Tosin reissun päällä on oltu tässä kuussa, mistä sitten johtuu myös hiljaisuus täällä. Mutta tässä nyt raporttia ja kuvia reissulta, joka suuntautui Sri Lankaan. Sri Lanka on saarivaltio, joka köllöttelee Intian valtameressä Intian eteläpuolella. Aka Ceylon. Asukkaita on 21,5 miljuunaa ja he jakautuvat buddhalaisiin singaleeseihin ja hindulaisiin tamileihin, jotka tässä sotivatkin toisiaan vastaan vuosina 1983-2009. Saari on ollut aikanaan tärkeä eurooppalaisille idänkaupan takia. Me kuitenkin oltiin siellä tieteen takia.
 |
| Tervetulomehu ja lootuksen kukka. |
 |
| Kohtuullisen viidakkoa |
 |
| Apinat kuvaa apinoita |
 |
| Näkymä järvelle |
 |
| Ronsusafarilla |
 |
| Lauma |
 |
| Turret |
 |
| Hotelli Kandalama oli suunniteltu sulautumaan ympäristöönsä. |
 |
| Tarzanille liaaneja |
 |
| Välillä en tiennyt olinko pöytätennisleirillä vai konffassa. |
 |
| Sigiriya rock Tämä 400-luvulla rakennettu ”taivaan linnoitus” tai ”leijonakallio”
suojeli Sigiriyan viidakkokylää intialaisilta. Kalliomuodostelma kohoaa
200 metrin korkeuteen, ylös vievät portaat. Kaikki 1202 kappaletta. Tästä porrastreenistä ei kerrottu, kun matkalle lähdettiin. |
 |
| Sigiriyan käytäviä |
 |
| ja seinämaalauksia. |
 |
| Poratikossa oli aikanaan ollut sisäänkäynti leijonan kitaan. Nyt jäljellä olivat enää leijonan tassut. |
 |
| Onflight entertainment set or not. Eipä tullut ainakaan pelattua tetristä kahdeksaa tuntia putkeen. |
 |
| Jossain Euroopan yllä. |
Ihan kiva reissu. Omalla rahalla en ehkä Sri Lankaan lähtisi. Väestö on köyhää ja tuloerot suuria. Eteneminen on hidasta ja keskinopeus tiellä on 28 km/h luokkaa. Pääosa kulkuneuvoista on tuktukeja. Käytiin maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Kandyssa, joka oli aikamoinen paikka. Ruuhkaa, ihmisiä, kaupat pieniä ja enimmäkseen täynnä krääsää. Turren seuraan tuppautuu helposti tyyppi, jos toinenkin tarjoten apuaan tai muistaen hotellista.
Ilmasto on toki lempeän kostean lämmin, muttei tukala. Hotellilla sai varoa apinoita. Melkein jo luulin hetken kuolevani, kun yksi lähti tulemaan kapealla käytävällä kohti. Ei se onneksi kuitenkaan purrut vaan ohitti vain minut. Huh. Muuten apinoiden kohtaamiset päättyivät retkueellamme lasin sirpaleisiin (olut pulloja ei kannata jättää parvekkeelle, sillä apinat niitä piskovat sitten vihoissaan aamulla), suihkuun (jos katselee ja pelkää yläpuolella olevia apinoita, saattaa astua läjään) ja suihkuun (Jos taas katselee niitä maa läjiä, saattaa niskaan tipahtaa läjä). Meinasi yhden apinan mukaan kassikin lähteä.
Kukaan ei kuitenkaan saanut jallajallaa kuin vasta kotona. Tai sitten professori oli vain väsynyt reissun jälkeen ja otti yhden ylimääräisen rokulipäivän.
Niin, oli siellä tieteellistäkin ohjelmaa. Esityksiä, jonka jouduin myös itse taistelemaan läpi. Miika Nousiaisen sanoja mukaillen: " Onnistuuhan se periaatteessa se esityksen pito vieraalla kielellä, mutta kapasiteetti kutistuu 5 prosenttiin". No en kuitenkaan hämmentynyt, vaikka projektorin ja mikin sähköt välillä pätkäisivätkin. Joo, tieteen eteen on vissiin vähän kärsittävä. Tuossa ilmastossa ihan siedettävää se.
