on nimittäin tässä videossa.
Kaverilla on melkoinen tasapaino ja taito käsitellä pyöräänsä. Ehkä myös ripaus rohkeuttakin..
Urheilu ei kannata. Pahaa aavistamattomalle käy kesken juoksun huonosti, kun akillesjänne päättää sanoa sopimuksensa irti. Mutta mitä sitten tapahtuu? Tarinaa jänteen korjauksesta ja kuntoutuksesta. Koska tuo jänne on nyt kursittu kasaan ja elämä palautunut takaisin uomiinsa, niin täältä löytyy nyt sitten tarinaa muutenkin elävästä elämästä.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Jänteen kuulumisia ja miten ihmiset päätyy tänne
Jänteen kuulumisia ei olekaan kirjoitettu vähään aikaan. Pääosin tämä johtuu toki siitä, ettei tuota kinttua tule enää murehdittua eikä oikeastaan edes huomattuakaan sen kummemmin. Jänne itsessään siis ihan kunnossa, joskin sen johdannaisena toinen lonkka onkin kireänä. Tähän auttaa jooga ja venyttely. Harmi vaan, että molempia tulee tehtyä aivan liian vähän, jotta tilanteessa tapahtuisi jotain edistymistä. Pääasia kuitenkin, että arkipäiväisissä asioissa ei näistä ole vaivaa.
Jos taas analysoi sitä miten ihmiset päätyvät tähän blogiin, niin ehdotonta kärkeä avainhakusanoina ovat seuraavat:
Jos taas analysoi sitä miten ihmiset päätyvät tähän blogiin, niin ehdotonta kärkeä avainhakusanoina ovat seuraavat:
- Napapiikki. Tulihan siitäkin silloin höpistyä ja jopa manattuakin välillä, mutta loppujen lopuksi nopeasti niidenkin tuikkaaminen meni ohi.
- Akillesjänne eri muodoissa tulee hyvänä kakkosena. Jänteelle etsitään kuntoutusohjeita, leikkaus vai pärjäisikö walkerilla, leikkaushaavan umpeutumista arvuutellaan sekä sitä kuinka jänne Töölön sairaalassa mahdetaan korjata. Kuntoutukseen suosittelen liikkeelle lähtöä ja alkuun kuminauhajumppaa sekä vielä ripaus venyttelyä päälle. Leikkaukseen meno taas riippuu monesta asiasta, mutta melko taattua on se, että pelkällä walker-hoidolla toipuminen on hidasta ja epävarmaa. Töölön sairaala toimi ainakin minun kohdalla ihan hyvin ja tuskin sitä jännettä sen paremmin tai kummemmin muualla korjataan.
- Seuraavaksi eniten arvuutellaan millainen arpi mahtaa jäädä ja millä sitä on paras hoitaa mahdollisimman huomaamattomaksi. Ihan ensihädässä kannattaa kokeilla teippailla sitä arven ympäristöä niin, ettei itse arpikohta/haava ole kireällä. Sitten voi kokeilla Kelo cotea taikka Louis Widmerin silmänympärysvoidetta arven päälle. Ajan myötä arpi kuitenkin haalistuu ja jos sen näkyminen haittaa, niin sitten voi kasvattaa rouheat säärikarvat sitä peittämään taikka jumittautua käyttämään pitkiä housuja tai sukkahousuja loppuelämäkseen.
Muuten sitten tästä blogista on etsitty ampumapainia, Tallinkia, karnaluxia, puutunutta nilkkaa ja ponityttöä. Mahtoikohan tiedonjanoisille löytyä etsittyä tietoa ?
(Jos joku jaksaa nillittää oikeinkirjoituksesta, niin voin kertoa, että tämän systeemin oikeinkirjoituksen tarkastamiseen tarkoitettu työkalu ei sitten osaa yhdyssanoja ollenkaan eikä muutenkaan aja asiaansa.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)