Mitä opin tänään..

No sen, että hiiret ja fretit käyttäytyvät kuulemma erilailla. Eläinkokeissa, jotka koskivat oppimista, huomattiin se, että kun hiirille laitettiin juusto tiettyyn paikkaan, niin sinne samaan paikkaanhan ne sitten alkoivat hakeutua.

Freteillä taas homma toimi niin  että, jos juusto löytyy yhdestä paikasta yhdellä kertaa, niin on hyvin epätodennäköistä, että se juusto olisi siellä toista kertaa. Eli kun se on yhdessä paikassa käynyt, niin seuraavalla kerralla se käy kaikki muut paikat ensin läpi ja menee sitten vasta sinne missä se juusto viime kerralla oli.

Jos tätä miettii oppimisteorian kannalta, niin voisi sanoa, että freteillä ei tapahdu oppimista vai tapahtuuko?

Huomioita..

Nykyään näköjään koulussakin ollaan liikuntatunneilla sukkahousuissa eiku juoksutrikoissa. Ei kuulkaa montaa verkkariliihottajaa näkynyt.

Gastone

Pitkästä aikaa päädyttiin sinne illastamaan ja ehkä vois sanoa, että aika on vähän ajanut ohitse. Ihan ok, mutta ei jäänyt mieleen kovasti mitään illasta.
Tarjoilija oli rempseä ja häneen teki suuren vaikutuksen viinipaketin ottaminen. Viinit ihan ok, mutta esittelyt meni hieman nopeasti eikä niistä nyt mieleen mitään jäänyt. Tosin ei viinitkään nyt mitään niin ihmeellisiä olleet, että niiden perään olisi jäänyt kyselemään.

Alkuun Katkaraputartar, sitruunamarinoitua lohta ja avokadoa. Lohta oli paljon. Todella paljon. Liikaa. Pienempi määrä olisi riittänyt ja tästä paljoudesta tuli vähän ällö olo.

Sitten Rigati-luomutuorepastaa, herkkutatteja ja salmoriglio-kastiketta. Illan paras kokonaisuus. Hyvää, maukasta ja sopiva määrä.

Päänä hiiligrillattua karitsan sisäfilettä ja chorizo-papuhöystöä. Pavut pahoja ja chorizoakin vain muutama satunnainen sattuma. Lihaa paljon. Liha ihan hyvää, mutta jotenkin vaisu kokonaisuus.

Puolukkapannacotta tuli jälkkäriksi. Täytyy vaan taas kerran ihmetellä miksi sitäkin tarjotaan yleensä niin paljon? Tämä sinänä ok, koska oli jogurttipohjainen eikä niin ällö.

Tuomio siis perusravintola, mutta ei mitään mielettömiä elämyksiä.

Ei kuvia Wienistä vaan muutama kotimaan matkailuvinkki

Porvoo: Tuo pieni kaupunki 50 km päässä Helsingistä. Kiva paikka ja jos Turku on koiraurheilun mekka koulutusmielessä Suomessa, niin Porvoosta sitten haetaan tarvittavat välineet. Peten Koiratarvikkeella on melkoisen kokoinen myymälä Kuninkaanportissa ja sieltä sitten tarttuikin juuri tiettyjä palloja matkaan. Ihan kaikkea ei sieltä kuitenkaan saatu, vaan piti käydä vielä Dog & Catissä katsastamassa noutokapulatarjonta. Sieltä sitten niitä mukaan ja muutama lelu lisää.

Koiratarvikkeiden jälkeen ihailtiin sisustustarvikkeita ja ihania pieni kauppoja vanhasta kaupungista löytyikin toinen toisensa perään. Roinaa on siis siellä tyrkyllä, mutta mukaan ei tarttunut kuin peltilaatikko koirien namijemmaksi.

Lounas nautittiin Sinnessä. Ihan kiva paikka ja palvelukin pelasi. Samoin burgeri. Ainoastaan mietityttämään jäi Taidetehtaan sijainti kaukana vanhasta keskustasta. Tai ei se nyt kaukana ole, mutta sen verran kuitenkin, ettei sinne välttämättä jalkamies eksy. Minuspiste myös parkkihallista, joka sinänsä oli toimiva, mutta tavallisuudesta poiketen siellä olisi pitänyt tajuta käydä nappaamassa automaatista pysäköintilippu. Yleensä noihin halleihin ei kuitenkaan pääse edes sisään ilman portista kulkua. Sakkoja ei kuitenkaa saatu tällä kertaa.

Toinen kotimaan kohde oli Turku. Mietittiin myös Ahvenanmaata taikka Gotlantia, mutta matkaseuran loman vähäisyyden vuoksi päädyimme Turkuun. Majoituspaikkana Radisson Blue Marina Palace. Ihan ok paikka, näytti paremmalta kuin ehkä sitten olikaan. Sohvat olivat huoneissa hieman läikikkäät ja sähköasennukset jätetty näkyviin ja ne eivät olleet ihan luottamusta herättäen asennettuja. Sijainti hyvä kuitenkin joen varressa.

Menossa oli Kansainväliset suurmarkkinat, joskin myyjäkunta oli hieman epäilyttävää osittain. Ei nyt niin kovin kansainvälinen meininki ollut. Patjoja, puuhelmikoruja, jonnin verran ruokaa yms. oli kaupan. Varauksia ei oltu tehty ravintoloihin ja ekana iltana sitten syötiinkin Sergio'sissa. Annokset olivat reilun kokoisia ja palvelu mukavaa, mutta ruoka ei ollut kovinkaan erikoista taikka mainittavaa. Mahat saatiin täyteen kuitenkin yötä varten.

Seuraavaksi illaksi saatiin pöytä Smöriin ja maistelumenu piti siellä ottaa. Menun aloitti gazpacho ja varsisellerisorbetti. Hyvä aloitus illalliselle. Tästä jatkettiin luomukaritsanmakkaralla ja kesäkaalilla. Varsin maukasta. Näitä alkuruokia ennen saatiin keittiöntervehdykset ja tässä vaiheessa maha alkoi jo täyttyä. Ensimmäinen pääruoka oli kalaa ja sitä seurasi luomupossunniska. Pakko oli jättää tässä vaiheessa jo molemmat annokset osittain kesken, kun mahaan ei vaan yksinkertaisesti mahtunut enää. Jälkiruokina sorbettia (vadelma, jokun-kukka, mustikka). Hyviä ja raikkaita. Ihan loppuun marenkia, paahdettua valkosuklaamoussea ja verbenasorbettia. Sanoisin, että tämä meni jo överiksi. Iso annos, moussea aivan liikaa. Paahdettua valkosuklaata on muutenkin ollut tämä kesänä tarjolla esimerkiksi Askissa. Eli vähän jäi pettymys siitä, että annokset olivat niin suuria. Hyviä toki, mutta ruokaa oli vaan liikaa. Viinipaketinkin olisi voinut ottaa puolikkaana. Hieman kiire sen juomisen kanssa tuli. Toki taas, viinit olivat hyvin valittuja ja maukkaita.

Golfit Turussa hoidettiin Kankaisten Golfpuistossa ja Auragolfissa. Kankaisten golf oli mukava maalaispikkukenttä. Hieman kuivaa oli,mutta ihan toimiva. Ehkä elämäni isoimmat makkaraperunat tulivat täällä kierroksen jälkeen. Auragolf on hieno kenttä vanhoine tammineen. Griinit oli jyrätty ennätysnopeiksi tulevien naisten kisojen vuoksi, joten niiden kanssa oli enemmän kuin pulassa. 

Kivat reissut kotimaassa. Kai näitä paikkoja voisi enemmänkin käydä läpi reissaamassa.

Wien

Heinäkuun alussa visiitti Wieniin konffan merkeissä. Kiva hieno kaupunki, talot mahtavia. Kokeiltiin Sacherit ja snitzelit. Raatihuoneen edessä oli elokuvafestivaalit menossa ja samaan syssyyn ruokafestivaalit. Ruokia oli laidasta laitaan kuten juomiakin. Päädyttiin kreikkalaisen ruokaa ja hyvää se setti olikin. 

Muuten kuuminta hottia Wienissä on jäätelöt, jotka ovat törkeän hyviä. Ihania makuja ja miljoona mistä valita. Ei ihme, että parhaimpiin kojuihin olikin sitten pitkät jonot. Ruoka oli halpaa ja vitosella sai ison nuudelipurkin ja puolen litran Radlerin. Kelpas mulle.

Kesän uudeksi suosikkijuomaksi tuli Radler eli olut & sitruunasooda. Raikasta ja viileää. Eikä tule pöhnää, kun prossia ei ole edes neljää. Niitä kelpasi nauttia Tonavan sivujoen laidalla ja ihmetellä kuhinaa. Kivoja "rantabaareja" löytyi pitkin kanavan vartta ja mikäs niissä olisi hengaillessa.

Hotelli Wandl oli ihan keskustassa ja varsin siisti. Yhden hengen huone oli kompakti ja suihkunurkkaus oli erotettu huoneesta lasiseinälle. Vessa oli oma eriö, missä tosin meinasi tulla ahtaan paikan kammo, jos oven laittoi kiinni sinne mennessään. Netti toimi, jos vähän haki parhainta paikkaa. Ilmastointia ei ollut, mutta ihan hyvin meni silti, vaikka lämpötila olikin päiväsaikaan aika korkeallakin.

Kiva reissu. Laitan kuviakin kohta puoliin vielä.

Tavara päivässä pois

Tämä tuli nyt otettu tavoitteeksi. Sännöt simppelit:

1. Valitse joka päivä yksi turha tavara, josta haluat eroon
2. Kierrätä, myy, anna taikka viimeisenä vaihtoehtona laita roskiin se tavara
3. Jos ostat uuden tavaran, laita saman päivän aikana kaksi tavaraa pois.

Tähän mennessä mennyt pois: rikkinäisiä sukkia, alushousuja ja tänään hiuslenkki.

Katotaan miten tää etenee ja väheneekö se kama kotona.

Trattoria Sogno, se on soromnoo!

Kyseinen paikka oli testissa tiistaina ja voidaan sanoa, ettei kunnian kukko nyt oikein laula. Terassissa on melkein ainesta, mutta musiikki soi siellä liian lujaa ja kaverille ei voi jutella sohvilla kapean pöydän toiselle puolelle. Muutenkin terassi on jotenkin viimeistelemätön ja karu.

Yhdet odotteluskumpat otettiin terassilla ja siirryttiin sisälle odottamaan uupuvaa seuralaista. No meidät vähän niin kuin unohdettiin sitten sinne pöytään. Eikä kukaan tullut ottamaan tilausta, vaikka meille juoma olisikin maistunut. 20 min siinä taisi mennä, kun seuralainen saapui ja sitten taas odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Koitettiin viittoilla, mutta ilmeisesti taas oli käyty "laput silmillä"-tarjoilijakoulu. Lopulta sitten ihan reippaasti noustiin pöydästä nappaamaan tarjoilijaa hihasta. Hän sanoi tulevansa heti. Heti on toki suhteellinen käsite. Oli hänelle toisen pöydän palveleminen pienesti kesken, mutta sitten asiat taas unohtuivat hetkeksi ja tarjoilija välillä tyhjensi pöytiäkin. Sinänsä huvittavaa tässä se, että ravintolassa oli kuitenkin aika paljon tyhjää tilaa, joten sillä raivaamisella ei olisi ollut niin kiire. Vihdoin saatiin tilaukset sisään kuitenkin.

Taas odoteltiin. Onneksi juteltavaa riitti. Alkupalat saatiin pöytään ja niistä nautittiin. Bruchetta oli hyvää ja sen kylkeen tuli hyvää salsaa ja jotain tuorejuustolevitettä.  Simpukat ja mustekalarenkaatkin olivat toimivia. Pääruokaa odoteltiin tovi ja ehdittiin tarkkailla tiskiä hetki ja muutaman kerran pettyäkin, kun annokset menivät muualle. Testissä oli toverilla pitsa ja itsellä parmankinkku-kirsikkatomaattipasta. Molemmat hyviä. Pastan parmankinkut oli kuivattu korpuksi, mikä ei kaikkia miellyttänyt. Ystävällisesti tarjoili tarjosi pastan päälle myös parmesaania myllystä. Ruokien tullessa tilasimme myös lasilliset viiniä. Niitä ei kuitenkaan meinannut kuulua ja ruoka pääsi ikävästi puoliväliin ennen kuin saimme taas kerran pöydästä nousten nykäistyä tarjoilijaa hihasta. Hän oli unohtanut kokonaan tilauksen. Siitä hyvityksenä tarjosivat kuitenkin nämä lasilliset. Ruoka oli siis aikalailla syöty ennen viinin paikalle saapumista. 

Tarkoituksena oli ottaa vielä pienet jälkiruoat, mutta kuinkas taas kävikään. Eipä ollut palvelua ei. Taas haettiin tarjoilija paikalle korvasta vääntäen. Tosin tällä kertaa otettiin vain ne laskut. 

Yhteenvetona siis ruoka oli hyvää, mutta palvelu melkolailla luokatonta. Pointsit siitä, että juomat tarjottiin mutta miinusta siitä, että palvelu ei parantunut missään vaiheessa. Sisä miljöö kiva, mutta terassia voisi vielä tuunata. 

Illan pelastaja oli Alepan kassa, joka kysyi konkkaronkalta paperit.