariskuntia ja nuorta paria. Säätäminen alkoi jo check in:n puolella, kun terminaaliin oli lanseerattu masiinat, jotka printtasivat laukkujen tägit. Kaikkihan tätä eivät tajunneet ja siinä sitten pyörivät Pihtiputaan mummot, turistit ja lapsiperheet ihmeissään lähtöaulassa. Henkilökunnalla oli kova duuni selittää masiinoiden käyttöä ja valvoa, että oikeisin jonoihin päädyttiin. Laukun tsekkaus kuormattavaksi oli varsin nopeaa ja sujuvaa ja ihmettelen kovasti, miksi sama ei toiminut golfbägien kanssa. Ihan hyvin masiina olisi voinut vaan ekstratietona ilmoittaa, että viepä tää bagaasi tolle erikoishihnalle. Nyt piti virkailijan (sen ainoan, joka oli tiskin takana ja jolle odotti useamman kymmenen metrin jono) lähteä sitä näyttämään ja painamaan nappia hihnan liikuttamiseksi. Toki paikalla oli myös mummo, joka ei "huomannut" kymmenien metrien jonoa ja vetää jonon ohi tyylikkäästi suoraan tiskille. Tai oikeammin tiskillä asioivan henkilön taakse niin lähelle, että -kun tuo henkilö kääntyy poistuakseen eteenpäin-, mummon kärrit ovat aiheuttaa komean ilmalennon.
Seuraavaksi kanssamatkustajat säätivät boardingissä, kun piti selittää, että xx ja yy eivät nyt pääsekään reissuun ja eihän heitä täällä kuulutella. No ei kuulutella, jos eivät ole tsekanneet itseään sisään. Säätäminen jatkui toki lennolla. Kaljaa juotiin ja vessassahan ramppaamiseen se johtaa. Itkua siellä ja täällä sekä juoksentelua käytävällä. Bonuksena tyypit, jotka eivät olleet vähään aikaan matkustaneet ja sitten ihmeteltiin kylmää ruokaa (eikö enää saa lämmintä ateriaa?) tai sitä, että juomat maksaa (eikö nää enää kuulu hintaan. No kai me sitten maksetaan). Ihmetystä aiheutti lentoemon hermot, kun joka toiselle tyypille piti sanoa, että "Ei, tämä ei ole juomakärry vaan myyntikärry. Juomat voi hakea tuolta perältä." Parhaimmillaan tämä piti toistaa samalle tyypille kolmesti. Bonuksena sitten se tyyppi, joka halusi testata miesten tuoksua, kun olis kiva vähän suihkutella hajustetta tässä. Juu-u.
Kentällä ei onneksi tarvinnut ahtautua samaan bussiin tämän lössin kanssa, vaan suunnattiin ottamaan Fireflysta auto alle. Piti olla Ford Focus or similar. Tuli se similar. Paitsi isompi. Kuulemma porukan golfkamat mahtuvat paremmin tähän Fiat Doploon. No niinhän ne kyllä tekivätkin. Ja enää ei muuta kuin 45 min hurautus kämpille. Suuri pettymys tuli pitstop-pysähdyksellä, kun enää ei myytykään olutta klo 22 jälkeen. Eloonjäämistarpeet kuitenkin saatiin.
Aamulla kohti uusia seikkailuja ja selvittelemään golfmahdollisuuksia. Loistavaa palvelua saatiin Golf Servicestä. Pulju on ruotsalaisten pyörittämä, mutta löytyy sieltä suomenkielinenkin työntekijä. Soittelevat päivittäin klubeille ja ovat hyvin perillä kenttien kunnosta. Heiltä voi buukata tiiajat vähän parempaan hintaan ja tarjoavat myös majoituksia ja autonvuokrausta.
Vuoden ekan kiekan paikaksi valikoitui Atalaya golf. Kiva käveltävä kenttä ja pelikokemusta avitti huomattavasti se, että ekalla väylällä pääsi jo yrittämään birkkua, mutta tokalla se vasta tuli. Sinänsä kenttää ei ollut suunniteltu käveltäväksi, mikä näkyi siinä, että välillä jouduttiin ottamaan uusia reittejä, kun oikomaan ei jyrkänteiden takia päässyt. Kentällä oli lampia, jossa oli kilppareita ja lintuja. Bongattiin mustia joutseniakin. Ysi päättyi kivasti taukokiskalle, josta napattiin tsemppioluet matkaan. Ei kuitenkaan pöllömpi aloitus kaudelle: 100 lyöntiä ja birkku.
Seuraavana päivänä suunnattiin Mijakseen, jossa tuntuu käyneen yksi, jos toinenkin. Kahdesta kentästä pelattiin Los Olivos ja seuraksi saatiin jamppa Tampereelta. Jos joku varma, niin täällä saa hyvinkin helposti peliseuraa briteistä, suomalaisista tai ruotsalaisista. Kiva kenttä, greenit raffimmat kuin Atalayassa, joten putti etsi hieman itseään. Muuten peli sujui kuin rasvattu ja se näkyi tuloksessakin: 91 lyöntiä. All-time-low! Siinä olikin sitten tämän vuoden tavoitteet golfin suhteen saavutettu. Hyvin oli lyönti talvehtinut, sillä mailoihinhan koskin varmaan viimeksi elokuussa.
Seuraavalle päivälle oli tiedossa Malagan kierros, kun odottelimme konkkaronkka Korhosen saapumista pelipaikoille. Malagasta löytyi kauppoja, kahviloita ja linnoitus. Kaupat olivat aika perusketjuliikkeitä, kahvilat ihan ok ja linnoituskin ihan mielenkiintoinen. Historia jäi linnoituksesta vähän hämärän peittoon, mutta internet pelastaa onneksi tämän tilanteen: "
Malagan suosituin nähtävyys on 1000-luvulta peräisin oleva maurien,
eli Espanjaa aikanaan hallinneiden muslimien, rakennuttama linna.
Malagan linna on yksi Espanjan parhaiten säilyneistä maurien aikaisista
linnoista.
Malagan linna sijaitsee kukkulan päällä keskellä kaupunkia.
Massiivinen rakennuskompleksi käsittää kukkulan rinteillä kiemurtelevia
muureja, vartiotorneja, palatseja ja muita rakennuksia. Muurien
sisäpuolella sijaitsevat myös linnan upeat puutarhat. Nykyään linnan
tiloissa toimii lisäksi arkeologinen museo." Näkymät olivat upeat ja puutarhoja oli sinne hienosti rakenneltu. Linnoitus myös oli varmasti hyvä puolustuksessa, sillä kapeita tietä ei kyllä päässyt käyttämään huomaamatta. Päivä kului hyvin maleksien pitkin kaupunkia, mutta taloudellisen tilanteen heikkous näkyi siinä, että kortteliravintolat olivat joutuneet sulkemaan oviaan. Illallispaikaksi ei siis ollut kovin montaa lokaalia paikkaa tarjolla, ainakaan meidän tietämyksellä. Ruokaa kuitenkin saatiin, oikein hyvää sellaista ja parasta palvelua Espanjassa ikinä. Tarjoilijasedällä oli homma hallussa koko ajan ja silmät selässäkin. Ruuan jälkeen suunnaksi lentokenttä ja matkalaisten odottelu. Matkan seuraavista vaiheista seuraavassa postauksessa, sillä eihän kukaan nyt kilometrikaupalla tekstiä kerralla lukea.
